Pohjois-Pasilan Kivilinna Helsingissä
Parisen vuotta sitten kuulin ensimmäisen kerran, että Helsingissä on harmaista kivistä tehty linna. Se hämmästytti jo itsessään, mutta eihän tuo hämmästys ollut kuin vasta alkua. Asiaa pengottuani kävi ilmi, että linna on rakennettu viimeisen 20 vuoden aikana yhden naisen käsin. Sijainti on Pohjois-Pasilassa keskellä liikennesolmun ympäristöltä eristämää pientä metsää.
On sanomattakin selvää, että tuollainen paikka jää vaivaamaan. Rauhaa ei saa, ennen kuin sen on nähnyt. Niinpä menneenä kesänä, silloin kun metsä oli vielä kokoamassa voimia kaikkein väkevimpään vehreyteensä, marssin paikalle katsomaan, miltä tuo linna näyttäisi ilta-auringon valossa.
Pienestä ennakkoepävarmuudesta huolimatta paikalle oli yllättävän helppo löytää. Tosin jos en olisi tiennyt paikalta löytyvän geokätkön koordinaatteja, olisi kivilinna etsityttänyt itseään sitäkin enemmän. Sen verran tehokkaasti se maastoitui. Olin ajanut sen ohitse kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, enkä koskaan ollut aavistanut, että tien viereissä, muutaman kymmenen metrin päässä olisi jotain jännittävää.
Askeltaessani linnan muuria kohti näin sisällä hahmon. Tervehdin ja kyselin, josko olin tervetullut paikalle. Sain vastaukseksi kutsun tulla peremmälle. Lähempää tunnistin henkilön juuri siksi, joka hänen epäilin olevan. Kati Sinenmaa teki edelleen töitä linnassaan ja laajensi sitä entisestään.
Linnan historia ulottuu vuoteen 1995, kun Sinenmaa lähti opiskelija-asunnostaan Vapun aattona telttailemaan. Reissu jatkui kevään ja kesän, kunnes hän viimein elokuussa päätyi asettumaan Pohjois-Pasilan metsikköön. Pikku hiljaa majapaikan ympärille alkoi syntyä pysyvämpiä rakenteita. Jossain kohtaa teltan korvasi kuuden neliön maja ja piha-alueelle alkoi kohota maavallia, risuaitaa, kiviaitaa ja -torneja.
Jututin Sinenmaata. Hän kertoi halunneensa rakentaa linnan, mutta kuten me kaikki tiedämme, niin sellaiselle halulle ei nykymailmassa ole oikein sijaa. Tuollaisen ajatuksen ääneenlausumisesta saattaa saada jo tietyn leiman, saati siitä, että sellaista ryhtyy toteuttamaan. Siksipä valtaosa unelmoi hiljaa mielessään, eikä tee asioille ikinä mitään. Kati teki. On hämmästyttävää ja samalla rohkaisevaa, mitä hän on vuosikymmenten aikana onnistunut luomaan. Varsinkin, jos huomioi, että hankkeella ei luonnollisesti ollut minkäänlaista tukea byrokraattien puolelta.
Linna on rakennettu ihmisvoimin. Pienempiä kivimurakoita rakennuspaikalle on kuljetettu polkupyörällä, suuremmat taas on kaivettu maasta linnan alueelta. Erityisen vaikuttava näky on linnaan tuovan portin vieressä oleva korkea kivimuuri ja siihen liittyvä holvimainen huone.
Jutustelin kauniissa kesäillassa linnanrakentajan kanssa. Hän esitteli paikat ja lausui samalla toivomuksen, että linnassa saisi vierailla enemmän väkeä. Romanikerjäläiset kun olivat ottaneet paikan osin käyttöönsä ja heidän jäljiltään sotku oli aina valtava. Olivatpa jotkut heistä käyttäneet mainittua huonetta myös huussinaan.
Lieveilmiöistä jatkoimme tuleviin visiohin. Näin sieluni silmin kuvatut vesialtaat, vallitukset ja muut rakenteet.
Viime oli aika poistua ja jättää linnan rakentaja jatkamaan töitään. Pois kävellessäni mietin, että kyllä yksittäinen ihminen pystyy lopulta suuriinkin asoihin.
Kivilinna kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6676409 E 384889
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!