Hyppyrimäen ympäri. Laajavuoren luontopolku Jyväskylässä.

Jyväskylän Laajavuori on monille tuttu paikka, vaikkapa hiihto-, laskettelu-, alamäkipyöräily- tai mäkihyppypaikkana. Laajavuoren ala- ja välirinteiden metsissä kiertelee myös reilun neljän kilometrin luontopolku, joka vie vanhoihin kuusikoihin ja rämeille.

Laajavuoren luontopolku Jyväskylässä
Päivämäärä: 21.8.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 715.
Reitin pituus: 4,7 km.
Kohokohdat: Vanhan metsän tunnelma.
Parkkipaikka: Useampi pysäköintipaikka Laajavuoren tuntumassa. Oma valinta oli lähtöpaikan vieressä, Hikipolun päässä. Muista pysäköintikiekko! Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Jyväskylän paikallisliikenne Linkki. Lisätietoa tästä.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Mukavat ja hyväpohjaiset jalkineet hieman hankalakulkuiseen metsään.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Pikku kesälomaretki suuntautui Keski-Suomeen ja lopuksi Jyväskylään. Viimeiseksi poluksi valitsin Laajavuoren luontopolun. Laajavuori on usealle ulkoilun ja liikunnan harrastajalle tuttu paikka. Oma ensikokemus lienee lapsuudesta, jolloin kävimme perheen kanssa Laajavuoren huipulla kesälomareissulla. Hyppyrimäen torniin en pikkupoikana uskaltanut nousta, aikuisena olen sitten sielläkin joskus vieraillut.

En ollut ihan varma luontopolun lähtöpaikasta, mutta osuin oikeaan paikkaan ihan vahingossa. Ajelin Hikipolku-nimiselle tielle, jonka päästä löytyi noin kymmenen auton pysäköintipaikka. Sen vieressä oli luontopolun opastaulu. Pysäköintikiekko ikkunaan, reppu selkään ja tutustumaan taulun antiin. Luontopolun kerrotaan olevan 3,7 kilometriä pitkä ja se on merkitty keltaisin maalimerkein. Luontopolulle pääsee kulkemalla taulun jälkeen parikymmentä metriä ulkoiluväylän oikeaa reunaa.

Nuoli ohjaa kohti luontopolkua. Taustalla näkyvällä asfaltoidulla väylällä kulki ainakin pari hiihtäjää rullasuksillaan. Mietin, tulisiko minun kulkea samaa väylää parikymmentä metriä. Ei tarvinnut, luontopolku kääntyy oikealle juuri ennen asfalttia.

Reitti kääntyy alamäkeen. Ensimmäinen luontopolun rastitaulu näkyy rinteessä – sen aiheena on luonto ja ihmisen toimet. Taulu kertoo esim. sähkölinjoista, joissa luonto saa puita lukuunottamatta olla omassa tilassaan. Samoin mainitaan ihmisen toimet luonnon rikastajana, sillä esim. osa Suomen vakinaisesta kasvilajistosta on ihmisen tuomaa. Keski-Suomen maakuntakukka päivänkakkara mainitaan yhtenä tulokkaana.

Reitti on suurilta osin kuusikkoa. Polulla on aika paljon juuria, ja jonkin verran kivikkoa. Risteäviä polkuja on paljon, mutta keltaisia maalimerkkejä on helppo seurata.

Toisen rastitaulun aiheena ovat metsätyypit. Tämä tuore kangas on mustikkatyyppiä, jota Etelä-Suomen metsistä on noin 35%.

Reilun puolen kilometrin kävelyn jälkeen reitti kääntyy nousuun.

Noin kilometrin kohdalla ylitetään hiekkapäällysteinen ulkoiluväylä. Olin etukäteen miettinyt, mahtaako reitti käydä hyppyrimäen lähellä. Ei käy, ja itse asiassa mäki näkyy vain pari kertaa reitin varrella.

Nousua kertyy kolmisenkymmentä metriä. Kohta ollaan Laajavuoren luoteisrinteellä. Polku kulkee pitkään rinteen suuntaisesti ennen kuin se laskeutuu vuoren länsipuolelle.

Reitin läntisimmässä osassa käydään hieman rehevämmässä purolaaksossa. Polulla on jonkin verran pitkoksia ja siltoja, ne olivat pääosin oikein hyvässä kunnossa.

Kahden kilometrin kohdalla on viitta kohti laavua, joka on tämän reitin ainoa taukopaikka. Muita penkkejä ei reitin varrella taida olla.

Laavu sijaitsee Laajavuoren länsirinteiden alapäässä. Tämä on toinen paikka, jossa hyppyrimäki on näkyvissä.

Istahdin laavun viereen penkille, hieman villiintyneeseen heinikkoon. Pidin evästaukoa ja kuuntelin luonnon ääniä, joihin sisältyi tasaisin väliajoin kuulunut ihmeellinen parin sekunnin hälytysääni. Liekö jossain rakennuksessa ollut valvontaan liittyvä merkkiääni – aluksi saatoin sitä vähän ihmetellä, mutta totuin siihen nopeasti.

Tauon jälkeen palailin ympyräreitille. Reitti alkaa taas nousta vuoren rinteelle. Tämä alla oleva kuva liittyy siihen, että tullesani tämän vanhan kuusikon linnuista kertovan rastitaulun luokse, mietin onko se todellakin valaistu. Reunan kiinnikkeet hohtivat auringossa ja muodostivat illuusion valoista. Ei sentään.

Melko jyrkän nousun laella on seuraava taulu, jossa mainitaan paikalle vuonna 1979 istustetut vieraat puulajit: kontortamänty, douglaskuusi ja siperianpihta. Samalla tuli mieleeni asia, jota välillä muistutan: joskus maisemaa voi vähän vilkaista myös ylöspäin.

Nyt ollaan reitin korkeimmilla kohdilla. Laajavuoren korkein huippu on 227 metrissä – tämän reitin korkein kohta lienee noin 40 metriä alempana. Täällä kävellään rämeen halki, pitkospuita pitkin.

Reitin varrella on melkoisia puujättiläisiä, mutta tämä kaatunut kelopuu taisi viedä voiton. Luontopolkumies mittatikkuna.

Kohta lähdetään laskuun. Maisema muistutti yllättävän paljon Kolin lähellä kävelemääni Ryläyksen polkua. Rinne on jyrkkä ja kuusien juuret hankaloittavat kävelyä, kun polku on kuluttanut maaperää niiden ympäriltä. Ihan yhtä hankalaa tämä maasto ei sentään ollut. Laskumetrejä kertyy viitisenkymmentä.

Reitin opastaulussa polku oli merkitty 3,7 kilometrin pituiseksi, mutta se näytti päättyvän tänne Laajavuoren laskettelurinteen tienoille, josta on vielä yli puoli kilometriä polun aloituspisteeseen. Minun mittaukseni mukaan tässä vaiheessa oli jo 4 kilometriä täynnä.

Kävelin seikkailupuisto Laajiksen ohi ja mietin, mitä reittiä viimeinen pätkä Hikipolulle pitäisi kävellä. Hyppyritien laidassa oli toinen opastaulu, jossa on myös oikealle osoittava luontopolku-nuoli. Päädyin kävelemään viimeiset metrit Hikipolun laitaa.

Koko kävelyn mitaksi arvelisin noin 4,7 kilometriä. Siihen sisältyy pieni poikkeama länsirinteiden laavulle. Käytin kävelyyn puolitoista tuntia. Reitillä oli melko paljon muitakin reippailijoita, erityisesti koiran ulkoiluttajia. Jostain syystä koirat olivat monilla vapaina.

Reitti on suhteellisen vaativa. Korkeuseroja on melkoisesti ja muutamassa kohdassa jyrkkyyttäkin on reilusti. Silti merkkaisin Laajavuoren luontopolun ehkä keskivaativaksi. Kivistä ja puunjuurista huolimatta pärjäsin reitillä vallan mainiosti. Ehkäpä ne suorastaan kuuluvat vanhaan metsään ja sen tunnelmaan. Sitä täällä riitti.

Sijainti: N=6903983.301, E=432101.056 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=62,2613222, GEO:lon=25,6921672

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Haukanniemen esteetön luontopolku
Paljaspään luontopolku
Kanavuoren luontopolku
Sippulanniemen luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.