Vanha iso puu. Uusi iso puu. Keloja. Suota. Kotajärven polku Pyhä-Häkin kansallispuistossa.

Kotajärven polku on noin kuuden ja puolen kilometrin lenkki aarnimetsistään tunnetussa Pyhä-Häkin kansallispuistossa Saarijärvellä. Reitin varrella on todellisia ikihonkia, niillä on ikää jopa 400 vuotta. Vanhojen männiköiden lisäksi reitti kulkee myös värikkäillä soilla.

Kotajärven polku Pyhä-Häkin kansallispuistossa Saarijärvellä
Päivämäärä: 29.8.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 624.
Reitin pituus: 6,5 km.
Kohokohdat: Komeat puuvanhukset, aarnimetsät, suomaisemat.
Parkkipaikka: Tilava pysäköintipaikka osoitteessa Viitasaarentie 2119. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Kesällä Outdoor Express tuo Jyväskylästä Pyhä-Häkkiin.
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Mahtaako Pyhä-Häkin kansallispuisto olla minun luontopolku-urani ensimmäinen käyntikohde? Olin täällä noin 10-vuotiaana. Päätin laittaa todisteet alle. Kuvat ovat kellastuneet, mutta nojaan toisessa kuvassa Pyhä-Häkin Vanhaan isoon puuhun ja toisessa kuvassa seison Viitasaarentiellä, jonka muistan olleen hiekkatietä kuvan oton aikaan, 1970-luvulla.

Olen käynyt täällä vielä toistamiseenkin, vuonna 2010. Silloin ei Luontopolkumies-blogia ollut olemassa, tuskin blogejakaan. Edellisen kuvan Vanha iso puu on kuollut ja sen rinnalle on nostettu Uusi iso puu. Vanhassa isossa puussa on näissä kuvissa vielä vähän kaarnaa jäljellä.

Fast forward vuoteen 2025. Nyt oli aika käydä paikalla uudestaan ja kulkea yksi virallisista ja nimetyistä reiteistä. Valinta kohdistui Kotajärven polkuun, jonka varrella näkisin taas nämä tutut puut. Ajelin tänne elokuisena perjantai-iltapäivänä. Mietin matkalla, oliko Viitasaarentie asfaltoitu edellisellä käynnilläni – todennäköisesti oli. Pysäköintipaikka on aivan asfaltoidun tien varrella ja sen vierestä löytyy tämä komea portti, joka sekin oli olemassa jo vuonna 2010.

Karttaan Kotajärven polku on merkitty punaisella värillä. Punaiset maalimerkit toistuvat myös luonnossa.

Portin läpi ja reiteille. Kotajärven polku vasemmalle. Kierroksen jälkeen palataan oikealta saapuvaa polkua tähän takaisin.

Vielä ennen aarnimetsiin sujahtamista kävellään tämän infokatoksen läpi. Tästä saa vielä monenlaista infoa alueesta. Mielenkiintoisin voisi olla vaikkapa taulu Vanhan ison puun ajasta. Puu syntyi vuonna 1518, ennen Olaus Magnuksen Pohjolan karttaa (1539) ja William Shakespearea (1564). Tässä mainitaan myös kuvitettu kasvikirja Icones Novae, vuodelta 1683 – sekä tietysti Pyhä-Häkin kansallispuiston perustaminen 1956. Toinen taulu kertoo harvinaisista hyönteisistä, joita täällä voi tavata: korpikolva, lahokapo ja haavansahajumi.

Sitten on aika lähteä metsäretkelle. Alkumatkan polku on paljon tallattu ja se on tuonut kiviä ja juuria runsaasti esille. Kohtuumukavasti kuljettava reitti, kuitenkin. Reittimerkinnöissä näkyy valkoista, punaista ja oranssia. Valkoinen väri on kansallispuiston pisimmän reitin, Tulijärven polun, merkintä.

Luontoaiheisia tauluja reitin varrella on puolen tusinaa. Ensimmäisen aihe ovat kelopuut.

Alkumatka kuljetaan Mastomäen ikimetsissä. Hetkittäin kuljetaan melko synkissä kuusikoissa, välillä maastossa kasvaa mäntyjä – jonkin verran myös lehtipuita.

Uusi iso puu on noin kilometrin kohdalla. Sen syntymä ajoitetaan vuoteen 1641. Pituutta mäntyvanhuksella on 24,5 metriä ja ympärysmittaa 220 cm.

Muutama sata metriä ja vuorossa on Vanha iso puu.

Tätä puuta olin käynyt siis katsomassa jo 1970-luvulla, jolloin se oli vielä vahvasti elossa. Ympärysmitta 288 senttiä rinnan korkeudelta. Keskimääräisen NBA-pelaajan syliväli on 213 senttiä, joten ei taitaisi sukunimikaimani Laurikaan saada käsiä puun ympäri.

Tällä seudulla kiinnitin huomiota suureen kaatuneen puun määrään. Näytti siltä, että osa puista olisi raivattu polulta ihan viime aikoina. Olisiko Paula-myrskyn vaikutukset yltäneet tänne vuonna 2021. Tästä en ole varma, enkä löytänyt asiasta netistä tietoa.

Tähän asti reitti oli kulkenut etelään. Reitti käväisee eteläisimmässä pisteessään suon laidalla ja kääntyy takaisin kohti pohjoista tai ehkäpä enemmän kohti luodetta. Maisema muistuttaa kovasti pohjoisempia leveysasteita. Sorastettu polku kuusikon keskellä toi mieleeni reittejä Kuusamossa tai jopa Lapissa.

Tämä Lapin maisema loppuu näihin portaisiin.

Yhtäkkiä ollaan komealla mäntykankaalla, joka voisi yhtä hyvin olla aamulla kävelemältäni Kalevin kiekalta Ähtäristä. Tosin tässä maisemassa oli huomattavasti enemmän kiviä. Mieleni teki evästaukoa. Hyödynsin reitin lähellä olleita kiviä ja istahdin yhden päälle tauolle. Tässä vaiheessa aloin myös ihmetellä, missä kaikki muut ihmiset olivat. Pysäköintipaikalla oli melkoinen määrä autoja, mutta tähän asti olin kävellyt näkemättä ketään.Takana oli jo yli kolme kilometriä kävelyä.

Muutama sata metriä eteenpäin. Tullaan Kotanevan suon laitaan. No, tässä olisi ollut istumapaikka ihan suomaisemien kera. Eipä haitannut. Innolla lähdin katselemaan Kotanevan maisemaa.

Ja olipa kaunista! Suon värit alkavat olla parhaimmillaan näin elokuun lopussa.

Vajaan puolen kilometrin pitkososuus kulkee suon itälaitaa pitkin.

Saavutaan risteykseen, jossa kansallispuiston pisin reitti kääntyy kohti länttä, Kotajärven polku tekee käännöksen itään. Tässä oli myös reitin toinen yksinkertainen istuskelupaikka ja reittikartta.

Nyt kuljetaan kohti Kotajärveä, joka on reitin luoteiskulmassa. Pari viikkoa aiemmin olimme retkeilyporukkani kanssa keskustelleet luontoaiheisista runoista – täällä metsän keskellä oli taulussa luettavissa Aaro Hellaakosken runo ”Salomaa”.

Noin viiden kilometrin kohdalla Kotajärvi alkaa siinnellä metsän läpi.

Kohta polku kulkee sen itärannan tuntumassa. Sympaattista järveä voi käydä kurkkaamassa rantaan vieviltä pistopoluilta.

Kunnes reitti saapuukin Kotajärven taukopaikalle. Jos en ollut tähän asti nähnyt ainuttakaan ihmistä, niin täällä asia korjaantui. Taukopaikalla oli vähintään kymmenen ihmistä ja kolme koiraa. Porukkaa oli tulipaikalla, laiturilla ja telttailualueella. En itse kaivannut taukoa, joten jatkoin matkaa. Reitti kääntyy tässä kohti itää. Matkaa on jäljellä noin puolitoista kilometriä.

Kotajärven ja pysäköintipaikan väli on helppokulkuinen. Ehkäpä juuri siksi moni saattaa kävellä pysäköintipaikalta suoraa reittiä tänne tulipaikalle ja jättää Mastomäellä ja Kotanevalla kulkevan polun väliin.

Helppokulkuinen reitti suuntaa suoraan pysäköintipaikalle, mutta Kotajärven polku kääntyy vielä hetkeksi Riihinevalle. Blogin pääkuva on otettu Riihinevan luota – tässä kulkee peräti neljä merkittyä reittiä, sillä kolmen aiemman lisäksi myös vihreällä merkitty Riihinevan polku ylittää suon. Pyhä-Häkin pinta-alasta noin puolet on suota.

Viimeinen ihmetyksen aihe polun laidalla oli tämä kaatunut kelon pätkä, jota voisi käyttää myös penkkinä. Sen väritys on hieno ja erikoinen.

Kierros päättyi. Mittasin matkaksi aika tasan ilmoitetut 6,5 kilometriä. Käytin siihen aikaa noin kaksi tuntia. Kaikki tapaamani ihmiset (noin 15, veikkaisin) kohtasin Kotajärven taukopaikalla ja sen jälkeisellä osuudella.

Reitti on keskivaativa. Varsinkin alkupuolella on melkoisesti kivikkoa ja juuria polulla. Loppua kohti reitti helpottuu. Korkeuserot ovat aika vähäisiä, parinkymmenen metrin luokkaa.

Mukavan reitin parasta antia ovat suomaisemat ja vanhat puut. Metsät ovat havupuuvoittoisia, mutta silti monipuolisia. Lapin tunnelmaa ja Järvi-Suomelle niin tyypillistä kangasmetsää riittää. Nautin joka metristä. Palaan tänne varmasti taas uudelleen.

Sijainti: N=6969815.519, E=423065.564 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62,8503858, GEO:lon=25,4889372

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kiiskilänmäki, Multia
Karoliinanportaat, Viitasaari

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.