Teemu Syrjälä: Paluu juurille, tunneyhteydessä luontoon - hyvinvointimme peruskysymysten äärellä.

Oman ikäni karttuessa ja maailmaa ja elämää jo hetken tutkittuani, sain mahdollisuuden jälleen jäsentää ajatuksiani; minulle tarjottiin luettavaksi Teemu Syrjälän uusin kirja Paluu juurille.

Syrjälä on nelikymppinen, ammatiltaan hyvinvointivalmentaja, tapahtumajärjestäjä, luennoitsija ja kirjoittaja, ja hänellä on liikunta-alan koulutus. Olen seurannut hänen toimiaan jo jonkin aikaa kiinnostuneena Syrjälän järjestämistä Miesten viikonlopuista. Käsitykseni mukaan näiden tarkoituksena on koota miehiä yhteen turvalliseen ympäristöön avaamaan sisintään, minkä kulttuurissamme moni mies kokee hankalaksi, jopa vaikeaksi.

Henkilökohtaisesti olen ollut Syrjälän toimintaa kohtaan sisimmässäni hieman epäileväinen, jopa kriittinen. Syy tähän on jonkinlainen guru-allergia, joka minulla on. Suhtaudun hyvin epäilevästi henkilöihin, jotka kertovat toisille, miten elämää tulee elää oikein ja lisäksi vielä keräävät neuvoistaan maksun.

Lähtökohtani siis tähän kirja-arvosteluun ei ollut mitenkään objektiivinen, vaan minulla oli hyvinkin vahvoja ennakkoasenteita.

Prosessista tuli erittäin hankala ja paljon enemmän aikaa vievä, kuin olin ennakoinut. Luin kirjan kannesta kanteen ja päädyin sekavaan lopputulokseen. Merkillepantavaa on se, että ennakkoluuloista olivat nyt suurimmat sakarat hioutuneet pois ja uteliaisuuteni oli herännyt. Tällä ei kuitenkaan saa vielä tekstiä tuotettua. Aloitin siis pienen tauon jälkeen lukuprosessin uudelleen.

Toinen lukukerta avasi Syrjälän ajattelua paljon paremmin. Huomasin paljon yhteneväisyyksiä omaan ajatteluuni ja kokemusmaailmaani. Löysin kirjoittajasta itseni reilut kymmenen vuotta nuorempana, jolloin olin saavuttanut 40 vuoden iän ja elämän peruskysymykset riivasivat mieltäni.

Kirja on hyvin jäsennelty. Teksti alkaa analysoimalla historiaamme ihmisenä. Mikä lajimme on, miten olemme saapuneet hetkeen, jossa nyt olemme? Olemmeko valmiita hetkeen, jossa olemme? Olemmeko tehneet virheitä tai unohtaneet jotain olennaista?

Loppupäätelmä ja tarjottu vastaus näihin kysymyksiin on, että oikeasti emme ole muuttuneet vuosisatojen ja -tuhansien kuluessa kovinkaan paljoa, ruumiimme ja sielumme ovat edelleen samat. Tästä johtuu, että olemme nyt ongelmissa, muuttunut toimintaympäristömme haastaa meitä uudella tavalla.

Syrjälä käy kirjassaan seikkaperäisesti läpi elämän eri osa-alueet ja peilaa niitä ihmisen historiaan ja kehityskaareen. Lukiessa tulee helposti mieleen, että nämähän ovat itsestäänselvyyksiä ja maalaisjärjellä tajuttavia seikkoja. Kirjan tehtävä onkin selvästi herättää eloon tuo lukijan monesti nykyään kadottama maalaisjärki ja kyky ajatella myös kriittisesti. Kirja ei ennakkokäsityksestäni huolimatta pyri antamaan ns. gurun ehdottomia totuuksia, vaan herättää kysymyksiä lukijan itse pohdittavaksi. Kirjoittaja ei sorru ikuiseen “kyllä ennen oli kaikki paremmin” -ansaan, vaan toteaa reilusti aikamme ja nykytilanteen ja pohtii, kuinka voisimme oppia entisajasta ja tuoda sieltä hyviä käytäntöjä tähän hetkeen, hyväksyen kuitenkin muuttuneen ajan.

Kirjan alkupuoli on siis kattavaa analyysia. Loppuosa käytetään etsien tapoja parantaa omaa terveyttä ja hyvinvointia ikiaikaisena ihmisenä tässä ajassa. Lähestymistapa on hyvin kokonaisvaltainen huomioiden ihmisen ja luonnon vuorovaikutussuhteet, kulttuurin, historian, fysiologiset tosiasiat jne. Kirja ei anna valmiita ohjeita, vaan ehdotuksia kannustaen lukijaa pohtimaan pienin osin omia mahdollisuuksiaan parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Suosittelen kyseistä kirjaa. Ota se mukaan vaikkapa riippumattoon kuulaaseen syysilmaan tai tulevan talven takkatulen ääreen. Lue se läpi. Pohdi. Lue uudelleen ja oivalla.