Vihreitä sammalmattoja ja suopursuviidakkoa – Punatulkun polku Liesjärven kansallispuistossa

Punatulkun polun voi reippailla ympäri noin tunnissa. Kolmen kilometrin kävely alkaa Korteniemen perinnetilalta ja vie sieltä Liesjärven rannan kautta sammaleisiin metsiin, harjuille ja soille. Ihastuttavaa rauhaa ja mukavia metsämaisemia.

Punatulkun polku Liesjärven kansallispuistossa Tammelassa
Päivämäärä: 21.9.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 635.
Reitin pituus: 3,5 km.
Kohokohdat: Vehreät sammalmetsät sienimaastoineen, Liesjärven rantamaisema.
Parkkipaikka: Iso parkkipaikka Korteniementien perinnetilan vieressä, Korteniementie 242. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Valtatie 2:lla paljon bussiliikennettä. Lähin pysäkki Kyynärä P, noin 4 km päässä.
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka (Korteniemi).

Tämän kävelyn toteutuminen liittyy olennaisesti kahteen edelliseen tekstiini eli Ahonnokan luontopolkuun ja Pohjantikan polkuun. Olin siis Liesjärven kansallispuistossa, alkuperäisenä tavoitteena kävellä ainakin Pohjantikan polku virallista ja merkittyä reittiä pitkin. Samalla kierroksella hoitui myös Ahonnokan luontopolku. Kun tämä yhdistetty Ahonnokka/Pohjantikka-kierros päättyi, tuntui siltä, että voisin kävellä vielä toisenkin kierroksen. Pidin tauon Korteniemen tulipaikalla ja lähdin hyvillä mielin Punatulkun polulle.

Otetaanpa tähän takauma ja palataan taas karttaan, jonka kuvasin jo aamulla pysäköintipaikalla. Punatulkun polku on merkitty karttaan ja luontoon punaisella värillä. Kiertosuunta tälläkin polulla vastapäivään.

Alkumatka kuljetaan samaa matkaa kuin muillakin Korteniemeltä lähtevillä reiteillä. Siksi kaikki neljä väriä.

Perkonlahden jälkeen saavutaan risteykseen, jossa Pohjantikan polku jatkui suoraan kohti Pitkäkärkeä. Punaisella merkitty Puntaulkun polku kääntyy tässä vasemmalle. Nuoliopasteissa ei ole reittien nimiä, mutta tässä voi seurata vaikkapa Lehdoksen pysäköintipaikalle opastavaa kylttiä. Matkaa Lehdokseen on 1,3 kilometriä. Keltainen kyltti varoittaa lahopuista.

Polku kulkee vielä hetken aikaa melko tasaisessa maastossa, kuusien katveessa.

Muutama sata metriä ja tuttu risteys. Enkös ollut juuri pari tuntia aiemmin ylittänyt tuon saman kaatuneen puunrungon? Kyllä, olin tullut Pitkäkärjen suunnasta tähän samaan paikkaan. Pohjantikan ja Punatulkun polut kulkevat taas seuraavat parisataa metriä samaa matkaa.

Kohta Punatulkun polku eroaa taas omaksi polukseen. Nyt reitillä on vain punaisia merkintöjä. Kuljetaan mukavalla harjanteella, jonka kuvittelisin olevan jääkauden aiheuttama pieni reunamuodostelma.

Vihreitä sammalmattoja riittää. Syksyllä tämä on erinomaista maastoa sieniretkelle, sillä ainakin suppilovahveroita on kahmalokaupalla. Keräsin pari litraa mukaani ihan polun lähistöltä.

Kohta ollaan Lehdoksen pysäköintipaikalla. Tässä ylitetään Korteniementie. Reilu kilometri kävelyä jäljellä.

Reitti jatkuu yhä sammaleisissa maastoissa. Olin kävellyt täällä kerran aiemminkin ja muistan juuri tämän osuuden siitä, että matka ei edistynyt kovinkaan nopeasti. Sienisaalis sen sijaan karttui hyvällä vauhdilla. Tänään keskityin ehkä vähän enemmän reippaaseen kävelyyn.

Polku saapuu Taipaleensuolle. Välillä kuljetaan pitkoksilla – ja onpa osa reitistä selvästi myös sorastettu. Kovin kosteaa täällä ei ollut, polulla pysyessä pärjää lenkkareillakin. Pohjantikan polulla oli selvästi mutaisempia kohtia kuin tällä reitillä.

Vajaa kilometri jäljellä, polku saapuu Liesjärven rantaan. Nyt kuljetaan rannan suuntaisesti pehmeää polkua pitkin rämeen halki.

Korkeita suopursuja kasvava niemi on varsin viehättävä näky. Ja kyllä täällä myös tuoksui ihanasti suolta ja suopursuilta. Niemen jälkeen reitit yhdistyvät, Pohjantikan polku liittyy vasemmalta tähän Punatulkun polkuun. Kyltti kertoo paikan nimeksi Levousnokka, sitä nimeä en kartalta löytänyt. Olisiko kyseessä juuri tämä suopursujen täyttämä niemi?

Loppumatka kuljetaan siis samaa reittiä Pohjantikan polun kanssa. Kohta on taas Korteniemen perinnetila näkyvissä.

Pohjantikan kierroksen pituudeksi mittasin noin 3,5 kilometriä. Aikaa käytin tasan tunnin. Tällä kertaa siihen ei sisältynyt taukoa, sillä olin pitänyt kahvitaukoni juuri ennen kierroksen kävelyä. Reittiä kiertäessäni tapasin muutaman muunkin retkeilijän.

Punatulkun polku on keskivaativa, mutta jopa helpon puoleinen. Nousut ovat vähäisiä ja loivia, korkeuseroja on tuskin viittätoista metriä enempää. Ainoan haasteen aiheuttivat taas muutamat reitille kaatuneet puut. Pohjantikan polulla on selvästi enemmän kivikkoa ja juuria, Punatulkun polku on helppokulkuisempi.

Liesjärvelle oli kiva palata. Reitit ovat minulle mieluisia – ja niin on tämä vuodenaika sienenkeruumahdollisuuksineenkin (siinäpä pitkä sana!). Liesjärven kansallispuistossa on jokaiselle jotakin. Helpompia ja haastavampia reittejä. Kivoja taukopaikkoja. Nähtävää, koettavaa ja opittavaa. Rantoja. Sienimetsiä. Suomaisemaa. Moni käy täällä varmasti useammankin kerran – ihan niinkuin minäkin!

Sijainti: N=6728203.717, E=330438.793 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60,653789, GEO:lon=23,898237

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pohjantikan polku
Ahonnokan luontopolku
Hyypiön reitti
Peukaloisen polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.