Talven luonto houkuttaa ja koukuttaa

Lounais-Suomessa kuluneena talvena ei ole toistaiseksi ollut niin paljoa lunta, että omat hiihtoladut olisi pystynyt kyntöpellolle tai metsään tekemään. Joulun tienoilla oli kertynyt jo lähes puoli metriä höttölunta, mutta se ehti suurimmaksi osaksi sulaa sittemmin tulleen nuoskajakson johdosta. Onneksi sitä on kuitenkin ollut sen verran, että maisemat ovat kauniin talviset.

Mutta vaikka suksin ei metsään pääsekään niin toisia konstejakin on. Kun hanki on alle 20 senttiä, varsikengillä pärjää ja tietysti lumikengillä pääsee, jos sellaiset sattuvat olemaan käytettävissä. Asun itse pienen kunnan taajamassa ja talon ympärillä on ensinnä peltoja. Hieman kauempaa löytyvät lähimetsät, jotka saavat lumisena aina uudenlaisen, kiehtovan ja piristävän ilmeen kesäaikaan verrattuna, vaikka tutut maastot ovatkin. Ja kylmä ei lumisessa metsässä tarpoessa tule – se on taattu.

talvi

Ensinnäkin talvisessa metsässä huomaa hiljaisuuden. Paria pikkulintulajia lukuunottamatta ääniä ei juuri luonnosta kuule, mitä nyt omat kengät suhisevat hangessa. Lumi pehmentää maiseman yksityiskohdat ja jättää pienemmät kannot, kivet ja kuopat huomaamattomiin. Tarkkanakin saa tietyissä paikoissa olla, ettei astu suin päin nilkan vääntävään kivenkoloon. Vaikka eläinten ääniä ei juuri kuule, eikä näköhavaintojakaan niistä aina onnistu saamaan, elämisen merkkejä luminen maasto silti näyttää. Kaiken kokoisia käpälän ym. jälkiä on kiva seurata ja yrittää vaikka tunnistaa niiden jättäjän. Yhdellä reissulla jäljet hangessa todistivat, kuinka kettu oli saanut jäniksen saaliikseen – muutaman yrityksen ja niiden välisten pakoon pinkaisujen jälkeen lopputulos näytti selvältä. Luonto toimii omien lainalaisuuksiensa mukaan.

talvi 2

Kun katselin kauempana olevaa puustoa väljemmän kohdan takana, kiinnitin huomioni muutamaan pitkään puuyksilöön. Kauempaa suuresta metsämassasta ne eivät olisi erottuneet, mutta katselusuunnastani mittasuhteet tulivat esille. Pisimmät puuyksilöt Suomessa kasvavat yli 30-metrisiksi Etelä-Suomen sisämaassa, ravinteikkailla ja valoisilla kasvupaikoilla. En nyt muista onko nykyään elävistä puista pisimmäksi mitattu kuusi vai mänty, mutta joka tapauksessa näistä lajeista ne pituusennätysten haltijat löytyvät. Koivu ei taida 30 metriin yltää. Sen perusteella että arvioin näkemäni mäntyjen rungon halkaisijaksi noin 35cm (alaosassa), laskeskelin itse puiden pituudeksi jonkun verran yli 25m. Männyillä hujoppimaisuutta korostaa niille ominainen kasvutapa.

Kun on tarpeeksi vaatetta yllä (ja alla), tarkenee sen verran jollakin kaatuneella puunrungolla istahtaa, että hörppää kahvit termarista ja pistelee pullan kyytipoikana. Raikas talvinen luonto rauhoittaa mielen ja kropan, karistaa kiireet vähäksi aikaa ja antaa vielä hyvät yöunet. Suosittelen retkeä lähimetsään kaikille eheytymistä kaipaaville!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.