Kirja-arvio: Hyvinvointia metsästä

Hyvinvointia metsästä on teos, jonka nimi huokuu mielikuvia. Jokaisella meistä on oma käsityksemme siitä, kuinka metsässä oleilu lisää hyvää oloamme. Mieleen tulevat metsän äänimaailma ja tuoksut.

Kirjan kansi sai minut haaveilemaan metsästä ja sen mystiikasta. Avatessani kirjan palauduin kuitenkin muistoissani takaisin koulun penkille – mikä sekään ei tietenkään ole huono juttu.

Tämä ei ole fiilistelykirja. Lähes 300-sivuinen teos on täynnä tiukkaa tietoa. Kirja pohjaa Metsäntutkimuslaitoksen Metsästä hyvinvointia -tutkimusohjelmaan, joka toteutettiin vuosina 2008-2013.

 

Hyvinvointia metsästä

 

Ihan tavallinen rivikansalainen ei ole kirjan ensisijaista kohdeyleisöä. Tilastoineen ja diagrammeineen kirja on suunnattu ennen kaikkea heille, joille metsä on tavalla tai toisella ammatti: metsänomistajille, luontomatkailuyrittäjille tai vaikkapa maankäytön suunnittelun ammattilaisille. Teosta voidaan käyttää myös oppikirjana luonnonvara- ja ympäristöaloilla.

Visuaalisesti kirja ei sykähdytä, sillä tekstiä on paljon ja kuvia vähän. Ilahduttavaa sen sijaan on, kuinka kattavasti suomalainen metsä ja luonto on saatu kansien väliin.

Kirjan ensimmäisessä luvussa esitellään suomalaisia tapoja virkistäytyä luonnossa, niiden terveysvaikutuksia ja sitä, kuinka metsänomistajat voisivat toiminnallaan edistää asiaa.

”Lähes kaikki suomalaiset (96%) harrastavat ulkoilua jonkin verran vuoden aikana. (…) Suomalaisilla on keskimäärin 13 eri ulkoiluharrastusta.”

Ensimmäinen luku käsittelee myös metsänomistajien usein varsin tunnepitoista suhdetta metsiinsä. Metsänhoitotoimillaan omistajat voivat lisätä metsästä nauttimisen mahdollisuuksia samalla, kun saavat metsistään taloudellista hyötyä.

”Suurimmalla osalla omistajista on omassa metsässään jokin mielipaikka. Usein se on korkea kallio tai mäki, jossa kasvaa ikihonkia ja josta on näkymä järvelle.” 

Toisessa luvussa laajennetaan katsantaa maaseutuun ja kaupunkiluontoon sekä pohditaan luontomatkailun ympäristökysymyksiä. Koska suuri osa suomalaisista asuu kaupungeissa, on kaupunkien vehreys ja viihtyvyys tärkeää. Kirja käsittelee myös suomalaisille leimallista tapaa karata kaupunkiarkea omalle tai toisten mökille.

Esiin nousee muun muassa kutkuttava käsite mukavuusmaisema (Monika Lüthje, 2005).

”Mukavuusmaisemille yhteisiä piirteita Lüthjen tutkimuksessa olivat väljyys, joka tarkoittaa monenlaisia asioita vapauden tunteesta kiireettömyyteen ja hiljaisuuteen, luonto, joka liittyy muun muassa puhtauteen ja esteettisyyteen, sekä autenttisuus perinteikkyyden ja menneisyyden läsnäolon mielessä.”

 

IMG_0223

 

Kolmannessa luvussa kerrotaan luontomatkailusta elinkeinona, jota usein leimaa vahva sesonkipainotteisuus. Etenkin syrjäisillä seuduilla luontomatkailu saattaa tarjota toivottua taloudellista etua, jos sen ympärille luodaan työpaikkoja ja paikalle saadaan turisteja.

Kirja jakaa Suomen kuuteen luontomatkailualueeseen niiden ominaispiirteiden perusteella: Saaristomeri, Kulttuurialue, Järvialue, Pohjanmaa, Vaara-alue ja Lappi.

”Suomessa matkailutyön suhteellinen merkitys on suurinta Lapissa, missä 7,7 prosenttia koko työllisyydestä oli matkailussa vuonna 2010.”

Neljäs luku käsittelee eri tahojen yhteistyön tärkeyttä siinä, kuinka suomalaisista metsistä saisi mahdollisimman paljon hyvinvointia kansalle myös tulevaisuudessa. Erilaiset intressit synnyttävät konflikteja, sillä yhden käyttömuodon lisääminen voi heikentää toisen mahdollisuuksia. Esimerkiksi metsä- ja porotalouden kesken on ristiriitoja: valtion metsien hakkuut vähentävät porojen talvilaitumia, mutta toisaalta ne myös lisäävät verotuloja ja kohentavat työllisyyttä.

Metsän eri käyttömuotojen yhteispeli on tärkeää ja se edellyttää hyvien maankäyttöratkaisujen löytymistä.

 

IMG_0213

Perusteellisesta kirjasta löytyy diagrammeja ja käyriä moneen lähtöön. Tässä esitellään metsänkäsittelyn tuottamia maisema-arvoja männikön eri kehitysvaiheissa.

 

Pelkkää kylmää tilastoa kirja ei suinkaan ole, vaan joka luvussa pohditaan metsää ja luontoa myös maanläheisemmällä lähestymistavalla.

”Japanissa metsässä ulkoilusta käytetään ilmausta shinrin-yoku, jonka voi suomentaa metsäkylvyksi. Metsäkylvyllä tarkoitetaan terapeuttista kävelyä metsässä, jossa ihminen intuitiivisesti tuntee olonsa hyväksi ja voi käyttää siellä kaikkia aistejaan.”

 

IMG_0220

 

Kirjassa korostetaan, että metsän aineettomat hyödyt ja muut luonnontuotteet on tunnistettava tärkeäksi luonnonvaraksi pelkän puuaineksen rinnalla. Hyvinvointia metsästä on kattava ja hyvä kirja Suomen metsistä ja suomalaisten suhtautumisesta metsäluontoon.

Vaikka toisinaan uppoudutaan varsin syvälle tutkimustuloksiin, on teksti pääasiassa helppotajuista ja sujuvaa. Informaatiota on hengästyttävän paljon, joten väsyneenä ei tätä kirjaa kannata lukea. Eri tieteenalojen asiantuntijoiden mukanaolo on synnyttänyt tasapuolisen ja puolueettoman kirjan aiheesta, joka aiheuttaa toisinaan kovaakin kiistelyä. Kirjan sisällysluettelo ja hakemisto ovat toimivat ja järkeenkäyvät.

Kirjan takana ovat professori Liisa Tyrväinen sekä tutkijat Mikko Kurttila, Tuija Sievänen ja Seija Tuulentie sekä lukuisa asiantuntijoiden joukko. Kustannuksesta vastaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.