Tunturisusi 2014 – Huippupolun iltakävely Levitunturin laella

Lappiin asti kun ajaa, menee matkaa sen verran pitkälti aikaa ja energiaa, että illalla perille saavuttaessa harva pystyy enää suurempiin vaelluksiin. Näin oli myös minun osaltani. Pienen väsymyksen lisäksi myös aurinko alkoi esittää Kittilässä sellaisia merkkejä, että arvasi päivän olevan pian ohi.

Purin tavarani Hotelli Hullu Poroon ja siirryin hotellin vierestä löytyvään ravintola Ämmilään ruokkimaan vatsaa ja mieltä Lapin herkuilla.

Onneksi olin sen verran varhain lähtenyt liikkeelle, että ruuan jälkeen ehätin vielä Lapin ilta-aurinkoa ihastelemaan sen ollessa hipleimmillään. Ajattelin kivuta tunturin laelle, niin siitä saisi nauttia mahdollisimman pitkään.

Levitunturin huipulle voi nousta montaa reittiä ja halutessaan ylös pääsee myös autolla, sekä gondolihissillä. Itse huippua on rakennettu sillä tavalla, että sitä kiertävää huippupolkua pääsee kulkemaan liikuntarajoitteista huolimatta.

Ajatus rakennetusta polusta tunturin huipulla ei välttämättä herätä kummoista innostusta noin aluksi. Ylös auringon iltaloistossa kulkiessani maisema alkoi kuitenkin tehdä hyvin nopeasti selväksi, että kylläpä tuolla polulla oli elämyksiä annettavana. Maisema sai sävyjä laskevasta auringosta ja viileiden syysöiden kirjaviksi maalaamista lehtipuista. Niiden voimasta ei nihkeitä ajatuksia pääkopastani löytynyt, ei edes minkään taustalla näkyvän rakennuksen suhteen.

Lopulta olin erittäin ilahtunut, että tälläinen maisema oli kaikkien saavutettavissa helposti ja mukavasti. Ja osalle tällainen polku on ylipäänsä ainoa mahdollisuus päästä kokemaan vastaavaa.

Ylhäällä lähti polku kiertämään tunturin lakea. Itse en vielä käynyt sitä kävelemässä, kun laskeva aurinko naulasi seuraansa. Istuin alas ja ihastelin tunturien taakse laskevaa aurinkoa. Tunnin sitä tuijottelin.

Joku saattaisi sanoa, että istuin pitkään aloillani, mutta siinä istuttuani voin vakuuttaa, että se oli lyhyt hetki rauhoittua pitkän päivän jälkeen tyynessä syysillassa. Vaikka sitä oli huipulle asti noustu, niin ei edes tuuli tiennyt tänne tulla tänä iltana.

Lopulta maltoin vielä kävellä koko polun ympäri. Ja sepäs kannatti, sen verran komeasti aukenivat maisemat itään, länteen, etelään ja pohjoiseen. Mihin kohdalle tahansa polkua kelpasi pysähtyä ja jäädä maisemaa ihmettelemään. Olipa laelle myös tuotu penkkejä huonojalkaisten levätä.

Ruskareissu alkoi täältä huipulta mukavasti – läheltä ja mukavasti. Iltakävelyksi varsin hyvä, vaikkei kauheasti kävellä vielä tarvinnutkaan. Laskeuduin takaisin hotellille keräämään voimia seuraan päivän pidempää ponnistusta varten.

Lisätietoa: Luontopolut Levitunturissa.