Kuohunkierto Juuassa tarjoaa luonnonkauniin suon rauhaa ja hiljaisuutta

Kuohusoiden suoalue sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Juuan keskustasta. Kuohunkierto on viiden kilometrin polku, jossa kuljetaan suomaisemissa, pääosin ilman pitkospuita. Reitin varrella voi pysähtyä myös koruttoman erämaakirkon penkeille, ihastuttavan suoluonnon keskellä.

Kuohunkierto Juuassa
Päivämäärä: 22.6.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 671.
Reitin pituus: 5,7 km.
Kohokohdat: Kauniit suomaisemat sekä karu mutta pysäyttävä erämaakirkko.
Parkkipaikka: Tilava pysäköintipaikka nimettömän hiekkatien varrella, risteyksen osoite noin Viitaniementie 986. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Täällä kävellään suossa. Kumisaappaat ainoa mahdollisuus, jos kierrät koko Kuohunkierron.
Vaativuustaso: Keskivaativa – vaativa reitti (suossa kävelemisen takia).
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Kesäkuinen lomareissu Joensuun tienoille. Pistin käyntilistalle muutaman kohteen, jotka kiinnostivat. Yksi niistä oli Juuan erämaakirkko ja sen lähistöllä oleva Kuohunkierto. Ajelimme retkikaverin kanssa Visit Karelia -sivuston ohjeiden mukaan Juankoskentietä ja käännyimme opasteviittojen mukaan kapealle ja mutkaiselle hiekkatielle. Sitä riittää yli kaksi kilometriä, kunnes saavutaan levikkeelle, johon auton voi jättää. Paikalla ei ollut muita autoja. Levikkeen reunalla on opasteet kohti Kuohunkiertoa ja erämaakirkkoa.

Alkumatka kuljetaan havupuuvoittoisessa kangasmetsässä. Reitti on merkitty sinisin maalimerkein.

Alkumatka kuljetaan janareitillä. Tämä osuus on hyvässä kunnossa ja melko paljon kävelty. Ojat ylitetään mainioita siltoja pitkin ja kosteimmalla kohdalla on aika tuliterän oloiset pitkokset.

Puolen kilometrin janareitti päättyy tähän risteykseen. Kirkko on vasemmalla 200 metrin päässä. Itse Kuohunkierto on merkitty oikealle, eli reitti on tarkoitus kiertää vastapäivään. Päätimme kiertää Kuohunkierron esitettyyn suuntaan, pitäisimme tauon kierroksen loppumetreillä.

Hieman haalistuneesta kartasta voi helposti nähdä tämän viiden kilometrin mittaisen ympyräreitin, jota lähtisimme kiertämään. Reitin koilliskulmassa on merkitty pari lisälenkkiä, jotka ilmeisesti pidentäisivät kierroksen 7,5 kilometriin. Nämä polut jäivät meiltä kävelemättä. Palaamme kohta asiaan.

Vielä jokunen metri kuivalla maalla. Polku kapeni selvästi, mutta sinisiä merkkejä oli kuitenkin helppo seurata.

Kilometri takana. Tästäkö mentäisiin suon yli (”että heilahtaa”, kuten kapteeni Kaarna sanois)? Polku vie tosiaan kostealle suolle. Reitti on jotenkuten näkyvissä – ja onpa suon keskellä myös sinisiä merkkejä puissa.

Seuraava kilometri kävellään kohti pohjoista. Suurimmaksi osaksi kuljetaan suon reunaa pitkin, välillä kosteammissa ja välillä hieman kuivemmissa maastoissa.

Lenkkareilla tänne ei kannata lähteä, kumisaappaat ovat ”retkeilijän parhaat ystävät”, kuten Visit Karelia -sivusto sanoo. Kuntokin kasvaa, kilometrin suokävely vastaa varmaan useamman kilometrin kävelyä kovalla polulla.

Reitin pohjoisimmassa kohdassa saavutaan suolammen rantaan. Täällä valkoviklo varoitteli poikasiaan kovaäänisesti. Se pysyi kelopuun latvassa kaakattamassa kymmenen minuutin ajan, kun mietimme reitin jatkoa.

Suolammen rannassa on risteys, jossa voisi jatkaa ”Pitkälle Kuohunkierrolle”. Tämä lisälenkki katosi aivan täysin suopursujen väliin. Löysimme sinisiä maalimerkkejä, mutta umpeen kasvanut polku ei houkutellut.

Jatkoimme siis lyhyttä reittiä. Vielä hetken kuuntelimme valkoviklon ääntä – se huuteli vain parinkymmenen metrin päässä tästä rannasta.

Seuraa lyhyt kangasmaasto-osuus. Reitti kääntyy jo etelään päin, sen huomaa silmiin ja kameraan paistavasta auringostakin. Olimme täällä juuri puolen päivän kieppeillä.

Kohta loikitaan taas suon yli. Nyt kuulimme jos jonkinlaisia lintujen ääniä. Ainakin viklot ja lirot pitivät vielä konserttiaan.

Reitin hienoin paikka oli noin kolmen ja puolen kilometrin kohdalla. Matalalta avokalliolta voi ihailla kauniin väristä avosuota, jonka keskellä on sinisenä kimmeltävä lampi. Mietiskelimme, mihin vuodenaikaan täällä voisi olla upeimmat värit – olisiko syksy vielä hienompi? Komeaa väriloistoa tarjosi suo kyllä juuri nytkin!

Reitti kulkee koivikkoon, jonka laidalla kulkee soliseva puro.

Vuorossa viimeinen suon ylitys ilman pitkoksia. Kahlaaminen suossa alkoi jo naurattaa. Missään vaiheessa jalka ei uponnut kovinkaan syvälle, ehkä muutamassa paikassa nilkkaan asti. Vaellussauvasta voi olla apua kävellessä, mutta sekin toki uppoaa helposti suohon.

Neljän ja viiden kilometrin välillä kuljetaan kalliojonoa pitkin, kahlaaminen jää vähemmälle. Saavutaan reitin eteläisimpään kohtaan, josta käännytäänkin jo pitkoksille.

Lyhyt pitkososuus vie erämaakirkolle, joka sijaitsee pienellä kalliosaarekkeella avosuon keskellä. Juuan seurakunta järjestää täällä muutaman tapahtuman vuosittain.

Kirkolta on vain muutaman kymmenen metriä pitkospuita pitkin taukopaikalle. Pitkissä pöydissä riittää tilaa ainakin tusinalle ihmiselle. Laavu, nuotiokehä ja puuhuoltokin ovat kunnossa. Tänään innostuimme pistämään tulet ja nauttimaan grillimakkarat. Paikka on viehättävä – ja tänne pääsee siis pysäköintipaikalta kuivin jaloin myös lenkkareilla.

Taukopaikalta vielä maisema kohti erämaakirkkoa. Suon laidassa on myös pieni ”avanto” – vai miksi haluammekaan kutsua suonsilmäkettä, josta voi hakea vettä nuotion sammutusta varten.

Satakunta metriä risteykseen – ja janareittiä pitkin takaisin pysäköintipaikalle. Koko kävelyn mitaksi tuli laitteeni mukaan 5,7 kilometriä ja siihen käytimme kaksi ja puoli tuntia. Se sisälsi noin puolen tunnin evästauon. Muita kävelijöitä emme tavanneet.

Juuan kunta määrittelee reitin vaativaksi. Korkeuseroja ei ole, joten vaativuus liittyy vain kosteaan ja paikoin hieman upottavaan alustaan. Ehkä suossa kävely oli omasta mielestäni hieman jännittävää, ehkä jopa välillä hieman huolestuttavaa (mahdanko astua johonkin kohtaan, joka upottaa tai kastelee), mutta ei varsinaisesti vaativaa. Hyväkuntoinen aikuinen pärjää täällä hyvin.

Olin ajatellut Kuohunkiertoa seikkailuna – ja sitä se olikin. Pidän suokävelyistä, jopa ilman pitkoksia. Toivottavasti löytyy vielä muitakin, jotka jaksavat tällä hauskalla suoreitillä seikkailla! Vielä loppukaneetti: bonuksena suoreitteihin liittyy myös lakkojen tai karpaloiden keruu. Satonäkymät näyttivät täällä pieniltä, mutta kenpä tietää. Jos joku käy Kuohusoilla heinäkuussa, niin voi laittaa viestiä tai kommenttia tulemaan.

Sijainti: N=7015257.231, E=603137.309 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63,2513722, GEO:lon=29,0542133

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Raesärkät
Porttilouhi
Koppalon luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.