Mossaholmen Pyhtään saaristossa on hieno piknik-kohde melojalle

Syyskuun alkusyksyinen päiväretki vei meidät Pyhtään Mossaholmenin saarelle. Sinne pääsee helpoiten Mäntyniemen vierasvenesatamasta omalla kanootilla tai kajakilla, matkaa kertyy vajaat viisi kilometriä suuntaansa. Saarella ei ole tulipaikkaa, mutta hienot rantakalliot tarjoavat hienon alustan nuotiottomaan evästelyyn piknik-hengessä.

Kohde kartalla
Mäntyniemen vierasvenesatama: Mäntyniementie 268, Pyhtää

Olimme jo joskus lapsina, ehkä 10–12-vuotiaina, käyneet veneretkellä ystäväni, hänen pikkuveljensä ja heidän kalastajaisoisänsä jossakin saaressa tällä alueella. Sillä reissulla löysimme kiven, jonka tuolloin päätimme olevan meidän lempikivemme ikinä. Kutsuimme sitä Mustikkakiveksi ja Saippuakiveksi ja päätimme, että palaisimme vielä vuosien päästä katsomaan sitä. Arvelimme, että saari olisi ollut tämä Mossaholmen.

Minun ja ystäväni muistikuvat olivat kuitenkin vuosien varrella muovautuneet ihan omille teilleen. Minä olin varma, että saari oli pieni, lähes pelkkää kalliota ja kiveä. Ystäväni taas muisteli metsää ja monipuolisempaa maastoa ja oli vakuuttunut, että juuri Mossaholmen oli oikea saari. Minua jäi tällä syksyisellä reissullamme vaivaamaan vieressä oleva luoto, joka näytti enemmän siltä, millaisena olin saaren mielessäni säilyttänyt. Tälle luodolle emme nyt kuitenkaan jalkautuneet.

Mossaholmenin pitkä hiekkaranta teki rantautumisesta helppoa. Huomasimme jonkun tuoneen paikalle kiukaan ja jäimme pohtimaan, käykö joku täällä välillä telttasaunomassa. Virallista nuotiopaikkaa ei ole, mutta isot, sileät rantakalliot tarjoavat täydellisen paikan eväiden syömiseen ilman tulistelua. Saarella on myös metsää ja kallioita, joilta avautuu näkymä aina avomerelle. Uimaankin olisi päässyt helposti, jos meillä olisi ollut uimakamppeet mukana. Emme olleet ainoita kävijöitä.

Kävelimme pitkin rantaa ja rantakallioita ilman mitään varsinaista reittiä, tutkimme saarta omaan tahtiimme. Löysimme valtavia kivenlohkareita, jotka yhdessä muodostivat luolamaisen, kalliopohjaisen suojan. Huomasin ilman olevan siellä yllättävän kylmä.

Päätin kerätä rannalta roskia koirankakkapusseihin, koska en voinut olla huomaamatta niitä. Päällisin puolin saari näytti siistiltä, mutta kun aloin kumarrella ja katsella tarkemmin, roskaa löytyi yllättävän paljon. Sain täytettyä kolme pussillista. Erityisesti ihmettelimme rantaan huuhtoutuneita pensseleitä, mistä ihmeestä ne olivat peräisin? Meri oli jostain niitä tuonut mukanaan.

Istuimme rantakallioilla viimeisten lämmittävien auringonsäteiden aikaan ja söimme kunnollisen retkiruoan, jonka olimme lähtiessä pakaneet mukaan kattiloihin ja astioihin. Kauempana lipui purjeveneitä, ja katse kantoi kauas horisonttiin.

Yöksi siirryimme nukkumaan toiselle lähisaarelle, vaikka kyllä Mossaholmenissakin olisi voinut yöpyä. Saari ei ole osa Itäisen Suomenlahden kansallispuistoa tai muuta luonnonsuojelualuetta.

Merellä valosaaste on vähäistä, niinpä pimeän tultua tähtiä näkyi valtavasti!