Lanstun karsikkosaaret, portti tuonpuoleiseen – Etelä-Konneveden Kansallispuisto
Etelä- ja Pohjois-Lanstun saaret erottaa kapea salmi, jolla on ollut seudun väelle hyvin erityinen merkitys. Tuo salmi on vanhoissa uskomuksissa ollut portti tuonpuoleiseen ja siihen on liittynyt monia uskomuksia. Niiden jäljet löytyvät karsikkosaarilta vielä nykyäänkin. Ne ja erityisesti niihin liittyvät tarinat tekevätkin saarista yhden Etelä-Konneveden kiehtovimmista nähtävyyksiä.
Menneinä vuosisatoina vallitsi käsitys, että ihmisen ruumis ei kuolessa muuttunut tyhjäksi. Hengen poistuttua ruumiiseen jäi vielä asumaan vielä ruumishaltija. Kuollutkin ruumis kuuli, näki ja muisti. Näinpä vainajan arveltiin ikävöivän kotiaan ja omaisuuttaan. Se oli uhka eläville ihmisille, jotka se saattoi viedä mukanaan, jos se palasi kummittelemaan.
Kuolleiden karsikot syntyivät torjumaan kuolleiden vainajien kotiinpaluuta. Ne tehtiin monesti puoleen väliin saattomatkaa. Konnevedellä Rautalammin emäpitäjän kirkolle vieneen saattomatkan puoliväliksi osui Lanstujen saarten välinen salmi.
Saattoväki sousi salmeen ja pysähtyi saarille. Seuraavaksi valittiin sopiva petäjä. Sen tyvi karsittiin oksattomaksi ja puuhun kaiverrettiin vainalle merkinnät. Näihin kuuluivat nimi, kuolinaika ja risti. Myöhemmin nuo merkit kohdatessaan kotiinsa palaava kuollut muistaisi olevansa kuollut ja ymmärsi olla ylittämättä rajaa.
Pohjois-Lanstun kalliorannalta on löydetty kaikkiaan kymmenen karsikkopuuta, jotka melkein kaikki kaatuivat Konnevedellä hurjaa tuhoa kylväneessä Asta-myrskyssä vuonna 2010.

http://leppavirta.blogspot.fi/
Kaatuneista puista eniten kaiverruksia sisältävä on siirretty Konneveden kotiseutumuseoon. Muista viidessä on erottuvia merkkejä, vuosilukuja ja nimikirjaimia. Kolmessa koverrettu arpi on liki umpeen kasvanut.
Karsikot ovat erityisesti savolainen ja karjalainen ilmiö. Lanstun karsikkosaaret ovatkin perinteen länsirajalla. Karsikontekoperinne loppui Konneveden alueella 1900-luvulle tultaessa. Elämästä tuli maallisempaa ja ympäristöönkin suhtauduttiin rationaalisesti. Vanhat perinteet ja tavat alkoivat tuntua taikauskolta ja niistä luovuttiin sitä mukaa kun vanhempi väki poistui keskuudestamme.
Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6942843 E 474822
Kuvat Anssi Toivainen, Leppävirtaa-blogista.
- http://leppavirta.blogspot.fi/
- http://leppavirta.blogspot.fi/
- http://leppavirta.blogspot.fi/
- http://leppavirta.blogspot.fi/
- http://leppavirta.blogspot.fi/
- http://leppavirta.blogspot.fi/
- http://leppavirta.blogspot.fi/







Muistio: Konneveden iltatyven ilmiö.
Havainto: Alueella vallitsee kesäkaudella poikkeuksellinen iltatuuli, joka noudattaa tarkkaa rytmiä. Tämä paikallinen ilmavirtaus tyyntyy lähes poikkeuksetta syksyn lähestyessä noin kello 20.00.
Ilmiön kuvaus:
Pienoisilmaston vaikutus: Kalajanvuoren massiiviset kallioseinämät ja järven syvyys luovat päiväsaikaan lämpötilaeroja, jotka pitävät ilman liikkeellä. Iltapäivän ja alkuillan tuuli on tyypillistä tälle ”vuoristoiselle” järvimaisemalle.
Iltatyven merkitys: Klo 20.00 tapahtuva tuulen tyyntyminen on kriittinen hetki niin melojalle kuin oppaalle. Se muuttaa järven pinnan peiliksi, mikä on välttämätön edellytys sille, että Käpynän ukko ja akka sekä Kalajajärven kirkas pohja tulevat parhaiten esiin ilta-auringon viistossa valossa.
Syysmuutos: Ilmiö on voimakkaimmillaan keskikesällä. Syksyn edetessä ja iltojen viilentyessä ilmanpaine- ja lämpötilaerot tasaantuvat, ja tämä säännönmukainen kello kahdeksan tyven alkaa hämärtyä tai aikaistua t: Mikko Tarvainen (paikallisasuja)