Retkeilysunnuntai Halikon ja Hajalan talvisissa tunnelmissa

Tammikuisena pakkassunnuntaina lähdimme Harri Nato Leinon ja Virpi Been kanssa ajelulle. Suuntana oli Salo. Tuo kuntaliitosten myötä kasvanut kaupunki on niellyt vuosien varrella muun muassa Halikon, jossa oli ensimmäinen kohteemme – Halikon vanha rautatietunneli.

Moinen ihme tuli tutuksi vuosi sitten maaliskuussa. Nyt paikka näytti hieman erilaiselta; johtuen kai valosta, jota oli selvästi enemmän. Viimeksi kesti tottua hämärään varmaan viitisen minuuttia ennen kuin näki missä kummassa sitä oikein onkaan.

Varsin kummallinen paikka tunneli tosiaan on. Herkkähermoisia saattaisi pelottaa moiseen pimeään koloon meno. Viime keväänä tunnelin jäämuodostelmat toivat mieleeni tieteis- tai kauhuelokuvan. Varmaan kuluvankin talven mittaan jäämassat kasvavat ja tulevat merkillisiksi patsaiksi, jollaisia en ole aiemmin nähnyt missään.

halikko036

Tunnelissa ei ole turvallista kävellä, vaan jokaista askelta saa hakea. Vaneripohja on lähes kauttaaltaan rikki. Betonimurskaa ja raudanpätkiä törröttää siellä täällä.

halikko042

Toisessa päässä on tasainen peilijää, jossa voisi vaikka luistella. Maahan on arviolta muutama kymmenen senttiä, eikä näkymä jään läpi taskulampun valossa järin houkutteleva. Siirryinkin nopeasti vankemmalle alustalle sen huomattuamme.

Halikon vanha silta

Vanhan Turuntien varrella sijaitseva Halikon vanha silta on puurakenteinen on 1866 valmistunut puurakenteinen museosilta. Se on ollut osa Turusta viipuriin johtanutta Suurta Rantatietä. Sillan pituus on 75 metriä.

halikko014

Vanha silta on osa Halikon kirkonseutua, joka kuuluu Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

024

Matkalla sillalle huomasimme pellolla kirmaamassa kymmenkunta pientä hirvieläintä. Tiedä sitten olivatko ne samoja kuin sillan lähellä näkemämme kolme metsäkaurista.

halikko027

Kreivimäen ulkomuseo

halikko008

Kreivinmäen ulkomuseo oli uusi tuttavuus. Näytillä on aittoja, sudenkuoppa, mamselli-tyyppinen tuulimylly ja myllärin torppa.

halikko001

Aivan vieressä on vanha puutalo, jossa tulkitsin jonkun asuvan. Sen voisi luulla kuuluvan kokonaisuuteen, mutta satelliittianteeni katolla ja uudenkarhea henkilöauto pihamaalla sotivat asiaa vastaan.

halikko007

Viimeinen etappi oli Häntälänkosken pato Halikonjoessa. Allekirjoittaneelle paikka oli reissun parasta antia, koska en tiennyt tällaisesta aiemmin lainkaan.

halikko064

Parkkipaikalta parin sadan metrin päästä löytyy pato ja sen viereen rakennettu kalastuslava, josta kelpaa katsella kosken kuohuntaa. Häntälänkoskella pitää vierailla toistekin.

Kartta.
Museo.
Tunneli.

Julkaistu aiemmin Kaislatuuli-blogissa.

1 reply
  1. mirja barbey*lallia
    mirja barbey*lallia says:

    ystäv¨t siell¨salon maisemissa.

    Olisi jo aika hienoa saada vanha kreivinmäen tuulimylly ja siihen kuuluva aitta kuntoon.
    Siellä vietettiin ennen vanhoja maalais häitä ja muutakin teatteritoimintaa oli. Lapsetkin voivat osallistua talkoisiin.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.