Kuhmon Jämäsvaara imaisee iättömän metsän rauhoittavaan tunnelmaan

Millaista Kainuussa oli ennen metsien valjastamista puuntuotantoon? Jämäsvaaran laajahko ikimetsän palanen antaa yhden vastauksen. Alueen reittien kapoiset polut kuljettavat tunnelmasta toiseen ja rauhoittavat hälyisän mielen. Packraftin kanssa pääsee koluamaan erämäisen Jämäsjärven rantoja.

• Kohde kartalla
• Merkitty reitti: oransseilla maalitäplillä ja sinisillä krepeillä merkittyjä reittipätkiä yhteensä noin 10 km
• Tulipaikka: Kyllä; Kaksilampisen ja Hepolammen laavut sekä Hiekan ja Hanhilammen tulentekopaikat
• Saapuminen julkisilla: Alueelle ei ole julkista liikennettä
• Saapuminen autolla: Loukkukankaan, Jämäsvaaran ja Kaksilampisen pysäköintialueet
• Vaativuus: Keskivaativa
• Kohokohdat: Vanhat metsät, suolammet, Kallion näköalapaikka Jämäsjärvelle ja Alanteensärkät
• Palvelut: kaksi laavua, autiotupa ja kaksi tulentekopaikkaa
• Kohteen kartta Huom! Tätä kirjoitettaessa syksyllä 2025 kartasta puuttui vielä uusi polku Kaksilampisen parkista Kaksilampisen laavulle.

Helatorstaina 2025 Vuokatissa ollessani arvoin muutaman hyvän retkivaihtoehdon – Hiidenportin, Tipasojan ja Jämäsvaaran – välillä. Hörpin aamukahvia, kun törmäsin Instagramissa otsikkoon ”Jämäsvaara on aarrearkku metsiä rakastavalle”. Sen jälkeen suunnitelmat olivat selvät.

Pakkasin packraftin päiväreppuun. Ajelin Vuokatista aika tarkalleen tunnin Kuhmon keskustan kautta Loukkukankaalle, joka on yksi kolmesta Jämäsvaaran alueen parkkipaikasta. Reppu selkään, melan puoliskot käteen ja matkaan.

Kuhmon Jämäsvaaran alueen metsät ovat todella aarrearkkusarjaa: alempana ja notkelmissa on vanhaa kuusikkoa, ylempänä ja karummilla alueilla iätöntä mäntyvaltaista sekametsää. Jämäsjärvi vilkkuu aina välillä, suot tuoksuvat ja reiteille osuu useita tummavetisiä suolampia.

Alueen polut ovat mukavan kapeita mutta hyvin erottuvia ja pääasiassa helppokulkuisia. Toki välillä polulla pääsee ylittämään kaatuneita puita. Soilla ja kosteikoissa on priimakuntoiset pitkospuut.

Alueeseen kuuluu myös luonteeltaan erilainen Alanteensärkkien maasto, jossa kapea harju luikertelee järvien, lampien ja soiden keskellä. Alimmaisen Alanteen yli on näkymä Jämäsvaaralle. Hanhilammen ja Ylimmäisen Alanteen välissä on tulentekopaikka.

Packraft-retki Loukkukankaalta

Kun ensimmäisellä reissullani polku sukelsi Loukkukankaan parkista suon yli Jämäsvaaran metsään, olin jo ihastunut alueeseen ja onnellinen siitä, että reissu oli vasta alussa.

Kävelyä ja melontaa yhdistävä ja pikavauhtia suunnittelemani reitti oli erittäin onnistunut. Lähdin Loukkukankaalta merkittyä reittiä Jämäsvaara–Kaksilampinen–Särkivaara–Hepovaara–Hepolampi. Jämäsvaaralla tein piston Jämäsjärven eteläisen lahden, Kylmälahden, kohdalla Kallio-nimiselle näköalapaikalle. Vaikka näkymä ei ole täysin esteetön, Jämäsjärvi vilkkuu puiden välistä.

Kaksilampisen laavulta on pitkospuut tummavetisen suolammen rantaan, jossa kävin poikkeamassa. Pulahdus lampeen ei tässä kohtaa matkaa vielä houkutellut. Kaksilampiselta reitti jatkui Särkivaaran kautta Hepolammelle.

Reittini läntisimmässä pisteestä Hepolammen laavulta jatkoin polkua kilometrin verran kohti Jämäsjärven rantaa. Yhteensä noin 7 kilometrin kävelyn jälkeen suuntasin Jämäsjärven rantaan polkua, joka ohjaa puretulle järven rannassa olevalle laavulle. Matalasta rannasta vesille oli helppo lähteä. Jos on liikkeellä kokonaan jalkaisin, rannalla kannattaa silti poiketa, koska juuri tästä kohdasta kaarevan mallisen järven näkee kokonaisuudessaan kaikkein parhaiten.

Packraftreissulla loppumatkan saa nauttia alueesta vesiltä käsin kierrellen erämaisen Jämäsjärven rantoja. Joka suunnassa näkyvät luonnontilaisen metsän ääriviivat. Kannattaa käydä kiertämässä Louhisaari ja Kalmosaari ja suunnata Torvilahdelta kannaksen yli Kylmälahdelle.

Matkalla kohti Loukkukankaan lähtöpaikkaa voi poiketa Viitasaaressa olevalla Jämäshovin autiotuvalla tai hienolla suojaisella minihiekkarannalla, johon pääsee myös Jämäsvaaralta polkua pitkin. Hiekka-nimisellä rannalla on myös tulentekopaikka.

Polun synty

Olen ympyrälenkkien vankkumaton ystävä. Aiemmin Jämäsvaaran alueelta on sellainen puuttunut. Nyt Kaksilampisen laavulta on merkitty ja pitkostettu reitti Hepolammen laavulle, mikä yhdistettynä vanhempaan, Hepovaaran ja Jämäsjärven välissä kulkevaan osuuteen on synnyttänyt ilmeisesti muidenkin kaipaaman ympyrälenkin.

Loppukeväällä 2025 polku erottui vain muutama sata metriä Kaksilampisen laavun jälkeen. Siitä eteenpäin polku oli jätetty meidän kulkijoiden synnytettäväksi. Siniset kreppinauhat näyttivät karkean linjauksen, mutta polusta ei voinut vielä puhua. Onneksi maasto oli hyväkulkuista.

Kesän aikana yhä useampi oli löytänyt samat luontevat paikat askelille. Nelisen kuukautta ensimmäisen vierailuni jälkeen syyskuussa reitillä oli jo selvä polku. Krepit olivat tarpeen enää muutamassa kohdassa. Olin saanut todistaa polun syntyä – ja olla osaltani polkemassa sitä.

Särkivaaran lammelta karsikkopuulle

Syyskuun reissullani lähdin liikkeelle Kaksilampisen parkkialueelta. Tällä kertaa ajelin Vuokatista suorempaa reittiä pienempiä teitä.

Parkkipaikalta polku vei saman tien ikimetsään. Kaksilampisen laavulta kuljin uutta polkua Särkivaaralle, jonka huipun tuntumassa oleva suolampi oli lumonnut jo keväällä.

Särkivaaralta jatkoin kohti Hepovaaraa, jossa uusi polku yhdistyy vanhaan, luodetta kohti lähtevään merkittyyn polkuun. Olin huomannut vanhalla reitillä lähellä Häntälampea kartassa merkinnän, joka viittasi rauhoitettuun puuhun. Kävelin polkua kilometrin verran Salkokankaan suuntaan. Polunristeyksessä kartan osoittamasta paikasta löysin varsin tavallisen oloisen kelottuneen männyn. Kun kiersin puun ympäri, toiselta puolelta löytyi kylkeen kaiverrettuja vuosilukuja. Mitä karsikkopuun kyljen luvut mahtavatkaan kertoa?

Karsikkopuulta palasin takaisin Hepovaaralle ja jatkoin edelleen Hepolammen laavulle. Jos ensimmäisellä reissullani meloin paluumatkan, nyt pääsin tutustumaan myös Hepovaaran ja Jämäsvaaran väliseen rinnemaastoon. Alue osoittautui kauniiksi ja vaihtelevaksi yhdistelmäksi erilaista metsää ja maastonmuotoja.

XS–XL-mittaiset reitit Jämäsvaaran alueella

XS: Parin kilometrin edestakaisen reitin saa joko Kaksilampisen parkista laavulle taikka Loukkukankaan tai Jämäsvaaran parkista Hiekan tulipaikalle.

S: Hieno S-koon reitti syntyy, kun lähtee Kaksilampisen parkista Kaksilampisen laavulle ja kiertää Hepovaaran ympäri rengasreittiä. Matkaa kertyy 7,5 km.

M: 12 kilometrin reitin saa, kun lähtee Loukkukankaalta Jämäsvaaran kautta Kaksilampiselle, tekee S-koon lenkin ja palaa Jämäsvaaran kautta alkumatkalla tutuksi tullutta reittiä takaisin parkkiin. Menomatkalla voi tehdä lisäpiston Kalliolle ja paluumatkalla Hiekalle.

L: Jos on valmis yhdistämään reissuun 3,5 kilometriä soratietä, Jämäsvaaran alueella saa oikein mielekkään noin 20 kilometrin lenkin Loukkukankaan parkista reittiä Jämäsvaara–Hepolampi–Hepovaara–Särkivaara–Kaksilampinen–Kaksilampisen parkki–Venejärventie–Jämäsjärventietä Ylimmäisen Alanteen eteläpuolelle–Alanteensärkkien polkua Jämäsjärventielle, jota pitkin Jämäsvaaran parkkiin ja josta Jämäsvaaran kautta takaisin. Kannattaa tehdä pistot Hiekalle, Kallion näköalapaikalle, Hepovaaran pohjoispuolella Jämäsjärven rantaan sekä Hepovaaralta karsikkopuulle.

XL-reitti: Vielä pidemmän reissun saa, kun L-koon lenkkiin yhdistää karsikkopuulta edestakaisen pätkän Salkokankaan ja Huuhkaja-nimisen lammen kautta Miettulantielle asti. Lisämatkaa tulee vajaa 8 km.

Kirjoittaja @aulinvuokatti on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.

Lue seuraavaksi

Kekkosen reitti Kolilta Kiilopäälle: haastattelussa Vesa Jakosuo

Kaksi tapaa kiertää mäntyturkkinen ja hiekkatörmien reunustama Ärjänsaari Oulujärvellä

Peurajärven virkistysalue: rauhallisia neulaspolkuja ja vesiä Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajamailla

Kouta-Vuores-retkipolut: Parhaat maisemat ja kalliot poimiva polkuhelmi Kajaanin kupeessa