Paimion luontopolku

Paimion luontopolku alkaa pienen metsätien päästä. Ensimmäisenä törmää outoon betonirakennukseen, joka ei tunnu lainkaa sopivan ympäröivään maisemaan. Se on ainut jäljellä oleva rakennus entisestä pehkutehtaasta, jonka salamaniskusta alkanut palo tuhoi täysin 1960.

Betonivajan sisällä on nykyään aina avoin näyttely, joka kertoo kohteen historiasta ja havainnollistaa polttoturpeen valmistusta.

Alkutaipaleella merkitty ura halkoo turvesuota, jonka vanhat turpeennoston synnyttämät kaivannot erottuvat selvästi vetisinä painanteina. Pienet hiilenpalat verhoavat polkua ja lampien pohjia ensimmäisten satojen metrien aikana.Ne muistuttavat vieläkin alueella riehuneesta metsäpalosta (1989).

Reitti kulkee suolla lähes 1,5 kilometriä. Polku pujottelee suokaivantojen välisillä kuivilla kannaksilla. Suolammen rannan leiripaikalla muistutetaan lammenreunan petollisuudesta. Vähitellen suo vaihtuu kallioiseen männikköön, ja polku kapuaa Kuhankuonon kalliomäelle. Laki kohoaa liki 90m merenpinnasta. Huipulle pystytetyn tornin maisemalava kurkottaa puiden latvojejn yläpuolelle, joten 97m korkeudelta avautuu näkymä horisonttiin asti.

Tornin huipulle on kiinnitetty kaukoputki säänkestävään laatikkoon. Lintuharrastajat ovat tunnistaneet tornista katsellen peräti 50 siivekästä vuoden 2005 lintuhavaintokilpailussa. Huollettu nuotiopaikka sijaitsee tornin juurella.

Heti tornin eteläpuolella levittäytyy näyttävä muinasranta. Sen tunnistaa vaikeakulkuisesta entisestä rantakivikon muodostamasta pirunpellosta.

Pyöreiden kivien kupeessa on myös röykkiö teräväsärmäisiä lohkareita. Ne on kalliosta louhittuja kivipaaseja vuodelta 1910. Opastaulu kertoo asiasta hauskasti ja jopa syyn miksi kivet ovat vieläkin paikoillaan eikä työmailla. Ne on nimittäin louhittu aivan väärästä paikkaa ja toisten mailta: ”Pojat, tuo on aivan turhaa hommaa, se louhos on 2 kilometriä tuohon suuntaan…”

Kalliota ylös ja alas könyävä polku poikkeaa erikoisella puuharvinaisuudella: kaksi mäntyä yhdistyvät kolmen metrin korkeudella samaksi puuksi käsivarren paksuisen oksan kautta. Tällä männyllä on erikoisen rakenteensa lisäksi tarinan mukaan sellaisia ominaisuuksia, että oksien alta kuljettaessa pienet vaivat ja murheet haihtuvat sekä miehinen kuntokin paranee.

Kallioiden päätteeksi polku saapuu metsäautotien päähän, jossa tervehtii uhkea tykki. Sen vieressä kohoaa kumpu, jonka huipulla törröttää savupiippu. Paikka on Korpelan Korsu. Paimion sotaveteraanit rakensivat sen vuonna 1998. Se on tarkoitus muistuttaa nuoria ja tulevia sukupolvia niistä oloista joissa maatamme puolustettiin vuosina 39–45. Korsun sisällä on petipaikat, mutta sitä ei ole tarkoitettu majoitukseen, siksi puuhellasta puuttuu tulipesä!

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6708582 E 267045

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.