Särkisen polku Kurikassa on mainio retki suomaisemissa

Levaneva on Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan suurin soidensuojelualue, varsinainen suolakeus. Suohon voi tutustua noin 50 kilometrin mittaisella Kurjen Kierroksella, mutta helpompi tapa on noin viiden kilometrin mittainen Särkisen polku suon kaakkoisosassa. Reitin puolivälissä on mukava taukopaikka, Särkisen autiotupa.

Särkisen polku Kurikassa
Luontopolkumiehen reittinumero: 339
Reitin pituus: 4,6 km
Kohokohdat: Hieno suoreitti, Särkisen autiotupa
Parkkipaikka: Noin kymmenen auton parkkipaikka polun lähtöpisteessä, Tainuskyläntie 430. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Jos et astu suolle, saatat pärjätä millä tahansa jalkineilla. Metsäosuudet hieman kosteita. Suosittelen vedenpitäviä.
Keskivaativa reitti, jopa helpohko.
Yksi tulipaikka

Halusin lähteä tutustumaan Levanevan soidensuojelualueeseen. Alueen kaakkoiskulmilla on sopivan mittainen (Visit Lakeus -sivuston mukaan noin 4,6 km) luontoreitti, Särkisen polku, sinne olisi hyvä suunnata! Ajelimme kaverin kanssa Tainuskyläntietä ja löysimme parkkipaikan – tien varressa oleva kyltti ohjaa Kurjen Kierrokselle, joka on noin 50 kilometrin kävelyreitistö Levanevalla.

Parkkipaikalla onkin todella kattava opaste Levanevan ja Kurjen kierroksen luontoon.

Särkisen polusta ei ole erillistä tietoa opastaulussa – ei myöskään reittikartassa. Polku on reilun kilometrin mittaisen janareitin ja parin kilometrin ympyräreitin yhdistelmä.

Matkaan. Opasteet ohjaavat luontopolun kävelijän kohti Särkistä.

Reitti alkaa rämeellä, jossa kasvaa vielä kohtuullisen kokoista mäntyä. Särkisen polulla kuljetaan suurimmaksi osaksi pitkospuita pitkin. Olimme kävelleet vasta satakunta metriä, kun huomasimme myös pitkospuiden lähellä ilmeisen kypsiä lakkoja, hilloja, suomuuraimia – nevamarjoiksikin sanoi niitä paikallinen oppaani. Yhden marjastajankin tapasimme, ämpäri oli tullut kuulemma tunnissa lähes puolilleen.

Blogin pääkuva on otettu noin kolmensadan metrin kävelyn jälkeen, lähes puuttomalla suo-osuudella. Sitä on parinsadan metrin verran, sen jälkeen reitti kurvaa pienelle metsäosuudelle, jossa kasvaa suhteellisen kookkaita mäntyjä ja koivujakin. Täällä ylitetään ulpukkaa täynnä kasvava oja siltaa pitkin.

Metsäosuuden reunassa on kyltti, jossa lukee ”korsulle”. Matkaa kuitenkin 1,5 km, joten jätimme korsukäynnin tänään väliin. Tätä kirjoittaessani etsin tietoa hakukoneen avulla. Tainuskylän korsu on kunnostettu kökkäporukalla vuonna 2019, kertoo Paree Maaseutu -sivusto. Ja kökkäporukka lienee siis pohjalainen ilmaisu talkoille, sitä ei savolaislähtöinen Luontopolkumies tiennyt.

Risteys reilun kilometrin kävelyn jälkeen. Ympyräreitille voi toki lähteä kumpaa reittiä tahansa, mutta Särkisen kyltti tuntuu ehdottavan kiertoa vastapäivään.

Tästä eteenpäin kävely hidastui. Otimme nimittäin tyhjää pakastepussia ja -rasiaa repuista esiin ja aloimme kerätä lakkoja. Niitä oli siellä täällä. Silmä tottui melko nopeasti bongaamaan keltaista tai oranssia väriä kymmenenkin metrin päästä. Lakkoja oli tarjolla pitkospuiden lähistöllä oikeastaan koko reitin ajan.

Ympyräreitin alussa reitti ohittaa luonnontilaisen ja lähes umpeen kasvaneen Särkijärven. Järvi on kuivunut sen jälkeen, kun lähellä asunut torppari on kaivanut ylittämämme ojan, Särkiluoman.

Mutkittelevaa reittiämme (joka kiersi pitkospuiden läheisyydessä, mutta ei niitä pitkin) oli takana noin kaksi kilometriä, kun siirrytään kuivalle maalle ja metsään.

Hieman ennen Särkisen autiotuvalle saapumista ohitimme tervahaudan.

Särkisessä on asuttu 1950-luvulle asti. Täällä on ollut torppa, pari latoa, pieni pelto ja tervahauta. Nykyään täällä on retkeilijälle mukavat palvelut – autiotuvassa on hyvät tilat yöpymiseen, lisäksi pihalla on tulipaikka, useampi pöytä/penkki-yhdistelmä sekä puusee. Pidimme hyvän tauon Särkisen tuvalla ja nautimme kirkastuvasta säästä. Lähtöhetkellä oli sade juuri loppunut, mutta nyt alkoi olla jo melko selkeää.

Särkisen tuvalta polku kulkee kuusimetsää pitkin kohti lounasta. Metsäosuuksilla polku on merkitty sinisillä maalimerkeillä. Kosteissa kohdissa polun viereen on rakennettu pitkospuita ja ne saattavat olla tarpeen keväisin, nyt polkua oli helppo kulkea pitkoksia käyttämättä.

Meinasin eksyä. Tai ainakin kävellä ohi risteyksen. Vasemmalle kääntyvä risteys on lähes huomaamaton. En tullut ottaneeksi kuvaa risteyksestä, mutta vinkki: kun polun oikealla puolella on kyltit Särkinen ja Maalarinmäki, samassa kohdassa on myös luontopolun käännös. Kyltti oli hieman puiden takana ja olin kävellä sen ohi. Kaveri oli tarkempi. Jatkoimme siis matkaa kohti kaakkoa ja palasimme suolle ja pitkospuille. Ja taas alkoi lakkojen keruu.

Mutkikasta reittiä ympyräreitin loppuun ja paluu kohti parkkipaikkaa. Saalista kertyi ehkä vajaa litra.

Selkeän sään kunniaksi vielä kuva avosuon upeista väreistä.

Kierros päättyi. Mittauslaitteeni näytti noin viittä kilometriä, mutta reittimme oli niin mutkitteleva, että olen taipuvainen uskomaan luontopolun olevan noin 4,6 km, kuten nettisivuilta olin lukenutkin. Aikaa meni keruuhommien takia paljon, hieman yli kaksi tuntia. Tapasimme kaksi marjastajaa, emme muita retkeilijöitä.

Reitti on helppo. Korkeuseroa lienee viitisen metriä. Pitkospuilla on helppo kävellä eivätkä polkuosuudetkaan kovin hankalia ole.

Nautin aina suomaisemista. Pitkospuilla on aina mukava kävellä. Luonnosta on aina mukava saada saalista. Siksi tältäkin kävelyltä sai todella hyvän mielen – onneksi tuli lähdettyä!

Sijainti: N=6966812.744, E=251126.500 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62.7465311, GEO:lon=22.1218829

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Jyllinkosken luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.