Esteettömästi kuohujen luo: Jäniskoski, Inari

Kesä oli kukkeimmillaan Suomen Lapissa. Mietimme viikonlopulle päiväretkikohdetta, joka olisi mukava ja kiinnostava myös seurueemme nuorimmalle jäsenelle, hieman alle 5-vuotiaalle tytöntyllerölle. Koska viikonloppuna oli joka tapauksessa edessä reissu Inariin, päätimme poiketa Jäniskoskea katsomaan.

Jäniskosken parkkipaikka oli helppo löytää Inarista kohti Kittilän Pokkaa lähtevän tien varresta. Jätimme auton tyhjälle parkkipaikalle ja nappasimme mukaan hetki sitten kaupasta noutamamme makkarat ja sinapit. Pieni nälänpoikanen kurnikin jo ilkikurisesti vatsanpohjalla.

janiskoski

Jäniskosken polku osoittautui olevan esteetön, leveä ja tasainen sorareitti metsän halki. Matkaa parkkipaikalta koskelle oli puolisen kilometriä, ja kosken kohina kuului jo selkeänä metsän läpi.

Polun varrella on kaunista inarilaista metsämaisemaa. Muuan kohdassa kohoaa myös suuri lohkare, jossa riitti ihailtavaa ja tutkittavaa. Koitimme kuunnella, mitä suuri ja erikoinen kivi meille kuiskisi.

Reitin varrella on myös kivikkoa, josta löytyi ainakin lapsenmentäviä luolia. Tyttöä ne hieman epäilyttivät, mutta minä ainakin yritin sovittaa itseäni sinne muuan koloon.

Sitten saavuimmekin riippusillalle, ja kosken komeus levittäytyi kohta suoraan allamme.

janiskoski-4

Riippusilta oli nuorimmaisen suosikki, siitä keskusteltaisiin vielä monta kertaa jälkeenpäinkin. Riittihän noissa kuohuissa ihailtavaa!

janiskoski-6

Heti sillan toisella puolella oli tulipaikka, puoliavonainen kota, ja sen takana puuvajat ja huussi. Kodalla oli ranskalainen pariskunta valtavien rinkkojensa kanssa pitämässä taukoa, mutta he eivät olleet viritelleet tulta, joten me ryhdyimme oitis tulisteluhommiin.

janiskoski-2

Mieheni paistellessa makkaroita minä tein pienen kierroksen kodan ympäristössä. Saapuessamme Jäniskoskelle olimme askeltaneet ensimmäisen osuuden Juutuan polku -luontopolusta, jonka kokonaispituus on parkkipaikalla olleen opasteen tiedoista päätellen reilut 6 kilometriä.

Lähellä kotaa oli luontopolun taulu, jossa oli ihana kuvituskuva. Kuva on Merja Aletta Ranttilan käsialaa, pidän hänen taiteestaan suuresti! Koko Juutuan polku, joka meillä jäi siis tällä kertaa vielä kiertämättä, on kuulemma kuvitettu Ranttilan upeilla teoksilla.

Taulun tekstissä kerrottiin neljällä eri kielellä kosken vaahtopäiden olevan kuin pimeydessä vilistäviä jäniksiä.

janiskoski-7

Makkaran tuoksu alkoi jo leijailla nenääni, mutta kiersin vielä kodan taakse. Siellä on puuvajan ja puuceen lisäksi suuria kivenlohkareita, jotka jäljistä päätellen on valloitettu jo moneen otteeseen erilaisten retkeilijöiden toimesta.

janiskoski-9

Kosken kuohuna hallitsi äänimaisemaa yksinoikeudella.

janiskoski-11

Jäniskoski on todella hieno esteetön kohde, joka sopii hyvin myös lapsiperheille, vaikka lapset olisivat kuinka pieniä. Uskallan arvioida, että koskelle pääsee hyvin niin lastenrattailla kuin pyörätuolillakin, vaikka kummastakaan minulla ei ole omakohtaista kokemusta.

Koska matka parkkipaikalta tulipaikalle on lyhyt, on kynnys saapua Jäniskoskelle matala melkeinpä kenelle tahansa. Silti lyhyenkin matkan aikana on paljon elämyksiä, kauniista metsästä lohkareisiin ja tietenkin uljaaseen Jäniskoskeen riippusiltoineen.

Kohde sijaitsee aivan Inarin kylän laitamilla, eli mitään pitkää korpimatka-ajoa ei tarvitse suorittaa sinne päästäkseen.

Tulipaikka kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7643090, E 498609.

Juutuan polku luontoon.fi-sivustolla.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.