Mitkä maisemat meitä ylhäällä odottivatkaan! Haukankierros Korpilahdella

Korpilahden keskustan tuntumasta, sataman alueelta saa alkunsa 9,5 kilometriä pitkä Haukankierros, jonka varrella on sekä hiuksianostattava nousu, henkeäsalpaavat maisemat Päijänteelle että uudenkarhea laavu. Matkan varrella saa nauttia myös iäkkään metsän tunnelmasta sekä seesteisistä maalaismaisemista. Vihrein maalimerkein merkitty kierros on ehdottomasti kokemisen arvoinen.

• Kohde kartalla
• Reitin pituus 9,5 km (josta paljon tieosuuksia)
• Tulipaikka: kyllä, laavu
• Esteetön: ei
• Saapuminen julkisilla: Lähin pysäkki (Korpilahden keskusta) n. 500 m reitin alkupisteestä
• Saapuminen autolla: P-alue os. Kirkkolahdentie, Korpilahti

Lähdimme ystävieni Anun ja Sannan kanssa käymään Haukkavuorella ensimmäistä kertaa. Valitsimme retkeilypäiväksi 4. toukokuuta, joka olikin oikein aurinkoinen, kaunis ja lämmin päivä. 

Matkan aluksi kävimme Korpilahden Satamankapteenin edustalla tutkimassa karttaa. 

Alkuunpäästyämme edessä oli vihdoin metsätie, sellainen jota odotimmekin. Hieman vielä talven jäljiltä märkä ja mutainen, mutta helposti kuljettavissa. 

Meillä on tapana yhdessä ollessamme puhua paljon ja kaikesta, ja osittain siitä syystä kävelimme yhden risteyksen ohi. Toisaalta risteyksessä ollut kyltti oli niin kulunut ja ojan pohjalle painunut, että ei sitä olisi ollut ihan helppo havaita, vaikka olisi puhunut vähemmänkin.

Halusimme nousta Haukkavuorelle jyrkkää ja nopeaa nousua pitkin ja suuntasimme siis sitä kohden. Maastossa oli vielä vähän lunta joissain kohtaa, ja lyhyen pätkän kuljimme kuravellissä. Reitti oli kuitenkin selkeästi merkitty, puihin oli maalattu vihreät pallukat. 

Olimme lopulta yllättyneitä miten jyrkän ja jylhän näköinen Haukkavuori oli kohdasta, josta lähdimme nousemaan ylös. Yhtäkkiä edessämme oli seinämä, jota katsoessa sai taivutella niskaansa kunnolla taaksepäin. Yllättävä näky keskellä metsää. 

Hieman hirvitti lähteä kiipeämään vuorelle, koska nousu näytti heti niin jyrkältä. Muutamassa kohdassa sai asetella kenkänsä tarkkaan, koska reitti oli niin kapea ja pudotus korkea. Haukkavuori nousee noin 100 metriä Päijänteen pinnasta. En ottaisi tälle nousulle lapsia tai lemmikkejä mukaan. 

Onneksi päätimme nousta tästä kohtaa ylös, koska laskeutuminen ei minulta onnistuisi. Jos minun olisi pitänyt tulla alas tätä kautta, niin en olisi tullut, vaan olisin jäänyt mieluummin vuorelle asumaan. 

Mutta mitkä maisemat meitä ylhäällä odottivatkaan. Olin nähnyt paikasta kuvia etukäteen, mutta maisema oli paljon upeampi kuin osasin odottaa. Minulla meinasi jäädä eväätkin syömättä, kun halusin vain ihastella näkymää Päijänteelle! Haukkavuoren alapuolella kasvavat puut olivat näyttäneet alhaaltapäin niin korkeilta, mutta ylhäältä päin ne näyttivät niin pieniltä ja siroilta. 

Pohdin, miltä nämä maisemat mahtavat näyttää kesemmällä auringonlaskun aikaan, syksyllä ruskan aikaan tai talvipakkasilla. Tämä on paikka jonka haluan nähdä kaikkina vuoden aikoina. 

Maisemapaikalla on puuhun kiinnitettynä punainen postiluukku. Postiluukussa on vieraskirja, johon oli kiva jättää myös oma viestinsä. 

Aikamme ihastelimme maisemaa ja söimme eväitä, tämä on hyvä paikka olla ihan rauhassa. 

Haukkavuorelta laskeutuminen oli helpompaa kuin nousu, maasto oli loivempaa. Mikäli jyrkkä ja nopea nousu olisi jollekulle liikaa, niin tätä kautta on helpompi kulkea. Toki jyrkässä nousussa on oma jännittävä tunnelmansa, joka sekin on kokemisen arvoinen. 

Laskeutuessa näimme kyltin, jossa ei lukenut mitään. Jotain kyltissä on joskus lukenut, mutta nyt sen sisältö on lukijan oman mielikuvituksen varassa. Mielikuvitusta tarvittiin myös siinä, että mistä kohtaa voi ohittaa polulle kaatuneen puun. Pääsimme kuitenkin puun ohittamaan ja vastassa oli puro. Kirkasvetinen puro on aina piristävä näky metsässä. 

Puron kohdasta ei tarvinnut pitkästi kävellä, kun saavuimme aivan uudenoloiselle laavulle. Laavu on niin uusi, ettei se kartassa näy. Laavulta on lyhyt ja helppokulkuinen matka tielle. Tiellä on paikka, johon voi parkkeerata auton. Jos haluaa lasten kanssa käydä metsää ihastelemassa, niin tätä reittiä se onnistuu helposti.

Näimme Haukankierroksella paljon perhosia, mm. sitruunaperhosia, neitoperhosia ja ritariperhosia. Yleensä tykkään valokuvata perhosia, mutta nyt en malttanut, koska oli niin ihana nauttia metsästä. 

Paluumatka kulki taas suurimman osan tietä pitkin, mutta kauniissa maalaismaisemissa. Järvenrannan ohi kulkiessa näimme kaksi joutsenta. 

Tänne tullaan ehdottomasti uudelleen!