Suomaisemien kimara – Lakkapolulla Patvinsuon kansallispuistossa Lieksassa

Patvinsuon kansallispuistossa on todella paljon hienoja suoreittejä. Lakkapolku on noin kolmen kilometrin mukava reitti, jossa voi helposti tutustua monenlaisiin suotyyppeihin. Reitti on suureksi osaksi pitkostettu ja se tarjoaa varmasti mukavan seikkailun kaiken ikäisille retkeilijöille!

Lakkapolku Patvinsuon kansallispuistossa Lieksassa
Päivämäärä: 29.10.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 199
Reitin pituus: 3,3 km
Kohokohdat: Suomaisemien kimara lyhyellä kierroksella
Parkkipaikka: Surkansuon pysäköintialue Suomuntiellä. Hyvin tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Todella kostea reitti ja pitkospuut osaksi veden alla – ainakin näin syksyllä kumisaappaat olivat ehdottomasti ainoa mahdollinen vaihtoehto.
Helppo reitti (paitsi ehkä vedenpaisumuksen aikaan, jolloin saa hieman varoa pitkospuilla pysyäkseen)
Ei tulipaikkaa

Innostuimme lähtemään retkikaverin kanssa päiväretkelle Patvinsuolle. Ajelimme sinne noin kymmenen maissa aamupäivällä. Säätiedotus lupaili tosi sateisen aamun jälkeen poutaisempaa ja jopa puolipilvistä päivää, mutta vielä kymmenen maissa oli täysin harmaata. Löysimme Surkansuon parkkipaikan Suomuntien varrelta (tie johtaa Suomun luontotuvalle, joka ei tähän vuodenaikaan ole auki) ja näimme opastaulun parkkipaikan laidalla.

Opastaulussa on Patvinsuon kartta sekä erilaisista soista kertova infotaulu.

Itse Lakkapolusta on kaksi karttaa, joista hauskempi on tämä piirretty versio. Kartasta otetusta kuvasta oli jälleen kerran helppo seurata reitin edistymistä. Reitti on tarkoitettu kierrettäväksi myötäpäivään.

Itse polku starttaa Suomuntien toiselta puolelta. Luontopolku-kyltti on hieman kulunut. Heti ensimmäisissä puissa on sinisiä maalimerkintöjä reitin merkiksi. Merkillisestä puheen ollen – luontoon.fi -sivuilla mainittiin reittimerkinnän olevan oranssinkeltainen ympyrä. Sellaisia emme reitillä nähneet! Lisäys 2021: teksti on nyt korjattu luontoon.fi -sivullakin!

Ensimmäinen suo-osuus alkaa heti sadan metrin kävelyn jälkeen. Tässä kohdassa ei olla vielä ihan avosuolla, mäntyjä kasvaa siellä täällä.

Lakkapolku kulkee Surkansuolla, mutta nousee aina hetkittäin pienille metsäsaarille. Ensimmäinen niistä on noin kolmensadan metrin kohdalla. 

Seuraava suo-osuus onkin sitten hieno avosuo pitkospuineen. Pitkospuut olivat kohtuuhyvässä kunnossa, mutta jostain syystä melko suuren matkaa vähän veden alla. Onkohan kyseessä syystulva? Vai onko reitti todellakin näin kostea kesälläkin? Ehkä asia on selvitettävä ensi kesänä.

Luontopolulla on muutama infotaulu tai rasti, jossa kerrotaan suon kasveista ja eläimistä. Lintuhavainnot Lakkapolulla jäivät tällä kertaa yhteen käpytikkaan, mutta kävimme iltapäivällä kävelemässä kansallispuiston eteläreunalla Lahnalammella ja Isossa Maksimansaaressa ja siellä näimme kolme talvipukuista riekkoa (joka tässäkin taulussa esitellään). Meille oli yllätys, että niitä on näinkin etelässä – ei ainoastaan Lapissa.

Lakkapolku ei tarjonnut tänään lakkoja, mutta karpaloita löytyi melko hyvin reitin varrelta. Niitä saimme lopulta kerättyä reilusti yli puoli litraa. Tässä on kerätty ensimmäinen satsi noin kilometrin kohdalta.

Luontoon.fi -sivustolla mainitaan tämän reitin yhteydessä, että ”ennen kierroksen puoliväliä on paloekologian tutkimusalue, vuonna 1989 poltettu palosaareke”. Olisiko se mahdollisesti tässä – puunrungot vaikuttivat palaneilta.

Polku nousee vähän isommalle metsäsaarelle ja vähän korkeammalle suosta, korkeuseroa on noin viisitoista metriä. Kuvittelin kartan perusteella täällä olevan lintutornin, mutta kyseessä olikin tällainen lintulava. Lavalta voi kiikaroida Surkanlammen lintuelämää. Tänään hyödynsimme lintulavaa vain evästaukoon, istahdimme sen reunalle kahvi- ja eväsleipätauolle.

Tauon jälkeen taas liikkeelle. Seuraavat parisataa metriä kävellään mäntymetsässä, mukavalla metsäpolulla. Aamun tihkusateen jälkeen sääkin näytti paremmalta ja nähtiin jo sinistä taivasta siellä täällä.

Metsäosuuden jälkeen on taas vuorossa komeaa avosuota. Tässä olikin tämän reitin pisin pitkospuu- ja avosuo-osuus, lähes kilometri. Kosteaa oli, pahimmillaan vettä oli parikymmentä senttiä pitkospuiden päällä. Veden ja suolämpäreiden seasta kerättiin karpaloita kohmeisin sormin. Meitä yllätti myös se, miten paljon tällä suolla on virtaavaa vettä – näillä seuduin ylitettiin leveämpi purokin.

Melkein kolme kilometriä kävelty, saavutaan taas metsän laitaan ja viimeiset metrit suolla ovat selvästikin rämettä – kuivahkoa suota, jossa kasvaa mäntyjäkin.

Satakunta metriä metsäosuutta ja Suomuntie onkin jo näkyvissä.

Suomuntiellä ei ole opastetta, mutta Surkansuon pysäköintialue näkyy parinsadan metrin päässä oikealla. Palasimme parkkipaikalle hiekkatietä pitkin. Aikaa reilun kolmen kilometrin kävelyyn meni noin kaksi tuntia! Harvinaista, mutta siitä tunti saattoi mennä karpaloiden keruun merkeissä. Emme nähneet muita retkeilijöitä lokakuisena arkipäivänä.

Pidän suomaisemista kovasti ja tämäkin reitti oli mielestäni aivan huikea. Uskon ja toivon, että pääsen kävelemään sen joskus kesäisenä aamuna, jolloin täällä voisi varmasti tehdä paljon lintuhavaintoja. Ja kiinnostaisi myös nähdä, onko reitti kesällä hieman kuivempi. Hieno kokemus, jonka riekkohavainto ja karpaloiden keruu kruunasivat!

P.S. Kävimme kävelemässä Patvinsuolla myös Lahnalammelta Ison Maksimasaaren kautta Nälmänjoelle ja takaisin. Mukava reitti sekin. Tulva vaivasi täälläkin jopa parkkipaikkaa ja lähtöpistettä.

Sijainti: N=7006759.079, E=684716.088 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=63.14280078956893, lon=30.666071280286367

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Olkkosen kierros Patvinsuolla

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.