Pulmaseikkailu Tove Janssonin lapsuuspoluilla Porvoon saaristossa

”On kello viis, kun varhaiseen

kaupasta maitokannuineen,

käy kotiin Muumipeikko pien’,

on pitkä taival metsätien,

puut kolkon korven kohisee,

kun tuuli ähkyy, huokailee –

yö vaihtuu aamun hämärään.

Vaan kuinkas sitten kävikään?”

Näin alkaa Tove Janssonin rakastettu kuvakirjaklassikko, Kuinkas sitten kävikään? (1952). Kirjassa kerrotaan Muumipeikon maidonhakumatkasta kaupalta takaisin Mamman luokse kotiin.

Ja tämä matka on juuri se sama metsäreitti, jota Tove Jansson itse kulki lapsena lukuisia kertoja hakiessaan maitoa Pellingin kyläkaupan kupeessa sijaitsevalta tilalta ja palatessaan takaisin merenrantaan perheensä vuokraamalle kesämökille.

Ja ihan mieletöntä on, että tälle aivan samalle reitille pääsee nyt kuka tahansa kulkemaan, fiilistelemään ja ihastelemaan – sekä lisäksi ratkomaan toinen toistaan haastavampia pulmia Kuinkas sitten kävikään? -kirjan hengessä!

Pellinkiläinen yrittäjäkollektiivi, Island Riddles, on nimittäin suunnitellut kotimetsiinsä ainutlaatuisen teemaseikkailun, joka kulkee juurikin näillä Tove Janssonin lapsuuspoluilla ja jossa pääsee näkemään ne aidot, alkuperäiset Muumi-tarinoiden paikat.

Me pääsimme testaamaan tätä seikkailua reilut pari viikkoa sitten, ja kirjoitin retkestämme alunperin yhteistyöjutun omaan blogiini 🙂

Ei mikään tavallinen luontopolku

Kun me kaarsimme tuolloin toukokuun puolen välin paikkeilla ehkä maailman idyllisimmän kyläkaupan pihaan, olivat meitä siellä vastassa seikkailureitin ideoinut Erika Englund sekä työharjoittelua Island Riddlesille suorittava Ronja Kekkonen. He kertoivat meille hitusen taustoja, ojensivat repun mukaamme ja toivottivat hyvää matkaa.

Mutta alku ei ollut helppo. Orientoituminen otti aikansa.

Minne meidän pitäisi lähteä? Mitä olisi edessä? Mistä löytäisimme jonkin vihjeen? Mitä tekisimme sitten? Entä mitä kaikkea tulisikaan reitin varrella tapahtumaan?

Tehtävänämme oli selvittää omatoiminen, noin 3,5 kilometrin mittainen matka läpi saaristomaisemien. Apunamme oli muutamia repusta löytyviä esineitä, mutta tärkeimmät selviytyimisvälineemme olivat kekseliäisyys, havainnointikyky ja luova ajattelu.

Karttaa ei ollut. Valmista reittiä ei tarjottu. Edessämme ei ollut mikään tavallinen parituntinen ns. normaalilla luontopolulla. Ei todellakaan.

Tämä ei ollutkaan niin helppoa. 😉

Haastetta myös aikuisille

Island Riddlesin Kuinkas sitten kävikään? -seikkailu on lisensoitu Moomin Characters -tuote, mutta kyse ei suinkaan ole mistään Muumi-puistosta. Metsästä ei löydy Muumi-hahmoja saatikka muovikrääsää. Eikä reitillä tarjoilla mitään helppoja kliseitä.

Tämä seikkailu ei myöskään ole pelkästään lapsille suunnattu retkirata, vaan haastetta riittää ehdottomasti myös aikuisryhmille.

Metsään on rakennettu 14 tehtävärastia. Kyseessä on ammattimuotoilijoiden ideoima, luontoa kunnioittava kokonaisuus, josta löytyy kekseliäitä yhtymäkohtia Kuinkas sitten kävikään? -kirjaan. Kaikki on aika huomaamatonta ja pientä. Ja samalla nokkelaa. Siis juuri sellaista, jota voisi kuvitella Tovenkin arvostavan.

On hienoa, miten rata on onnistuttu suunnittelemaan sellaiseksi, että sen voi kiertää yhdessä lasten kanssa, mutta samalla sellaiseksi, että aikuisporukatkin saavat taattua vastinetta rahoilleen. (Aikuisten seikkailuliput maksavat 30 € ja lasten 20 €.) Repusta löytyy nimittäin vihjelehtinen, johon voi turvautua juuri sen verran kuin oman seurueen kärsivällisyys, kestävyys, into ja seikkailunhalu vaatii…

Intoa ja malttamattomuutta

Ja mehän siis jouduimme turvautumaan näihin vihjeisiin jo ihan alkumatkasta. Ja aina välillä uudestaan. Reilun kolmen kilometrin mittainen reitti tuntui matkana ihan ideaalilta omalle perheellemme (johon lukeutuvat kahden aikuisen lisäksi 9-, 7- ja 6-vuotiaat lapset), mutta muutaman rastin jälkeen alkoi vaikuttaa siltä, että 14 pulmaa saattaisivat olla hitusen liikaa…

Mutta eihän tämä pitänytkään paikkaansa. Aikaa vievien tehtävien välissä tuli nimittäin hyvinkin nopeita rasteja, ja aina välillä matka eteni yllättävänkin joutuisasti.

Lapset hihkuivat tunnistaessaan Kuinkas sitten kävikään? -kirjan kohtia. He riemuitsivat oivaltaessaan pulmia. Ja aika ajoin he kiihdyttivät tahtiaan hurjaan juoksuun.

Välillä kuitenkin malttamattomuus meinasi tuhota tarvittavan keskittymisen. Mutta sitten taas matkan varrella nähdyt jättikivet, luolat ja muut Muumi-tarinoista tutut luonnonihmeet innostivat jatkamaan seikkailua.

Miten mieletöntä olikaan, että todella saimme kulkea juuri siinä samassa metsässä, jossa Muumi-tarinat ovat syntyneet! Miten uskomattomalta tuntuikaan, että saimme sukeltaa siihen samaan luolaan, jonne Muumilaakson väki pakeni pyrstötähteä! Ja miten vaikuttavaa olikaan, että saimme tähystää ulapalle sitä saarta, jonne Tove pakeni Muumiensa synnyttämää huumaa…

Mielikuvituksen ja ilon alkulähteillä

Kun Erika Englund kumppaneineen suunnitteli Island Riddles -seikkailuaan, oli heidän ajatuksenaan tarjota kaikille Muumien ja luonnonystäville mahdollisuus päästä astumaan Toven tarinoiden luontoon, mielikuvituksen ja ilon alkulähteille.

Ja kun me saavuimme tuolta vajaan kolmen tunnin retkeltämme kallion laella sijaitsevalle laavulle, olimme täynnä sitä hykerryttävää tunneta, jonka luonto, metsä, into ja luovuus synnyttävät.

Olimme selvittäneet tiemme perille ja saimme istua alas nauttimaan paikallisista eväsherkuista. Pöytään nostettiin mitä ihastuttavin saaristolaiskattaus leipää, lohisalaattia, kananmunia, kasviksia, pannukakkua ja mansikkahilloa. Niin hyvää. Niin kaunista.

(Eväät kustantavat lapsilta 10 € ja aikuisilta 15 €. Kannattaa ehdottomasti tilata myös nämä!)

Lähettyviltä löytyi myös huussi. Laavulla voisi vaikka yöpyä parin kympin lisämaksusta. Ja meitä maaliin vastaan tullut Erika antoi lapsille luvan kiivetä laavun katolle. 🙂

Oli hurjan kivaa ja kaunista. Kiitos!

Sopii myös korona-aikaan!

Maalilaavulta on reilun kolmen kilometrin matka takaisin kaupan kupeeseen pysäköidylle autolle. Normaalisti Island Riddles tarjoaa autokyydin takaisin kylälle, mutta nyt korona-aikaan halukkaat saavat käyttöönsä polkupyörän, jolla yksi seurueesta voi noutaa oman auton ja tulla nappaamaan loput kyytiinsä.

Ja korona on toki huomioitu myös muuten: Metsään pääsee joka päivä ainoastaan yksi seurue (max. 6 henkeä), eikä lähikontakteista Pellingin maastossa ole tietoakaan. Suuri suositus!

”Voi!!!

On kannuun maito juuttunut

se piimäks oli muuttunut!

Mut Mamma lausui painolla:

tästedes juodaan mehua!!!!”

-Johanna

Me yövyimme retkemme yhteydessä Pellingissä, aivan ihastuttavasssa Vävarsin mökissä. Tästä voit lukea jutun omasta blogistani: outdoorfamily.fi/mokki-pellinki/.

Perheemme retkiseikkailuihin pääset mukaan myös Instagramissa: @outdoorfamily.fi ja Facebookissa: @outdoorfamily.fi. Blogini löytyy osoitteesta: outdoorfamily.fi/.

Lisätietoa Island Riddles -retkistä voit lukea osoitteesta islandriddles.com ja varauksen omaan seikkailuun voit tehdä täällä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.