Retki Kummakivelle ja Julunkivelle – katso reissuvideo

Palautuminen ja rennosti ottaminen ovat tärkeitä asioita, ja luonnon helmassa se onnistuu meidän monien kohdalla sangen hyvin. Mutta myös luonto ja kotimaamme palautuu: 10 000 vuotta sitten valtavat jäämassat rusikoivat isänmaatamme uuteen uskoon, ja jopa kilometrien paksun jääpeitteen alla painunut maa palautuu, eli nousee, edelleen tänä päivänä. Viimeisin jääkausi jätti jälkeensä maan painumisen lisäksi myös monia muita ihmisen mittakaavassa suuria jälkiä, kuten harjuja, järvimuodostelmia ja suppia. Näistä jäljistä moni on kuitenkin tavan tallaajalle niin suuri, että ihminen ei näe “metsää puilta”, eikä aina herää miettimään asiaa sen kummemmin luonnossa liikkuessaan. Kuitenkin eräät mielenkiintoisimmista siirtolohkareista saavat varmasti kulmakarvan jos toisenkin nousemaan otsan puolelle vaatien selitystä silmien edessä avautuvalle näylle, vaikka jokainen maantiedon tunnilla edes hetken hereillä ollut tajuaakin näyn olevan jollain tapaa jääkauden tuotoksia.

Kummakivi keväällä 2020

Näin myös Itä-Suomessa, jossa Kummakivi on yksi näistä hämmennyksen aiheista. Pienellä nyppylällä seisova 500-tonninen siirtolohkare on jopa huonossa valokuvassa hämmentävä näky, mutta paikan päällä vielä ihmeellisempi kerta toisensa jälkeen. Miten jäät saivat muka noin todennäköisyyksien vastaisen nähtävyyden aikaan? Tuurilla, vai? Kai. Virallisen kannan mukaan jäät vain jättivät kiven juuri tuon kummun päälle. Uskoi kuka mitä haluaa, niin siellä se seisoo Ruokolahden ja Puumalan rajaseudulla metsässä hämmästyttämässä ja kummastuttamassa aina uusia pieniä kulkijoita.

Julunkivi tulipaikkoineen keskitalvella 19–20

Toinen itselleni tärkeä on Julunkivi. Tämä massiivinen, yli 12 metriä korkea ja ympärysmitaltaan rapiat 60 metriä oleva järkäle on kiven nimeä kantavan luonnonsuojelualueen korpimetsien takana Kalaveden rannassa. Se on kunnioitusta herättävä näky yksinään sen valtavan kokonsa vuoksi ja kun tuon kokoista kiveä miettii liikuttavansa, niin voi ehkä saada edes pienen käsityksen siitä, miten käsittämätön jäämassojen voima on aikanaan ollut. Kivi kätkee nurkilleen monia mielenkiintoisia onkaloita, samalia, halkeamia ja muita yksityiskohtia kiireettömälle retkeilijälle, joka voi saapua paikalle luonnonsuojelualueen läpi kävellen tai Lohilahdelta meloen ja levähtää idyllisellä tulipaikalla Julunkiven lipan suojissa.

Katso videoltani tarkemmat kevättalviset esittelyt näistä kahdesta itäisen Suomen siirtolohkareesta, jos kivet kiinnostaa!

Nopea tietopaketti loppuun: Molemmille menee läheisiltä hiekkateiltä lyhyet polut, jotka ovat molemmissa tapauksissa muutama sata metriä polkua (Kummakivelle mennessä tai sieltä tullessa Sammalsillan kautta osin myös hiekkatietä). Juuria ja kiviä riittää, mutta muuten polut ovat pääasiassa suhteellisen helppoa kuljettavaa, tosin Julunkivelle mennessä on välillä myös muutama haastavampi kohta joihin huonosti liikkuvien kannattaa huomioida.

Kummakivelle lähestyessä kannattaa suunnata Kummakiventielle navigaattorilla ja tälle tielle päästyä kaivaa tarkempi maastokartta esiin, jotta löytää parkki- ja kääntöpaikan, jolta polku lähtee. Julunkivelle lähestyessä kannattaa laittaa navigaattoriin (ainakin Google-pohjaisiin) Julunkivenlampi, sillä luonnonsuojelualueen viereen johtavaa tietä ei ole nimetty.

Kummakivi kartalla

Julunkivi kartalla

Lue lisää:

Kesäretki Kummakivelle ja Sammalsillalle

Järkäle erämaassa – Julunkivi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.