Perheen kanssa seikkailemaan Hämeen järviylängölle? Uusi hauskasti kuvitettu kartta auttaa retken suunnittelussa

Yhteistyössä Luonto lisää liikettä -hanke

? Kohteemme kartalla: Ypäjän urheiluhalli, Jokioisten kartano

Perheemme vappuperinteeksi on muodostunut luontoretki vappupäivänä. Tällä kertaa Hämeen järviylänkö kutsui meitä retkeilemään uuden Luonto lisää liikettä -kartan myötä. Kartta on hauskasti kuvitettu, ja sen perusteella alueella on todella paljon nähtävää. Kartta esittelee alueen eri kohteita ja aktiviteettimahdollisuuksia, jotka sopivat mainiosti lapsiperheille. Karttaa jo kotona tutkimalla voi suunnitella hauskan reissun koko perheen makuun.

Uunituoreessa kartassa ovat mukana Forssan, Humppilan, Jokioisen, Tammelan ja Ypäjän kunnat. Aarrekarttamaiset kuvitukset houkuttavat perheen kaikki seikkailijat mukaan retken suunnitteluun. Alueelle ensi kertaa saapuva suuntaa kenties kansallispuistoihin tai vaikka Ruostejärven virkistysalueelle, mutta kokenutkin retkeilijäperhe löytää kartalta uutta, sillä listattuna on esimerkiksi monia uimapaikkoja, lintutorneja ja kiinnostavia reittejä.

Seudun kansallispuistot Liesjärvi ja Torronsuo olivat meille jo ennestään tuttuja, mutta Jokioisten kartanonpuistossa emme olleet aiemmin käyneet. Retken toiseksi kohteeksi valitsimme Jokioisten naapurissa sijaitsevan Ypäjän perheemme hevosharrastajan toiveesta – hevoset kun osuivat kartalta silmään ensimmäisenä. Ypäjällä kiinnostivat hevosopiston lähistöllä sijaitseva kuntorata ja Talastuvan reitti. Lapset bongasivat kartalta eläimiä ja frisbeegolfpaikkoja. Myös uimapaikat kiinnostivat, mutta lämpötila ei vielä houkutellut vesileikkeihin.

Retkipäivän aluksi lähdimme reippailemaan Perttulan kuntoradalle. Autolle löytyi parkkipaikka Ypäjän urheiluhallin luota, josta pääsee talvella kätevästi laduille. Kevät tuntui olevan täällä pidemmällä kuin Helsingissä. Valkovuokot kukkivat ja koivujen latvukset huojuivat vihreinä pilvinä.

Kuntoradan pohja oli helppokulkuinen, ja reitin varrella oli telineitä erilaisia liikkeitä varten. Ne innostivat erityisesti perheen nuorisoa keskinäiseen kilpailuun.

Lähdimme seuraamaan reittiä Talastupaa kohti. Reitti kulki sähkölinjaa pitkin peltojen halki ja kallioiden yli. Peltomaisemat olivat kauniita, ja hevosiakin näimme aivan lähietäisyydeltä. Koska matkaa Talastuvalle oli viittojen mukaan yhteen suuntaan seitsemän kilometriä, emme lähteneet sitä tällä kertaa tavoittelemaan. Reitti voisi olla hauska polkujuoksulenkki, ja talvella sen voisi mennä hiihtäen. Matkan varrelle osuvat myös taukopaikat Tolmin laavu ja Kolin kota.

Kuntoradan kierrettyämme söimme evästä urheilukentän laidalla, josta matka jatkui hevosopiston kautta Jokioisten kartanolle. Maisemat matkalla olivat kauniita, ja hevosia näkyi vähän joka puolella.

Jokioisten kartanopuisto

Jokioisten kartanon pitkä historia alkaa vuodesta 1562, ja sillä on ollut monia vaiheita. Merkittävin omistaja oli maaherra von Willebrand, joka käynnisti nosti Jokioisen merkittäväksi teollisuuspaikkakunnaksi 1700-luvun lopulta lähtien. Jokoisten ja kartanon historiasta kerrotaan enemmän täällä. Päärakennus on ollut aikanaan yksi Suomen suurimmista rakennuksista, ja jyhkeältä se näyttää edelleen. Kartanolla toimii nykyään Luonnonvarakeskus, ja päärakennuksen salossa liehui vappupäivän kunniaksi valtiolippu.

Kartanon ympärillä on lukuisia vanhoja rakennuksia, joista erikoisin on punamullattu tapulimakasiini. Historiankirjoitusten mukaan makasiini on siirretty paikalle Humppilasta ja siihen liittyy jännittävä tarina, kuinka makasiini oli purettu ja venäläisiä oli hämätty lavastamalla makasiinin hiiltyneet jäännökset. Tapulin kello on kartanon sepän tekemä vuodelta 1811, itse Makasiini on rakennettu jo 1700-luvulla.

”Jokioisten kartanon rengit ja alustalaiset veivät Humppilaan olkia ja roskapuita. Makasiinia vartioineet sotilaat juotettiin humalaan, rakennus purettiin ja lastattiin hevoskärryihin. Paikalla poltettiin mukana tuodut oljet ja roskapuut. Kun venäläiset heräsivät, he luulivat makasiinin palaneen. Näin makasiini saatiin Jokioisille.”

Jokioinen.fi

Kartanonpuistossa on leveät ja mainion helppokulkuiset polut, joita pitkin puiston tunnelmasta voi hyvin nauttia vaikka lastenrattaidenkin kanssa. Kartanon miljöön erikoiset rakennukset herättelivät lapset mielikuvitusleikkiin menneestä elämästä kartanolla.

Kevät ei vielä ollut Jokioisissa päässyt täyteen kukoistukseensa, monet puut olivat lehdettömiä. Puiston valtava tammi kutsui kiipeilemään, ja se oli lasten mielestä kartanon ympäristön kiinnostavin kohde.

Kartanon läheisyydessä kiertelevät Kartanon puistopolku ja luontopolku, joita seuraten päädyimme maatalouden esittelypuiston Elonkierron portille. Elonkierron varrella pääsee tutustumaan laiduntaviin eläimiin ja maatalouteen. Se on auki kesäkuusta lähtien syyskuun puoliväliin, ja siitä on kerrottu Retkipaikassa jo aiemmin jutussa Jokioisten Elonkierto.

Vaikka puut olivat vielä suurelta osin lehdettömiä, leskenlehdet, valkovuokot ja rentukat kukkivat jo aurinkoisilla paikoilla. Luontopolun varrelta löytyi myös kartanon isännän, maaherra von Willebrandin ja hänen vaimonsa Wendlan hauta. Maaherra oli itse valinnut viimeisen leposijansa paikalta, jolla hän aina metsässä käyskennellessään tunsi leppoisaa väsymystä.

Päätimme retkemme tien toisella puolella olevaan Wendlan puutarhaan. Wendla von Willebrand hoiti kartanoa vielä kymmenen vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Jokioisiin täytyy palata uudelleen, niin paljon jäi näkemättä. Elonkierto olisi kiinnostava vierailukohde kesällä, ja Ferrarian rinne kuulostaa myös houkuttelevalta. Siellä esitellään suomalaisia hedelmä- ja marjalajeja, joita saa maistella satoaikaan – tämä mahdollisuus on takuulla niin isojen kuin pientenkin herkkusuiden mieleen!

Kotimatkalla ajoimme Saaren kansanpuiston sekä Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistojen ohi. Nähtävää ei Hämeen järviylängöltä puutu. Täällä voisi viettää monta aktiivista päivää ympäri vuoden.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.