Nuuksion Pitkäjärven kalliomaalaukset

Mitä lienee miettinyt muinaisespoolainen noita maalatessaan hirven Nuuksion Pitkäjärvestä esiin kohoavaan kallioseinämään? Vaivuin syviin ajatuksiin vieraillessani paikan päällä kahteen otteeseen vuonna 2012.

Nykyisen, vuonna 1992 Espoon, Vihdin ja Kirkkonummen rajamaille perustetun Nuuksion kansallispuiston alueen kaakkoisreunalla maisemaa halkoo Pitkäjärvi, joka on Solvallan urheiluopiston lisäksi tunnettu noin 5000 vuotta vanhoista kalliomaalauksistaan. Siihen aikaan Nuuksio oli merenlahtea, ja alueella oli tilapäistä kampakeraamista asutusta. Nuuksion seudulla käytiin lähinnä pyyntimatkoilla, ja se jäikin “erämaaksi” aina 1500-luvulle saakka, jolloin sinne tuli pysyvämpää asutusta. Syrjäisyyden ja hankalan maaston ansiosta meillä nykyään on osin luonnontilainen Nuuksion kansallispuistokin olemassa.

Kesäaikaan maalauksia pääsee ihastelemaan vain uimalla, veneellä tai melomalla. Jäniskallio sijaitsee järven eteläosassa, vain noin kilometrin päässä Brobackasta ja 500 metrin päässä läheiseltä Rajaportinmäen hiidenkirnulta. Pohjoissuunnasta järveä pitkin lähestyttäessä kallio näyttää tältä:

Siellä se on:

Kalliomaalaus esittää hirveä. Oikeastaan aivan sen vieressä on toinenkin mahdollisesti hirveä esittävä maalaus sekä lisää epäselviä maalausjälkiä, joista on mahdotonta esittää tulkintoja. Maalauksen löysivät Pekka Sarvas ja Lauri Pohjakallio vuonna 1970.

Kalliomaalauksia tunnetaan Suomesta esihistorialliselta ajalta laskutavasta riippuen noin 114–124 kappaletta, ja edelleen löytyy keskimäärin yksi uusi vuosittain. Ensimmäisen ilmoitti Kirkkonummen Hvitträskistä kansallissäveltäjämme Jean Sibelius vuonna 1911, mutta useimmat on löydetty vasta 1960-70-luvuilla.