Ihana saariretki Perämeren kansallispuistoon ja Selkä-Sarven luontopolulle

Selkä-Sarvi on Perämeren kansallispuiston maankohoamisalueen vanhimpia saaria. Katajaisen saaren halki kulkee reilun kilometrin luontopolku, joka kuljettaa venesatamasta idylliseen vanhaan kalastajakylään. Saarelle pääsee omalla veneellä, mutta onneksi myös muutaman eri yrittäjän järjestämillä kuljetuksilla.

Selkä-Sarven luontopolku Kemissä
Päivämäärä: 6.7.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 596.
Reitin pituus: 2,3 km edestakaisin.
Kohokohdat: Selkä-Sarven erikoinen luonto, etelärannan idyllinen vanha kalastajakylä.
Parkkipaikka: Veneretkiä parista eri satamasta. Käyttämäni Leton venesatama on Koivuletontien päässä Torniossa. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Tornion paikallisliikenteen lähin virallinen pysäkki on Puuluoto noin 3,5 kilometrin päässä.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Helppo reitti.
Tulipaikka: Venesataman yhteydessä saaren pohjoispäässä.

Juhlapäivä. Sen lisäksi että Luontopolkumiehellä alkaa olla kohta 600 luontopolkua esiteltynä, tuli täyteen myös toinen rajapyykki – tai miksi sitä haluammekaan sanoa. Sunnuntaina 6.7.2025 kävin 41. kansallispuistossani eli olen nyt käynyt Suomen kaikissa kansallispuistoissa. Ihan jokaisesta ei ole blogitekstiä (esimerkkinä vaikkapa Pyhä-Häkki, jossa olen käynyt noin 12-vuotiaana), mutta suurimmasta osasta sellainenkin löytyy.

Olin keskustellut sähköpostitse yrittäjä Pekka Ahon kanssa retkestä noin viikon ajan, kun yritin vielä varmistaa retkeni osuvan kauniiseen päivään. Sunnuntain sää näytti otolliselta ja onneksi mahduin mukaan retkelle. Ajelin Leton venesatamaan hyvissä ajoin ja kuvasin mm. kansallispuiston opastaulun karttoineen. Kansallispuisto on perustettu vuonna 1991 ja sen pinta-ala on 15 700 hehtaaria, joista vain 250 on maata. Kalastajat ovat asuttaneet saaria kesäisin 1500-luvulta viime vuosisadan alkupuolelle. Saarien kiinnostavasta historiasta saakin paljon lisätietoa näillä kansallispuistoon järjestetyillä retkillä.

Selkä-Sarven kartta on perin yksinkertainen. Pohjoispäässä on venesatama palveluineen – ja sieltä kulkee luontopolku lähelle saaren eteläkärkeä, kalastajakylään.

Kuvaamisen jälkeen huomasin pulpettiveneestä laiturille astelevan miehen Perämeren kansallispuisto -paidassaan, hän oli tietysti oppaamme ja kuljettajamme Pekka. Retkelle olisi lähdössä kahdeksan henkilöä. Odottelimme ryhmän kasaan ja keskustelimme hetken kansallispuistoista. Ryhmässä oli useampikin, jotka ”keräsivät” kansallispuistoja ja saivat tästä taas uuden nastan karttaan. Sitten saimme tietoa retken ohjelmasta. Ensin noin kymmenen kilometrin päähän Pensaskarille, sitten kauempana sijaitsevalle Selkä-Sarvelle. Koko retki kestäisi viitisen tuntia.

Mainittakoonpa vielä ennen starttia, että myös Kemistä on mahdollista lähteä Perämeren kansallispuiston retkille. Kemin asemalta on vain parisen kilometriä satamaan, josta Perämeren Jahti liikennöi. Venetaksien tietoja löydät vaikkapa luontoon.fi -sivulta.

Ensimmäinen merimatka kesti parikymmentä minuuttia. Pensaskarissa kiersimme Pekan johdolla pienen retken ja tutustuimme ennen kaikkea Pensaskarin vanhaa kalastuskulttuuria esittelevään näyttelyyn.

Matka jatkui Selkä-Sarveen. Rantauduimme pohjoisrannan venelaituriin.

Pienen evästauon jälkeen katsastin nopeasti venesataman vieressä olevat palvelut. Tulipaikkoja en muistanut näin heinäkuussa ihmeemmin etsiä, mutta kartan mukaan tässä on useampikin sellainen. Evästelypöytiä oli puolen tusinaa.

Rannan tuntumassa on pari opastaulua sekä nuoliopasteita kohti luontopolkua, telttailualuetta ja ulkotulipaikkoja.

Oli aika lähteä kävelylle. Polun aloituspiste on vanhan rajavartioston tornin juurella.

Nuoliopasteet ohjaavat kohti eteläkärkeä eli Liitinnokkaa. Nähtävyyksiä ja majoituspaikkoja on myös lueteltu.

Reitti kulkee pitkoksilla katajapensaiden lomassa.

Reitti on ilmeisesti aiemmin kulkenut koko matkan saaren keskellä katajaisilla nummilla pitkin pitkospuita, mutta raivaustöiden ja laidunnuksen myötä osa polusta on saatu siirretyksi lähemmäksi rantaa ja luonnonpolulle.

Laidunnuksesta puheen ollen: saaren 27 lammasta olivat parissa eri ryhmässä rantaniityllä.

Polun varrella oli myös luontopolulle tyypillisiä luontotauluja. Tässä kerrotaan laidunnuksen vaikutuksesta maisemaan sekä maan kohoamisesta. Entisiä laidunalueita on täällä kunnostettu myös raivaamalla. Katajia saatetaan kaataa esim. muinaisjäännösten ympärillä, muuten niihin ei kosketa. Kaadetuista katajista on myös tehty haketta, jota on levitetty luontopolulle.

Puolivälissä reittiä voi tehdä pienen piston aurinkokellolle.

Se lienee saaren korkeimmalla paikalla (noin 4 metriä merenpinnasta). Kiven pinnasta löytyi kaiverruksia, jonkinlainen kehä ja numeroita. Kello oli noin 13.00. Tämän tarkistin tosin rannekellostani.

Aurinkokellon vieressä kasvoi kukka, jota en ollut aiemmin nähnyt. Tarkemmin sanoen kaksikin eri kukkaa: ketonoidanlukko ja pohjannoidanlukko. Kuvassa jompikumpi niistä. Tarkkasilmäinen voi erottaa lajit lehtien muodon perusteella. Laji on silmälläpidettävä, mutta ei uhanalainen.

Aletaan lähestyä eteläkärkeä. Karulta näyttää – melkein kuin olisi Arizonan aavikolla, tai mitä nyt kellekin tulee mieleen. Hauska ympyrän mallinen muodostelma reitin oikealla puolella on sekin katajapensas.

Blogin pääkuva on otettu juuri ennen vanhaan kalastajakylään tuloa. Täällä on ollut aikoinaan paljon enemmän rakennuksia, mutta osasta on jäljellä vain kivijalat. Ensimmäinen yhä pystyssä oleva rakennus on autiotupa Kalla. Siinä on majoitustilaa kahdelle. Toinen etelärannan tuvista on lammaspaimenten asuntona. Paimenilla taisi olla tuuletuspäivä oikean laidan pyykkinarusta päätellen.

Täällä voi käydä muutamassa rakennuksessa sisälläkin, yksi niistä on Jauholan Puoji. Samalla saa tietoa pirtukätköstä, tynnyripookista ja silakka-apajista.

Kylän keskellä oli toinen aurinkokello, josta kehä ja sektorit näkyvät paljon paremmin.

Luontopolkumies ja kansallispuisto 41 – Perämeren kansallispuisto.

Paluumatkalla huomasin vielä senkin, että polulla oli ainakin yksi käpymerkillä varustettu tolppa. Pienellä saarella ei tarvitse pelätä eksymistä – eikä täällä kulje juurikaan muita polkuja.

Edestakainen kävely pienine pistoreitteineen (aurinkokello ja pari vanhan rakennuksen kivijalkaa) oli mittauslaitteeni mielestä noin 2,3 kilometriä. Pekan kattavan ja loistavan opastuksen kanssa aikaa meni noin tunti ja kaksikymmentä minuuttia.

Kävelyreitti on helppo, sillä ei ole korkeuseroja eikä reitillä ole kiviä tai juuria. Ihan esteetönkään se ei toki ole, mutta todella helppokulkuinen.

Selkä-Sarvi oli ihastuttava luontokohde ja muutenkin tosi mielenkiintoinen. Tänne kannattaa ilman muuta tulla opastetulle retkelle, suosittelen sitä ihan kaikille. Perämeren karun saariston elämästä saa hienon kuvan.

Paluumatkalla otin myös muutaman kuvan merimaisemasta. Tässä ollaan lähestymässä Torniota. Röytän satamasta on tulossa rahtialus, jota jouduimme hetken odottelemaan. Leton venesatama on sen itäpuolella (eli luultavasti suurinpiirtein laivan takana). Merimatkaa tällä reissulla taitetaan kaiken kaikkiaan nelisenkymmentä kilometriä.

Huippuretki! Vielä kerran kiitos Pekka Aho, kiitos muu retkiseurue!

Sijainti: N=7279926.494, E=370834.865 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=65,6171505, GEO:lon=24,1986561

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Alkunkarinlahden luontopolku
Kallin luontopolku
Tankokarin polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle