Lippaluolaa ja lampien rantoja – tutustumisen arvoinen Iso-Vuorijärvi Orivedellä

Iso-Vuorijärven retkeilyreitti kulkee erämaaluonnon keskellä. Reitti on onnistunut yhdistelmä metsäisiä osuuksia, suotaipaleita ja kallioisia järvien rantoja. Iso-Vuorijärven riippukalliot ja lippaluola ovat myös melkoisen ainutlaatuinen nähtävyys – ja lipan suojassa voi pitää taukoa, olipa sitten sateista tai aurinkoista!

Iso-Vuorijärven reitti Orivedellä
Päivämäärä: 6.7.2019 ja 23.8.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 68.
Reitin pituus: 4,5 km.
Kohokohdat: Kauniit järvi- ja suomaisemat, Iso-Vuorijärven riippukalliot ja luola.
Opasteet ja kyltit: Hyvät.
Parkkipaikka: Rutajärventie 180, hyvin tilaa. Paikka kartalla.
Varusteet/jalkineet: Paras valinta voisi olla hyväpohjaiset kengät, joita kosteus ei haittaa.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Kaksi tulipaikkaa.

Orivedellä sijaitseva Iso-Vuorijärvi hienoine riippukallioineen sattui ensimmäisen kerran matkani varrelle kesällä 2019. Silloin ajelin kantatieltä 66 Vuorijärvi-nimiselle tielle ja sieltä Rutajärventielle. Hiekkatietä kertyi viitisen kilometriä. Toisella kerralla 2025 päätin käydä katsomassa, oliko reitille tullut kuuden vuoden aikana muutoksia. Ajelin samalle paikalle Siikanevalta, josta pääsin hiekkateitä pitkin kohti Rutajärventien pysäköintipaikkaa. Paikalla oli elokuisena sunnuntaina kuusi tai seitsemän autoa.

Nuoliopasteet olivat uusiutuneet. Samoin kuvassa hieman näkyvä katos, jonka alla oli reittikartta. Aiemmin paikalla oli vain yksinkertainen taulu, johon kartta oli kiinnitetty.

Karttaan on merkitty sekä tämä eteläinen Iso-Vuorijärven kierros että pohjoisempi Siikajärven reitti. Toisella käynnilläni olin etukäteen miettinyt, haluaisinko kävellä myös Siikajärven kuuden kilometrin osuuden. Tänne saapuessani ajoin hiekkateitä pitkin koko matkan pohjoisen Kuninkaanlahdesta Iso-Vuorijärven reitin lähtöpaikkaan ja totesin, että ajoin karttaan merkittyä reittiä yli kolmen kilometrin matkan. Pitkä hiekkatiekävely vaikutti hieman yksitoikkoiselta. Päätin kiertää vain tutun Iso-Vuorijärven reitin. Karttaan on merkitty kiertosuunta myötäpäivään, joten lähdin kävelemään reittiä ehdotettuun suuntaan.

Pysäköintipaikan kaakkoisnurkassa on vielä opaste kohti reittiä. Tässä kehotetaan ottamaan myös puita mukaan, jos haluaa laittaa tulet luolan nuotiopaikalle. Nuotiopaikan lähellä oli kuitenkin pari katosta, joissa oli melko mukava määrä polttopuuta.

Kuten parkkipaikan kylteissä isolla lukikin, reitti on merkitty keltaisin merkein. Ensimmäiset metrit kuljetaan mukavaa polkua sekametsässä. 

Vain puoli kilometriä kävelyä, ja saavutaan jo Iso-Vuorijärvelle. Kyltti varoittelee menemästä kalliojyrkänteen reunalle.

Varovaisesti on kuitenkin käytävä kurkkaamassa Iso-Vuorijärven maisemaa. Tässä ollaan hienojen riippukallioiden päällä. 

Polku laskeutuu melko jyrkästi järven rantaan. Riippukallioiden alla on kiva tulipaikka. Molemmilla kerroilla olen saanut pitää hetken taukoa täällä omassa rauhassa. Myös tulipaikka oli uudistunut käyntieni välissä. Rakenteet olivat hyvässä kunnossa.

Kallion alla mahtuu juuri ja juuri seisomaan, luontopolkumies mittatikkuna.

Reitti jatkuu tästä pitkin Iso-Vuorijärven rantaa ja todellakin – harva retkeilyreitti kulkee näin lähellä järveä. Tässä kohdassa voi yrittää kulkea kaltevaa kalliota pitkin tai ottaa muutaman askeleen aivan veden rajassa, valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Riippukallio on järven itärannalla, ja reitti kulkee pitkin etelärantaa. Välillä käväistään hieman kauempana rannasta, metsän suojassa. Hämmästelin kesän 2025 kuvia katsellessani, että olin ottanut ihan vahingossa muutaman valokuvan täsmälleen samasta paikasta kuin edellisellä kerralla – yksi niistä kuvista juuri tämä.

Suurimmaksi osaksi reitti kulkee aivan Iso-Vuorijärven rannassa. Järvi on kuvauksellinen, samoin kuin tämän päivän poutapilvet.

Se, että reitti kulkee aivan rantaa pitkin, aiheuttaa joissain kohdissa vähän haasteita. Tässä kohdassa oli tultava alas kalliolta rantaan. Otin keltaisella merkitystä puusta vähän tukea ja hyppäsin vajaan metrin alas. Toisella kerralla huomasin myös vaihtoehtoisen reitin, joka kiertää kallion toiselta puolelta. Halusin kuitenkin kokeilla, pääsisinkö tästä yhä alas loukkaamatta itseäni. Hyvin onnistui – puista voi tosiaan ottaa tukea.

Järven rantaa kuljetaan yli kilometri. Riippukalliot ja luola näkyvät vielä järven länsirannan tuntumastakin.

Nyt ollaan jo viimeisillä metreillä Iso-Vuorijärven länsirannassa. Nämäkin lyhyet pitkossillat lienevät tulleet tänne edellisen käyntini jälkeen.

Melkein heti Iso-Vuorijärven jälkeen saavutaan jo seuraavan järven rantaan. Reitti kulkee parisataa metriä aivan suolammen tai -järven rantaa pitkin. Tässä kohdassa ei ensimmäisellä käynnilläni ollut pitkospuita ja vedenpitävät jalkineet olivat tarpeen. Tämäkin asia on nyt korjattu. Rantaan on tehty myös yksi penkki, johon voi istahtaa katselemaan kaunista lampea.

Taas aivan lyhyt kannas ja saavutaan Kirvesjärville ja laavulle. Kuva on vuodelta 2019, jolloin aamuaurinko paisteli juuri sopivasti rantaan ja istahdin tänne evästauolle. Kesällä 2025 laavu oli varattu ja jatkoin matkaa ilman valokuvausta.

Suomaisema jatkuu vielä hetken Kirvesjärven laavun jälkeen.

Reitti poistuu Kirveslammen rannasta. Seuraavalla osuudella oli käyty tekemässä avohakkuu edellisen käyntini jälkeen. Aiemmin tässä kuljettiin kangasmetsässä.

Kolme kilometriä kävelty. Taas saavutaan järven rantaan. Reitin viimeinen järvi on Salmijärvi. Tämän järven rannalla ihailin kaakkureita, jotka leppoisasti uivat vastarannan läheisyydessä. Onneksi olin ottanut pienet kiikarit mukaan. 

Salmijärvi ylitetään sen kapeimmasta kohdasta siltaa pitkin. Polku kulkee hetken kosteassa rantametsässä ja siirtyy sitten tien laitaan.

Viimeinen kilometri kuljetaan siis hiekkatietä pitkin. Laitetaanpa tähän kuvapari siitä, miten maisema muuttuu kuudessa vuodessa. Tämä kuva on vuodelta 2019. 

Ja seuraava kuva on vuodelta 2025. Taimikko on kasvanut aikamoista vauhtia. Komea haapa tien varressa on sen sijaan kärsinyt jonkinlaisen kolauksen.

Seuraavan mutkan takana alkaa loppusuora ja kohta ollaankin taas pysäköintipaikalla. Matkaa kertyi melko tarkkaan 4,5 km – aivan kuten reitin pituudeksi on ilmoitettukin. Aikaa kului noin kaksi tuntia, siinä ajassa piti jo kunnollisen evästauonkin. Ensimmäisellä kerralla en tavannut muita, toisella kerralla taisin tavata puolen tusinaa retkeilijää.

Reitti on todella mukava. Järvien rantoja ja hienoja taukopaikkoja täällä on mukavasti tarjolla. Joitakin haasteellisia kohtia rantakallioilla on, mutta vaihtoehtoisia reittejäkin voi hyödyntää. Ei ihme, että halusin käydä täällä uudestaan, ihastuin paikkaan jo ensimmäisellä kerralla. Suosittelen.

Sijainti: N=6854712.500, E=353953.000 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=61.7973314, GEO:lon=24.2293233

Muita reittejä lähistöllä:
Siikanevan kierros
Juupajoen rotkon polut

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle