Tähdenlentoja ja teerien soidinta – nuku yö ulkona joka kuukausi

Joskus syksyllä 2019 törmäsin Facebookissa haasteryhmään ”Nuku yö ulkona joka kuukausi 2020”. Yöpymisiä on tullut satunnaisesti ympäri vuoden, mutta päätin tarttua haasteeseen ja kokeilla, tulisiko yövyttyä ulkona jokaisena kuukautena, säästä riippumatta. Toteutustapa olisi vapaa, kunhan yöpyminen olisi jollain tapaa ulkona. Jokainen voi itse päättää, laskeeko esimerkiksi autiotuvan ulkoyöpymiseksi.

Joillekin ulkona nukkumisessa ei ole mitään ihmeellistä, oli vuodenaika mikä tahansa. Jotkut jopa nukkuvat kaikki yönsä ulkona! Toisille taas ulkona yöpyminen muulloin kuin keskikesällä vaikuttaa olevan suuri ihmetyksen aihe. Toivottavasti tästä kirjoituksesta saa joitakin vinkkejä ja inspiraatiota. Kuka vain voi lähteä toteuttamaan haastetta omalla tyylillään ja omilla rajoillaan, ei tarvita kuin vähän seikkailumieltä!

Tammikuu: vuosi käyntiin laavulla

Haaste polkaistiin käyntiin kauniilla paikalla Saimaan rannalla olevalla laavulla. Luvassa oli pientä pakkasta, eli varsin kohtuullinen yöpymissää. Varustemäärän perusteella voisi kuvitella, että kyseessä on vähintään viikon vaellus, mutta jostain syystä näille lähiretkille tuppaa lähtemään kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetontakin tavaraa mukaan. Onkin lanseerattu termi ”prinsessaretki”, joka tarkoittaa retkeä, jossa tarpomiskilometrit on minimoitu ja mukana on laidasta laitaan kaikkea mukavuutta lisäävää, muun muassa sohvatyynyjä, kokonaisia kakkuja ja koristevaloja.

Tammikuun yö meni kohtalaisen mukavasti kolmen vuodenajan makuupussilla sekä hieman tuhdimmalla alustalla. Laavun pohjalla on kiva käyttää solumuovia suojaamaan tikuilta ja muutenkin, ne kun tahtovat olla joskus aika likaisia. Aamulla jalkopäässä talvinen maisema Saimaalle, mikäs sen mukavampaa. Mielestäni laavut ovat yöpymispaikoista hienoimpia – teltassa olet muovipussin sisällä, ja riippumatostakaan et sateella näe kuin tarppikankaan. Laavussa luonto avautuu suoraan eteesi.

Helmikuu: opintoihin kuuluva yöpyminen kuusen alla

Luonto-ohjaajaopintoihin kuului pakollinen talviyöpyminen ja helmikuun haaste hoitui näppärästi samalla. Osa porukasta pystytti puolijoukkueteltan ja osa majoittui omissa teltoissa; itse päätin nukkua ”kuusen alla”, sillä pahempaa sadetta ei ollut tiedossa. Lämpötila pyöri tälle talvelle tyypillisissä lukemissa, hieman ehkä nollan kylmemmällä puolella ja kosteutta oli runsaasti ilmassa.

Kuusen oksaan tunnelmavalot, alimmaiseksi pressu, väliin mukavuuden takia leveä solumuovinen alusta ja päälle retkipatja. 3-vuodenajan pussin päälle ohut kesäluokiteltu kuitupussi, lähinnä kosteutta keräämään tai tuulensuojaksi. Yö meni näillä varusteilla kohtalaisen mukavasti. Aamulla varusteet olivat märkiä ilmankosteuden tiivistymisestä, mutta se ei haitannut yhden yön retkellä, kun varusteet sai saman tien kuivumaan.

Maaliskuu: peruuntunut hiihtovaellus ja useampi yöpyminen korvaukseksi

Maaliskuun yöpymisen piti tapahtua hiihtovaelluksella kolmen valtakunnan tuntureilla, mutta viime metreillä reissu jouduttiin perumaan Norjan rajojen mennessä kiinni, ja myös kotimaan virustilanteen eskaloituessa koko maan sulkuun.

”Korvaukseksi” lähdimme ystävän kanssa viettämään retriittiä lähilaavulle. Sää oli oikein mukava, nollan tienoilla tai vähän plussalla. Ilta kului mukavasti herkutellen kevään ensimmäisillä villiyrteillä ja maailman parantamisen parissa, sekä linnunlaulua kuunnellen. Mustarastaat ovat tulleet! Varusteet noudattelivat samaa linjaa helmikuun kanssa, ja yö sujui pahemmin palelematta.

Maaliskuulle tuli kaksi muutakin yöpymistä, kun päätin lähteä tutkimaan E10-vaellusreittiä Parikkalasta etelän suuntaan. Ensimmäinen yö meni jälleen laavulla, nyt lämpötila putosi kymmenen pakkasasteen kylmemmälle puolelle. Onneksi olin varustautunut tuplapussilla ja lisälämpöä sai varmuuden vuoksi untuvatakista sekä kuumavesipullosta. Yöllä viereisen lammen jää moikuili lämpötilan muutosta, ja jokin tuntemattomaksi jäänyt lintu ilmoitteli kevään saapumisesta. Yö meni kuitenkin hyvin, ehkä noin 20 km patikoinnilla ja väsymyksellä oli osuutta asiaan. Toisen vaellusyön vietimme kodan suojissa, sillä tuuli yltyi myrskylukemiin ja yön aikana olikin tullut jälleen talvi.

Huhtikuu: meinasi tulla kiire, yö omassa pihassa riippumatossa

Huhtikuun yö meinasi mennä täpärälle, mukamas ei ehtinyt kunnon retkelle. Tulipahan testattua uutta riippumattoa omassa pihassa riippuen. Säätiedotus lupasi poutaa enkä halunnut viritellä tarppia, joten otin lämmikkeeksi varmuuden vuoksi talvipussin. Alle tavallinen retkipatja ja lisämukavuudeksi lampaantalja. Lämpötila pysytteli nollan tuntumassa, ja yö meni mukavasti.

Yöllä lehtokurppa ilahdutti ylilennollaan, sen hauskasta krr-krr-hik-äänestä ei voi olla erehtymättä. Aamuyöstä heräsin jostain kauempaa hakkuuaukolta kuuluvaan teerien puputukseen. Niistä tulee aina niin keväinen fiilis!

Riippuen omassa pihassa.

Toukokuu: minivaellus Patvinsuolle

Helatorstain vapaa mahdollisti pitkän viikonlopun, niinpä suuntasimme ystävän kanssa pitkään bucket-listillä olleelle Patvinsuolle. Tarkoituksena oli kiertää sekä Suomunkierto että Patvinkierto. Sää yllätti vaeltajat ja tarjosi hikiset päivät villapaitavaeltajille, lämpötilan noustessa parinkymmenen paremmalle puolelle ja auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Yöllä kuitenkin mentiin vielä hieman miinukselle, joten untuvatakille ja kolmen vuodenajan makuupussille tuli sentään käyttöä. Telttapaikat Virtaniemessä ja Pirskanlammella olivat todella kauniita! Pirskanlammella saimme kuunnella jälleen teerien soidinmenoja.

Kesäkuu: Hellevaellus Salpapolulla

Kesäkuun yöpyminen hoitui samalla kun vedin näyttötehtävänä kahden yön lähivaelluksen Salpapolulla. Lämpötila oli jälleen hellelukemissa, ja yöksikin oli luvattu trooppista lämpötilaa. Majoitteeksi valikoitui riippumatto ja makuupussiksi seitinohut kesäpussi. Hieman arvelutti etukäteen varusteiden keveys, koska Suomen kesässä on tottunut enemminkin räntäkuuroihin. Varmuuden vuoksi mukaan lähti myös kevytuntuvatakki, jota ei olisi tosin tullut mieleenkään kaivaa esille reissun aikana. Yöllä jopa kevyt kesäpussi oli liikaa, ja ilman peittoakin riippumatossa oli kuuma! Tällaisia öitä tuskin kovin usein saa kokea. Toiseksi yöksi viritin riippumaton laavuun ötökkäsuojaksi. Toimii se näinkin ja sopivien puiden puuttuessa riippumattoa voisi käyttää rankisena.

Heinäkuu: Kuikkien seurassa ja Käsivarren erämaassa

Heinäkuun yöpyminen varmisteltiin mökin pihassa riippumatossa. Hyvä sää eikä sadetta tiedossa, joten saattoi viettää luksusyön ”taivasalla” tavallisella peitolla – makuupussissa nukkuminen on aina hieman hankalaa mahallaan nukkujalle. Yöllä heräsin muutamaan otteeseen, kun järvellä majaileva noin 15-päinen kuikkalauma piti käräjiä – tai siltä se ainakin kuulosti. Aamuyöstä havahduin yläpuolellani haavan oksalla säksättävään oravaan. Se tuijotti minua vihaisesti, säksätti ja vispasi hännällään. Ei ilmeisesti arvostanut kotipuunsa käyttämistä riippumattoiluun.

Heinäkuun yöpyminen sai jatkoa Käsivarren erämaahan suuntautuneella coronavaelluksella. Tämä jatkoi kesän hellevaellusten sarjaa – lämpötila huiteli yli kahdenkymmenen ja edes ylhäällä tunturissa ei ollut juurikaan helpottavaa tuulenvirettä. Yötön yö muutti teltan hehkulampuksi, keltainen sisäkangas hohtaa iloisen kirkkaana ja silmälapuille olisi ollut tarvetta. Pientä varjostusta saatiin miljoonista mäkäräisistä, jotka ystävällisesti kansoittivat teltan pintaa. Pikkupakkasille luokiteltu makuupussi oli liikaa – toisaalta olisi voinut räimiä räntääkin, koskaan ei tiedä. Tämän reissun telttapaikat menevät kuitenkin heittämällä kauneimpien telttailupaikkojen kärkeen!

Elokuu: Melontaretkellä Kuolimolla

Kuin viimeistä kesäpäivää elettiin tällä melontaretkellä ja sellaiseksi se osoittautuikin. Kesän viimeinen ilta, kun tuuli oli lämmin ja uimaan tarkeni mennä auringon laskettuakin. Leiriydyimme hiekkarantaisella paratiisisaarella Kuolimolla, paistoimme lettuja ja nautimme pimenevästä illasta.

Leppeä kesätuuli puhalteli teltan ovesta ja laineet liplattivat pitkin yötä. Aamulla tuuli olikin yltynyt ja kesä tuntui kääntyneen syksyksi.

Syyskuu täpärästi omassa pihassa

Jotenkin se syyskuu tuli ja meni, ei meinannut taas ehtiä yönyliretkelle. Haaste pelastui telttailemalla omassa pihassa, tulipahan samalla testattua kevytteltan vedenpitävyyttä sateella. Myös koirat pääsivät/joutuivat telttaan yöksi, ja nukkuivatkin sopuisasti (joskus aiemmin on ollut pieniä kähinöitä näin pienessä tilassa).

Lokakuu Repoveden kansallispuistossa

Lokakuun yöpymisen vietimme opiskelukavereiden kanssa Repoveden kansallispuistossa telttaillen. Jälleen kerran sää suosi ja uni maittoi. Turhan lämminkin olla jossain kohtaa, kun pitää aina varman päälle ottaa.

Telttakylä Repoveden Olhavalla.

Marraskuu lintutornissa miljoonien tähtien alla

Marraskuun haasteyöksi haluttiin joku hieman erilainen paikka. Suunnitelmissa oli ollut jo pitkään nukkua lintutornissa, ja kun säätiedotuskin lupasi kohtalaisen vähän sadetta, päätimme lähteä viettämään viikonlopun aloittajaisia ja pikkujouluja lintukosteikolle. Marraskuinen kosteikko oli hiljainen satunnaista korppien raakuntaa lukuun ottamatta.

Lämpötila oli muutaman asteen pakkasella, ja kirkas tähtitaivas vuorotteli kevyen pilviverhon ja hiljaisen lumisateen kanssa. Tornissa tunsi olevansa todella lähellä tähtiä, ja tähdenlentojakin näkyi useita. Hiljalleen sateleva lumi nipisteli naamaa, ja piti vetäytyä kokonaan pussin suojiin. Koska lintutorni on suojaton paikka, olin varustautunut kolmen vuodenajan untuvapussilla, jonka päällä oli kuitutäytteinen talvipussi. Sanomattakin selvää, että liika on liikaa, ja heräsin jossain kohtaa kuin grillivastusten välistä. Oli pakko avata päällimmäistä pussia ja laskea hieman lämpötilaa. Aamulla päällimmäinen pussi oli saanut hienon jääkuorrutteen.

Aamulla kirkas auringonnousu vaihtui pikkuhiljaa usvaan, joka valtasi äänettömän kosteikon. Keitimme aamukahvit ja jatkoimme matkaa muihin puuhiin. Mukava tapa aloittaa viikonloppu!

Haasteen päätös kivikauden asumuksessa

Joulukuussa vietimme ystävien kanssa haasteen päätöstä prinsessatyyliin katon alla, silti ulkona. Yövyimme rekonstruoidussa kivikauden turveasumuksessa Savitaipaleella. Itse viritin riippumaton roikkumaan ”kammin” pylväistä, muut nukkuivat rangoista tehdyillä lavereilla. Ilta meni mukavasti herkutellen ja glögiä nauttien. Ulkona satoi hiljalleen lunta ja lämpötila oli hieman pakkasen puolella. Sisällä nuotion räiske sekä koristevalot loimat tunnelmaa.

Kerrankin lämpötila makuupussissa oli sopiva läpi yön. Riippumatossa oli ilmatäytteinen talvialusta ja makuupussina pelkkä talvipussi.

Bonus: tammikuun kovemmat pakkaset

Edellinen talvi meni leudoissa tunnelmissa, eikä kovia pakkasia juurikaan näkynyt. Muutenkin säät ovat suosineet yöpymisiä. Nyt kuitenkin lämpötila kolkutteli kolmenkymmenen pakkasasteen tienoita, joten oli tartuttava tilaisuuteen ja testattava, minkälaisissa lämpötiloissa omilla varusteilla pärjää. Olin insinöörimäiseen tapaan taulukoinut makuupussien minimilämpötilan netistä löytämäni laskukaavan sekä muutaman muun lähteen avulla, ja arvioin niiden perusteella pärjääväni noin -30 C tienoille kolmen vuodenajan untuvapussin ja kuitutäytteisen talvipussin yhdistelmällä. Varustauduin kuitenkin muutamalla villakerroksella sekä kuumavesipullolla, joka on vakiovaruste kylmiä jalkoja lämmittämään.

Alimmaisena solumuovi suojaamaan hetekan piikeiltä, alustana Thermarest X-Therm Max, päällimmäisenä Mountain Hardware kuitupussi TComf -7C, alimmaisena Warmpeace Viking untuvapussi Tcomf -3C. Makuupussien lämpöarvojen riittävyys on aina käyttäjäkohtaista.

Yöpymispaikka löytyi omalta pihalta, kasvihuone, jossa on käytännössä sama lämpötila kuin ulkona. Yöllä ei tosin tuullut, joten olisi voinut nukkua myös taivasalla. Vanhan hetekan päälle laitoin suojaksi solumuovipatjan ja sen päälle ilmatäytteisen talvipatjan. Nukkumaan mennessä mittari näytti 26 astetta pakkasta, ja talon seinässä oleva mittari näytti yön alimmaksi -27 C.

Yöllä heräilin useasti, taisin odottaa palelua, mutta loppujen lopuksi sitä ei tullut. Puut paukkuivat metsässä, samoin kasvihuoneen puiset rakenteet pitivät pauketta. Pelkäsin myös jäädyttäväni naamani, mutta vällyjen sisässä hengitysilma lämmitti sen verran, ettei nenänpää päässyt jäätymään. En osaa olla huivi naaman edessä kovin kauaa. Aamulla oli ihan kohtalaisen lämmin, tosin ei mitenkään liiallisesti, eli varusteiden raja on varmaan aika lähellä näitä lämpötiloja. Oli ihan mukava kömpiä lämpimään tupaan aamukahville! Yllättäen sykevälivaihtelua mittaava kello oli sitä mieltä, että nukutun yön laatu oli yli oman tavanomaisen tason, mutta ihan siltä ei kuitenkaan tuntunut.

Mitä jäi mieleen?

Jokaisella yöpymisellä on ollut ihan oma tunnelmansa. Keväällä mieleen on jäänyt jäiden laulu ja lintujen äänet, erityisesti herääminen teerien puputukseen. Kesällä vesilinnut sekä helteiset yöt. Syksyllä pimeät illat ja hiljentyvä luonto. Talvella pakkasessa paukkuvat puut ja tähtitaivas.

Tärkeintä on ollut irtautuminen arjesta. Usein yönyliretkelle on lähdetty perjantaina, jolloin saa mukavasti katkaistua työviikon ja lauantaina herätessä viikonloppu on vasta edessä. Vaikka perjantaina saattaa pakkaaminen ja lähteminen tuntua tahmealta, ei kertaakaan ole kaduttanut, että tuli lähdettyä.

Varusteiden suhteen mitään suuria yllätyksiä ei tullut. Yleensä yöllä tuli liian kuuma, kun hätävarjelun liioitteluna varustautui lämpimillä varusteilla. Nyt sattui useammat hellekelit ja talvikin oli melko leuto. Mielummin kuitenkin liikaa kuin liian vähän lämmikettä mukaan!

Haluaisitko sinäkin nukkua ulkona?

Kannustan kaikkia lähtemään ulos yöksi! Voit aloittaa helpommista olosuhteista, lämpimistä öistä ja vaikka omalta kotipihalta. Tärkeintä on maksimoida mukavuus, eli minimoida palelu ja suojautua mahdollisilta hynniäisiltä. Kotipihalla voit aivan hyvin nukkua ilman kalliita varusteita, vaikkapa pressu katoksena, hyttysverkko suojana ja tavallinen peitto lämmikkeenä. Tai voit testailla omien retkeilyvarusteidesi toimivuutta ja laajentaa pikkuhiljaa kokeiluja vaikkapa lähilaavulle.

Suomen Latu haastaa kaikki nukkumaan yön ulkona elokuun viimeisenä lauantaina, tartu sinäkin haasteeseen! Voit lukea siitä lisää täältä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.