Värikäs, vaihteleva, virkistävä – Reposuon ketunlenkki Lieksassa

Lieksan Pankakosken tuntumassa sijaitseva Reposuo kuuluu soidensuojeluohjelmaan erityisesti lintuarvojensa takia. Reposuota kiertää 12 kilometrin pituinen Ketunlenkki. Se kulkee avosoilla, metsäsaarekkeilla ja harjumaisemissa – ja onpa tarjolla myös järvenrantanäkymiä.

Reposuon Ketunlenkki Lieksassa
Päivämäärä: 4.10.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 638.
Reitin pituus: 12 km.
Kohokohdat: Monipuolinen Reposuo, Ulkkajoen lintutorni, taukopaikat metsäsaarekkeilla.
Parkkipaikka: Kaksi mahdollista pysäköintialuetta Ruunaantien varrella. Ulkkajoen p-paikka osoitteessa Ruunaantie 50. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Tutustu Lieksan kimppakyytiin täällä.
Opasteet ja kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Huonot pitkokset (ainakin käyntiaikaan 2025), varaudu vedenpitävillä jalkineilla.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Useampi tulipaikka.

Parin päivän vierailu Nurmeksessa ja Lieksassa loppusuoralla. Iltapäivään olimme retkikaverin kanssa varanneet aikaa kävellä Reposuon Ketunlenkki Pankakosken taajaman läheisyydessä. Noin 12 kilometrin lenkkiin tarvittaisiin reilusti aikaa ja piti jopa hieman miettiä sitä, kerettäisiinkö reitiltä pois ennen pimeää. Kun lähtö oli noin kahden maissa, niin valoisaa aikaa riitti vielä melkein viideksi tunniksi.

Valitsin lähtöpaikaksi Ulkkajoen pysäköintialueen. Täällä oli mukavasti tilaa, mutta on myös myönnettävä, että parkkipaikalla oli yllättävän paljon autoja. Olin netistä lukenut, että reitin pitkospuut olisivat huonossa kunnossa ja kumisaappaat olisivat oikea jalkinevalinta – sitä enemmän ihmettelin autojen suurta määrää. Pitkospuuongelmat eivät tuntuneet ihmisiä haitanneen.

Reitin kiertosuuntaa ei lähtöpaikalla ollut määritelty. Ehdotin, että kiertäisimme reitin myötäpäivään, jotta avosuo-osuudet jäisivät loppupuolelle. Hoidetaan alkupuolen metsämaisemat pois alta ja nautiskellaan sitten suomaisemista sylin täydeltä. Taaemmassa opastaulussa aiheina on mm. suon linnut sekä Reposuon vuosi. Ketunlenkki on merkitty luontoon keltaisilla merkeillä.

Kartassa ollaan siis reitin itäisimmässä pisteessä. Reitin toinen pysäköintipaikka, Anttonen, on kartan eteläreunassa. Taukopaikat sijaitsevat Olpperissa, Salvonniemessä ja Kaiskunniemessä.

Ulkkajoella on luontotornin lisäksi tämä lähes esteetön katselulava.

Matka alkaa myötäpäivään kuljettaessa melko lähellä Ruunaantietä. Jokunen metri kuljetaan aivan asfalttitien lähistölläkin.

Heti muutaman sadan metrin jälkeen päästään kokeilemaan pitkoksia. Kohtuuhyvässä kunnossa olivat – ja mikä tärkeintä, ne olivat aika leveät, joten täällä oli aika mukava kävellä.

Avosuo-osuus loppuu kilometrin jälkeen. Noustaan Olpperin yksinkertaiselle taukopaikalle (nuotiokehä ja puuvaja), sen jälkeen matka jatkuu vaihtelevissa metsätyypeissä. Reitin korkein kohta on Olpperin lähistöllä – suolta noustaan reilut parikymmentä metriä ylemmäs. Parin kilometrin kohdalla ohitetaan Anttosen pysäköintipaikka. Se on pistopolun päässä, joten siellä emme käväisseet. Maisema Anttosen lähellä on koivuvoittoista ja maasto on tässä melko kosteaa.

Jäkäläpeitteistä kuivaa kangastakin täältä löytyy.

Noin kolmen kilometrin kohdalla on aika mainio maisemapaikka kohti suota.

Hieman ennen neljää kilometriä polku käväisee taas Ruunaantien laidassa. Nyt reittiä jatketaan jonkin aikaa kuntoradalla ja sen lähellä kulkevilla poluilla.

Pari kilometriä myöhemmin saavutaan reitin läntisimpään pisteeseen. Tästä mutkasta matka jatkuu jonkin aikaa hiekkatietä pitkin.

Hiekkatieosuutta on reilu kilometri. Tässä ohitetaan Pankakosken Niskanranta, jossa on myös venesatama.

Reitin varrella on oikeastaan vielä kolmaskin pysäköintipaikka, tämän (ilmeisesti nimettömän) sataman ohi kulkevan tien varrella. Opasteet olivat ehkä hieman vinksallaan, mutta tässä polku eroaa tiestä ja siirrytään soiden ja metsäsaarekkeiden valtakuntaan. Opastauluun nidottu lisätiedote kertoi juuri siitä, että pitkokset olivat täällä huonokuntoisia ja vedenpitäviä jalkineita suositellaan.

Ensimmäinen avosuosuus vie kohti Pikkusaari-nimistä metsäsaareketta suon keskellä. Pitkospuut ovat pääsääntöisesti ihan kohtuuhyvässä kunnossa. Todennäköisesti alkumatkalla oli eniten rikkinäisiä tai puuttuvia pitkoksia – mitä pidemmälle käveltiin, sen paremmassa kunnossa pitkokset tuntuivat olevan.

Seuraavien kilometrien aikana käväistään aina välissä Pankajärven rannan lähellä. Juuri ennen Pikkusaarta on ensimmäinen järvinäkymä.

Pikkusaaren jälkeen oli yksi kauneimmista suo-osuuksista. Räme vaihtuu jonkinlaiseksi heinä- tai sarakasvien valtaamaksi luhdaksi. Värejäkin oli lyhyellä osuudella oikeastaan kolme vyöhykettä – ensin punaisien varpujen läikittämä vyöhyke, sitten oranssimpi vyöhyke (jossa oli myös oja), sen jälkeen oljen värinen heinikko.

Tullaan Salvonniemen taukopaikalle. Palveluina nuotiokehä, puuvaja ja puusee. Täällä oli meidän taukomme aika. Takana oli jo yli kahdeksan kilometriä kävelyä.

Tauon jälkeen jatkui matka ja kohta oltiin taas seuraavalla avosuo-osuudella. Tässä käväistiin aivan lähellä Pankajärveä. Katsoin kauempaa, että tässä saattaisi olla jopa pieni hiekkaranta, mutta lähempää ranta näyttikin tosi mutaiselta. En käynyt kokeilemassa rannan laatua.

Seuraava taukopaikka on Kaiskunniemessä noin kymmenen ja puolen kilometrin kohdalla. Retkikaveri ihaili taas reitin rakennuksia (samoin kuin edellisenä päivänä Nurmeksen Mujejärvellä), ne olivat hyvälaatuisia ja hyvin hoidettuja. Tässä on luonnollisesti myös nuotiokehä. Lieksan nettisivun mukaan kävely Ulkkajoelta tänne (noin puolitoista kilometriä per suunta) voi sopia kivasti vaikkapa lapsiperheille. Myös pitkokset tästä kohti Ulkkajokea ovat reitin parhaat.

Vielä on mainittava jossain kartassa bongaamani hiilimiilut. Niiden piti olla täällä Kaiskunniemen metsäosuudella, mutta opastetta niiden luokse emme huomanneet.

Viimeinen osuus. Hyvät pitkokset. Taustalla (suoraan edessä) näkyy hämärästi jokin rakennelma – olisikohan se lintutorni, joka sijaitsee näin päin kierrettynä aivan loppumetreillä. Kohta huomasin, että kyseessä onkin Ruunaantien silta, joka ylittää Ulkkajoen. Eikä siinä ainoa näköharha: epäilin mustaa hahmoa suolla karhuksi, mutta kiikareilla katsottuna se osoittautui karpaloita kerääväksi marjastajaksi. Sen sijaan tässä kuvassa näkyvät hahmot ovat pitkospuilla käveleviä retkeilijöitä. Näillä hyvillä pitkospuilla tultiin meitä vastaan jopa polkupyörällä.

Lopulta löytyi luontotornikin. Sen alatasanne on sekin lähes esteetön. Parinsadan metrin polku tänne sisältää jonkin verran korkeuseroja, joten en ole ihan varma, saako tätä kutsua esteettömäksi.

Komea on suomaisema kosteikkoineen. Olimme odottaneet näkevämme vähän enemmän lintuja, vaikkapa riekkoja. Tänään havainnot jäivät metsässä tarkkailtuihin pyrstötiaisiin. Voin kuitenkin arvata, minkälainen kuhina täällä käy vaikkapa touko-kesäkuun vaihteessa. Äänimaisema lienee sekin silloin aivan toisenlainen!

Viimeiset metrit ja paluu pysäköintipaikalle. Kierros päättyi hieman ennen kuutta, joten valoisaa aikaa jäi vielä tunti käyttämättä. Kierroksen pituus oli aika tarkkaan 12 kilometriä, aikaa käytimme pari minuuttia vaille neljä tuntia. Tapasimme reitillä melko paljon muitakin kävelijöitä, arviolta parisenkymmentä.

Reitti on keskivaativa. Korkeuserot ovat melko vähäisiä, mutta muutamissa kohdissa on kuitenkin vähän jyrkempiä nousuja ja laskuja. Hajonneet pitkokset eivät aiheuttaneet ihmeempää haastetta.

Ei ole salaisuus, että pidän kovasti suomaisemista. Reposuo on varmasti kauneimmillaan syksyllä, mutta olisi kyllä mielenkiintoista nähdä – ja kuulla – Reposuon kevät kaikkine lintuineen. Ehkä palaan tänne vielä.

Sijainti: N=7027094.529, E=662547.000 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=63,335601, GEO:lon=30,2472408

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ritojärven kierto
Neitikosken vaativa esteetön reitti
Siikakosken pikkulenkit

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.