Polkupyörävaellus Itä-Lapissa, osa 3/3: Korvatunturi Gravel Loop: 320 km

Viiden päivän seikkailu gravel-paratiisiin, halki Itä-Lapin autioiden maisemien: Savukoskelta Korvatunturin kupeeseen ja takaisin. Viisi päivää hiljaisuutta, pitkospuita, poronpolkuja, vaaramaisemia ja moottorikelkkauria. Reitillä ei huoltopisteitä, vettä saa puroista ja joista. Tämä reitti on kuin pitkä, rauhallinen hengitys keskellä Lapin hiljaisuutta. Tulen räiske, saunan löylyt, aapasuon laaja horisontti, purojen solina, tekniset polut, jylhät vaarat ja lopulta Korvatunturin hahmo taivaanrannassa – kaikki nivoutuvat yhdeksi suureksi seikkailuksi.

Päivä 4, 10.9.2025: Kemihaara (Seitainoja)–Kairijoen Eräkeskus, 58,7 km

Kas hyvää huomenta. Lämpöiseen, tyyneen mutta harmaaseen aamuun saimme heräillä. Tulet laavulla ja joesta vedet ja kahvit keittelemään. Siinä meni aamu leppoisasti leppostellessa ja monta kupillista mustaa ja kuumaa kahvia juodessa. Kun olimme saaneet kunnolla murua rinnan alle ja purettua leirimme takaisin pyörän niskaan, talutimme juhtamme Kemijoen varresta ylös läheiselle tielle, jota myöten eilen auringon laskettua tänne päin ajeltiin.

Kipua polvessa, mikä avuksi?

Päivä alkoi todella hienolla pätkällä, joka myötäili Kemijoen reunamia. Saamme pyörittää kampia tyynessä ja lämpöisessä ilmassa. Välillä ura polveili metsän siimekseen, jälleen palatakseen veden ääreen. Tämä oli moottorikelkkaura, joten saimme ajella rauhassa hyvin rullaavaa hiekkatietä. Vaikka muutama ”vesieste” matkalle tulikin, niin ei se matkantekoa haitannut, tulipahan pestyä varpaatkin, eikä tällä pätkällä todellakaan ollut autoista häiriötä.

Villellä oli alkanut jalka vähän vihoitella, minkä takia teimme päätöksen hieman oikaista varsinaisesta reitistä ja jatkoimme matkaa joen vartta myötäillen eteenpäin, jotta polvea ei liioilla ylämäkiosuuksilla suututtaisi enempää. Tämä reittimuutos lyhensi päivämatkaamme ehkä noin 10 kilometriä. Kun olimme pyöräilleet kolmisen–nelisen tuntia, alkoi vatsa muistutella, että olisi tauon paikka, ja pian tieltä kääntyikin ura Kemijoen varteen, johon kurvasimme ruokataukoa pitämään.

Vatsa täynnä sapuskaa oli mukavampi jatkaa matkaa, ja saimme polkea hyvin rullaavaa tietä pitkin eteenpäin. Pian saavuimme Ruuojalle, josta Korvatunturintieltä käännyttiin oikealle pitkän sillan kautta Järviseläntielle. Pilvipoutaisessa mutta lämpöisessä säässä saimme taivaltamme jatkaa – eikä aikaakaan, kun harmaa pilviverho väistyi ja päästi lämpöiset auringonsäteet siivittämään menoamme. Reitillä oli pitkiä – niin pitkiä! – suoria toisensa perään, joiden ajaminen oli jotenkin meditatiivista: vain minä, pyörä ja renkaan rohina hiekkatietä vasten. Tämä on gravel-taivas!

Kairijoen Eräkeskus 5 km

Hieman alkoi jo suuta kuivata, kun juomapulloistakin alkoivat vedet loppua. Enää viisi kilometriä matkaa, ja se taittuikin aivan uskomattoman nopeasti, koska tällä pätkällä oli reitin parhaat alamäet. Pitkiä vauhdikkaita alamäkiä riitti toinen toisensa perään, ja ennen kuin huomasimmekaan, kurvasimme jo Kairijoen Eräkeskuksen pihaan. Mutta saattoihan se olla, että tekemistämme siivitti myös tieto siitä, että kohta olisi burgeria ja kylmää juomaa tarjolla…

Illan päätteeksi saimme vielä käydä heittämässä löylyt yhteissaunassa, joka oli muuten ilmainen. Pulahdus raikkaaseen Kemijokeen kävi suihkusta, ja saunan päätteeksi kylmä olut maistui paremmalta kuin koskaan. Itse hyppäsin yötä viettämään riippumattooni, ja Ville oli varannut pienen mökin yötä varten. Huh, mikä seikkailu. Ja Korvatunturin seikkailu olisi kohta taputeltu – huomenna tämän reitin viimeinen päivä, kun polkaisemme takaisin Savukoskelle. Öitä.

Ajatus hiekalle. Runo pyörälle

kaikki lähti pienestä ajatuksesta
mitättömästä hiekanjyvästä

kuinka monta aatosta ovat nämä hiekanjyvät
näillä pitkillä, loputtomilla suorilla kuulleet

omat ajatukseni hävisivät
kaikko­sivat
antoivat mielelleni rauhan
rau­han kuunnella renkaiden rahinaa
noilla hiekanjyvillä
jotka kannattelivat sisintäni

ne antoivat luvan unohtaa hetkeksi
ja olla vain osa hetkeä
yhtenä hiekanjyvänä
keskellä tätä kaikkea.

– Jaska Halttunen

Päivä 5, 11.9.2025: Kairijoen Eräkeskus–Savukoski, 58,1 km

Kas hyvvee huomenta. Ja se alkoi hienosti, kun saimme jääkaapista kaivaa aamupalaa: leipää, voita, juustoa ja leikkelettä – siihen vielä kunnon kahvit, niin avot. Todella harmaaseen aamuun saimme jälleen pyöriemme kanssa lähteä sotkemaan. Mutta emme ehtineet kauankaan polkea, kun auringon kunnolla noustessa sen säteet ajoivat pilvet muille maille, ja me saimme nauttia aurinkoisesta maisemasta lasketellessamme kohti Savukoskea.

Tämän reitin erikoisuus on hylätty, käytöstä poistettu tienpätkä, joka oli kaivettu kolmesta kohtaa halki poikki. Näistä kohdista pääsi kyllä yli, kun satulasta hyppäsi pois ja talutti pyörää. Mutta ei noista kohdista ihan Toyota Avensiksella olisi läpi päässyt.

Rauhallisesti taitoimme matkaa lämpöisessä ja liki tyynessä ilmassa ilman huolen häivää, ja kun tuli nälkä, pysähdyimme tienvarteen syömään eväitä. Itselleni oli kerta toisensa jälkeen varsin pysäyttävää tämä Lapin suoma rauha ja hiljaisuus. Se on jotain, mitä Etelä-Suomessa harvoin pääsee kokemaan. Ja täällä se on jatkuvasti läsnä.

Viimeiset 15 km poljimme pikitieksi muuttunutta Korvatunturintietä. Tähän asti meno oli meistä molemmista tuntunut todella leppoisalta – mutta nyt, kun kovalle pikitielle pyörämme ohjasimme, alkoi takapuoleen painaa ja selkään koskea. Onneksi pääsimme pitämään mukavan tauon reitin varrella, sillä tien varrella asustelee Tuuli Rautava, ken tekee maan parhaita retkiruokia. MettänMaku-tuoteperhe on hänen köökistään kotoisin. En voi muuta kuin suositella tutustumaan näihin sapuskoihin, jos et jostain syystä niin ole vielä tehnyt. Omiin suosikkeihini kuuluu Korvatunturin tattikiusaus sekä mustikkaplätyt. Tuuli tarjosi meille reissumiehille vielä pullakahvit, joiden jälkeen viimeiset kilometrit taittuivat kuin itsestään Savukosken keskustaan.

Summa summarum

Huhhelis heijjakkaa. Aikamoista. Kerta kaikkiaan ikimuistoista. Näin se olisi sitten poljettu tälle erää yhteensä 320 km, ja nousumetrejä kertyi myös ihan mukavasti, 2538 verran. Jospas tähän loppuun muutama huomio ja nosto, mitä kannattaa ottaa huomioon, jos ja kun näille tienoille seikkailemaan lähdet.

Pyöräily Korvatunturille, vinkkejä:

  • Sinä: Ensinnäkin – jos olet lähdössä ensimmäistä kertaa tämänkaltaiselle retkelle, harkitse vahvasti, että ottaisit kaverin mukaan.
  • Puhelin: Kuuluvuutta on, mutta paikoin sitä ei ole laisinkaan. Jotta osaat varautua.
  • Kartta: Reitillä ei ole opasteita (paitsi tuo Kemihaara–Vieriharju–Korvatunturi), joten suosittelen vahvasti pyöränavigaattoria, josta voit helposti seurata reittiä ja pysyt koko ajan kartalla.
  • Omatoimisuus: Sinulla pitää olla kaikki mukana, mitä ajattelit tällä retkellä tarvita. Sapuskan täydennysmahdollisuuksia ei ole. Toki Kairijoelta saa ja kannattaa muutama iso Pepe matkaan ottaa. Veden kanssa ei ongelmia, koska sitä voit juoda ihan mistä ja milloin vaan.
  • Ensiapu: Liittyen vahvasti omatoimisuuteen – pyörän ja ihmisen EA. Lähdet sitten yksin, kaksin tahi isommalla porukalla, tiedä, että perus-EA-taidot olisi hyvä olla hallussa, koska apu on käytännöllisesti katsoen Jumalan selän takana. Nyt jos koskaan on korkea aika opetella, miten se sisuri vaihdetaan. Ja mitäs jos ne ketjut katkeavat? Ja muista ottaa ketjuöljy mukaan! Kuivien ketjujen rahinaa ei kestä kukaan, varsinkaan satulassa istuja.
  • Aika: Varaa seikkailuusi mahdollisimman paljon aikaa. Jos mahdollista, ota kalastusvehkeet mukaan ja hoida luvat kuntoon. Korvatunturin Gravel Loop on elämys erittäin isolla E:llä!

Ugh. Fillaripäiväkirjamies Jaska Halttunen kiittää ja kumartaa sekä toivoo, että tämä artikkeli johdattaa edes jonkun näille upeille reiteille. Olen puhunut.

Luonto on parasta paikan päällä koettuna.

Hyvää syksyä ja loistavia retkiä itse kullekin!

– Jaska / the fillaripäiväkirjamiäs

Lisäinffot:

Komoot karttalinkki:

Tietoa reitistä: Bikeland.fi

#FILLARIPÄIVÄKIRJAFacebookInstagramRetkipaikka.fiYouTube

Itä-Lappi-saaga, videosarjan 3. osa

Lue seuraavaksi

Pelkosenniemeltä, Savukoskelle, Sodankylään ja takaisin Pelkosenniemelle. Kaikki vajaan viiden kilometrin Nuolivaaran luontopolulla.

Nuorttijoki ja Naruska – melojan salatut helmet Savukoskella ja Sallassa

Halki Luiron korpimaiden: matka Seitajärven museotielle ja seidalle Samuli Paulaharjun tarinoiden innoittamana

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.