Ihanaa lehtoluontoa korkealla harjulla – Paimelanvuoren luontopolku Hollolassa

Paimelanvuori on nimestään huolimatta harju, joka kohoaa kuutisenkymmentä metriä ympäristöstään. Nousu vuorelle on jyrkähkö, mutta mäen päällä voikin sitten nauttia sekä kauniista lehtoluonnosta että upeista maisemista kohti Vesijärveä.

Paimelanvuoren luontopolku Hollolassa
Päivämäärä: 23.6.2024.
Luontopolkumiehen reittinumero: 488.
Reitin pituus: n. 2 km.
Kohokohdat: Korkealle mäelle nousu, lehto mäen päällä, maisemat kohti Vesijärveä.
Parkkipaikka: Laitoin auton risteykseen osoitteessa Vaaniantie 19. Lisätietoa tekstissä. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Paimelan bussiyhteydet tuovat noin kilometrin päähän. Lisätietoa täältä.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Hyväpohjaiset kengät plussaa jyrkässä mäessä.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Ei tulipaikkaa.

Kesäkuisena maanantaina minulla oli muutama tunti aikaa kävellä luontopolkuja Etelä-Savon ja pääkaupunkiseudun välissä. Olin jonkin aikaa suunnitellut käyntiä Paimelanvuorella Hollolassa, nyt se tuntui olevan oivasti matkan varrella. Laitoin netistä löytämäni osoitteen Vaaniantie 19 navigaattoriin määränpääksi ja ajelin sinne kesäpäivästä nauttien ja musiikkia kuunnellen. Vaaniantie löytyi ja osoitteen kohdalla oli myös tienristeys. Huomasin heti myös luontopolun opastaulun.

Edessä oli kuitenkin puomi. Olen jälkeenpäin saanut tiedon siitä, että virallinen parkkipaikka on hieman pidemmällä Vaaniantien varrella. Käyn joskus varmasti sen ohimennessäni katsastamassa ja kuvaamassa. Pahoittelut, jos itse pysäköin käydessäni väärään paikkaan – muille kävijöille siis viesti, aja hieman tästä ohi ja löydät hiekkakenttäparkin!

Luontopolun opastaulu oli tien lähellä, mutta kieltämättä hieman nokkosten keskellä. Pitkät lahkeet tässä tarpeen, jos haluaa kylttiä kunnolla lukaista. Opastaulu kysyy ”löydätkö matkan varrelta sudenkuopan?” Minä en löytänyt! (Aion käydä sen etsimässä – lisään sen jälkeen tietoa tänne blogiin.)

Kävely alkaa. Näyttäisipä siltä, että korkealla mäellä hiekkaisen rinteen takana voi nähdä jonkinlaisen puurakennelman. Sielläkö odottaisi penkki taukoa varten?

Reitti on merkitty suden kuvalla varustetuilla puutolpilla. Niitä on riittävästi, eksymisen vaaraa täällä ei ole.

Metsätien tai kärrypolun tapainen reitti vie peltomaisemaan.

Peltoaukean jälkeen muutama kymmenen metriä, sitten polku kääntyy metsätieltä oikealle.

Kapeahko polku vie kohti harjun lakea – alkaa melkoinen nousu. Sadan metrin kävelyn jälkeen alkaa hahmottaa sitä, miten korkealle täällä noustaan.

Kaikkein jyrkimmät nousukohdat ovat harjun laen tuntumassa, täällä joutui nousemaan melkeinpä nelivetoa. Samalla alkoi kuulua liikenteen ääniä. Valtatie 24 on melko lähellä ja joistain kohdista harjun laelta pystyy myös näkemään siellä liikkuvia autoja.

Olin todella yllättynyt harjun lajistosta. Puustoon kuuluu komeita haapoja, nuoria tammia, paljon pihlajia.

Hieman alle kilometri kävelty. Nyt ollaan Paimelanvuoren laella. Kielot täyttävät kenttäkerroksen. Mietin, että maisema on varmasti ollut todella kaunis pari viikkoa aiemmin, mutta sympaattisen vihreä oli luonto nytkin – ja iltapäivän valo siivilöityi tänne todella kauniisti.

Istahdin kahvitauolle kivelle, kielojen keskelle (blogin pääkuvassa). Paikka oli mainio ja luonnon rauha lähes täydellistä – liikenteen ääniä kuului tänne jonkin verran. Sen jälkeen kävelin vielä muutaman kymmenen metriä polun päähän, josta löytyy tämä kuvakehys ja penkki. Nämä rakennelmat näkyivät polun lähtöpisteeseen – Vaaniantie näkyykin kuvassa taustalla.

Kuvakehyksen teksti on ”Jokahiin on oman onnensa seppä.” Samanlaisen kehyksen löysin edellisenä syksynä Hahmajärven luontopolulta, siellä teksti oli ”Aika muuttuu, myö mukana.” Omalaatuinen on tämä hollolan kieli.

Lähdin palailemaan takaisin. Ihailin vielä rehevää kasvillisuutta ja mietin, mitä kaikkea olin harjun laella nähnyt. Tammia, isoja lehtokuusamapensaita (luultavasti isoin näkemäni pensas näkyy blogin pääkuvassakin oikeassa reunassa), taikinamarjaa, herukkapensaita, kurjenkelloja, lännenruusua, jänönsalaattia, metsäapilaa.

Karttoihin on merkitty kaksi eri reittiä harjun laelle. Palasin toista, vähän oikaisevaa reittiä takaisin. Se on, jos mahdollista, vielä hieman jyrkempi kuin susitolpilla merkitty. Hyväpohjaiset kengät ovat täällä tarpeen. Pääsin mäen alas ja palailin autolle.

Vaaniantieltä mäen laelle on noin kilometri, joten kävelyn mitaksi tuli aika tarkkaan kaksi kilometriä. Aikaa käytin 50 minuuttia. Tapasin reitillä yhden koiranulkoiluttajan.

Reitti on melko vaativa. Nousua on tosiaan kuutisenkymmentä metriä ja osa rinteestä on melkoisen jyrkkää. Normaalikuntoiselta aikuiselta nousut ja laskut onnistuvat kyllä. Luonto ja maisemat palkitsevat ponnistukset!

Sijainti: N=6774589.827, E=426217.943 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=61.098992, GEO:lon=25.631327

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pasolanvuoren luontopolku
Pesäkallion luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle