Karvapohjasuksi Kangasalta – OAC KAR

Yhteistyössä OAC Sport

Tämä resepti yhdistää ikivanhaa osaamista nykytekniikkaan: otetaan reilu annos tunturisuksea, sopiva määrä metsäsuksea, ripaus lumikenkää ja siivu nousukarvaa. Kuorrutukseen tarvitaan reilu annos telemark-sidettä ja pari siivua lumilautasidettä. Ainekset pannaan uuniin, paistetaan kauniin värisiksi ja lisätään kuorrutus. Tulos viedään lumihankeen ja nautitaan heti. Tervetuloa karvapohjasuksien maailmaan.

Kangasalla sijaitseva OAC Sport on ainoa suomalainen suksitehdas, joka valmistaa teräskanteilla varustettuja karvapohjasuksia. Suksien valmistuksen OAC aloitti vuonna 2012. Valikoimasta löytyvät tätä kirjoittaessa mallit KAR, WAP, POH ja XC, joista kolme ensimmäistä ovat eri pituisia ja eri kokoisille ihmisille tarkoitettuja liukulumikenkänäkin tunnettuja lyhyitä ja leveitä suksia, ja viimeksi mainittu pitempi ja kapeampi tunturisuksi kiinteällä karvapohjalla. Suksien lisäksi OAC valmistaa retkiluistimia ja yleiskäyttöisiä siteitä, sekä harjoittaa urheiluvälineiden tukkukauppaa.

Sain kokeiltavakseni parin 147 cm pitkiä KAR-suksia EA-siteellä varustettuna. Sukset osoittautuivat varsin mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi, joilla hiihtäessä umpihanki näyttäytyy varsin toisenlaisena elementtinä kuin perinteisen metsäsuksen kanssa liikkuessa. Aikaisempi kokemus Altai Hok -suksista mielessäni kävin kokeilemassa suksia vaihtelevissa maastoissa ja lumioloissa sekä Pirkanmaan että Keski-Suomen metsämaisemissa.

KAR 147 on nimensä mukaisesti 147 cm pitkä. Sukset valmistetaan Kangasalla, Tampereen kupeessa.

KAR 147 on nimensä mukaisesti 147 cm pitkä. Sukset valmistetaan Kangasalla, Tampereen kupeessa.

Karvaa suksen pohjassa?

Nousukarva on vapaalaskijoille tuttu väline: suksen pohjaan liimalla tarrautuva karvasuikale pitää toiseen suuntaan ja luistaa toiseen. Niiden avulla tunturiin nousu hiihtämällä on helppoa kuin heinänteko. Kun on ylös asti päästy, karva irrotetaan suksesta ja laitetaan reppuun, minkä jälkeen suksilla lasketaan mäki alas. Ilman karvaa suksessa ei ole enää pitoa, mutta luistoa sitäkin enemmän.

Tunturiin kiivetään yleensä koko suksen mittaisten nousukarvojen avulla, mutta niitä saa myös lyhyempinä, vain suksen pitoalueelle kiinnitettävinä suikaleina, jotka luistavat jonkin verran myös alamäessä. Nousukarva onkin kätevä varuste esimerkiksi ahkion kanssa hiihdettäessä, jolloin suuremmatkin ylämäet taittuvat ilman ongelmia hyvän pidon tukemana. Irrotettavissa karvoissa ongelmana on kuitenkin lumen ja jään pakkautuminen suksen ja karvan väliin, sekä vaatimaton sivuttaispito, koska karva nostaa suksen kantit paksuutensa verran lumesta irti.

KAR-suksessa on nousukarva on integroitu osaksi suksen rakennetta, joten sitä ei tarvitse yhtenään olla irrottamassa ja kiinnittämässä. Pohjaan upotettuna se luistaa irrotettavia karvoja paremmin, ja samalla suksen kantit pysyvät samassa tasossa kuin karvan pinta, jolloin sivuttaispitoa on tarjolla kaikissa olosuhteissa. Kiinteä karva toki hidastaa jonkin verran laskunopeutta, mutta pehmeässä hangessa laskiessa siitä ei juuri ole haittaa.

Hiihtokenkinä KARien kanssa kannattaa käyttää vaelluskenkiä tai vastaavia, tukevia jalkineita. Tukevalla kengällä suksiin saa parhaan ohjaustuntuman. Kuva: Kaisa Kuisma

Hiihtokenkinä KARien kanssa kannattaa käyttää vaelluskenkiä tai vastaavia, tukevia jalkineita. Tukevalla kengällä suksiin saa parhaan ohjaustuntuman. Kuva: Kaisa Kuisma

Karvapohjasuksien historiaa

Alkujaan karvapohjasuksen idea ulottuu jo satojen, ellei tuhansien vuosien taakse. Keski-Aasian Altai-vuoristossa on hiihdetty jo ammoisina aikoina lyhyillä karvapohjaisilla suksilla. Maasto siellä on jyrkkäpiirteistä ja metsäistä, joten pito on ollut ensisijaisen tärkeää, rinteen jyrkkyys kun on useimmiten tarjonnut luistoa riittämiin. Suksen pohjakarvaksi asennettiin esimerkiksi hevosen nahkaa siten että karvat osoittivat taaksepäin. Tällöin ponnistavalle sukselle saatiin pitoa ja eteenpäin työnnettävälle luistoa.

Suomessa entisaikain eriparisista suksistä eli lylystä ja kalhusta jäkimmäinen oli myös karvapohjainen. Pitempi lyly oli luistoa varten optimoitu pitkä ja kapea sileäpohjainen suksi, jota pidettiin toisessa jalassa. Toisessa oli puolestaan lyhyt, vähän leveämpi ja vaikkapa peuran nahalla pohjustettu kalhu, jolla potkittiin vauhtia. Hiihtotyyli poikkesi jonkin verran nykyisestä, mutta se soveltui varsin hyvin vaihtelevissakin maastoissa liikkumiseen. Jos lylyä ja kalhua haluaa tarkastella lähemmin, niin kansallismuseon kokoelmista sellaiset löytyvät.

Lyhyt ja leveä suksi on aasialaisista lähtökohdistaan päätynyt myös monen venäläisen hiihtovarusteeksi. Venäläistä puista Taiga-suksea on Suomessakin näkynyt joskus myynnissä. Se sopii varsin hyvin pusikoissa ja tiheissä metsiköissä hiihtelyyn, ja etenkin metsästäjät ovat suosineet tätä mallia. Myös kotimaiset metsäsuksivalmistajat ovat tehneet lyhyitä suksia metsästäjien käyttöön. Nämä sukset ovat kuitenkin Taigan tapaan karvattomia ja suorakylkisiä, eikä niissä siten ole kaarto-ominaisuuksia. OAC:n KAR-suksissa sen sijaan on sivuleikkauksesta johtuen varsin hyvät kaarto-ominaisuudet, ja ne ovatkin mitä hauskimmat välineet umpihangessa lasketteluun.

Telemark-käännös onnistuu KAReilla mainiosti. Näillä suksilla pienikin metsäretki muuttuu hauskanpidoksi. Kuva: Kaisa Kuisma

Telemark-käännös onnistuu KAReilla mainiosti. Näillä suksilla pienikin metsäretki muuttuu hauskanpidoksi. Kuva: Kaisa Kuisma

Karvapohjasuksien uusi tuleminen

Suksena KAR on suomalainen vastaus maailmalla 2010-luvun alussa virinneeseen liukulumikenkäbuumiin. Oikeastaan niiden juuret juontavat Karhun 1990-luvun lopulla kehittämiin Meta- ja Karver-suksiin, jotka olivat ensimmäiset kiinteällä nousukarvalla varustetut teräskanttiset umpihankeen tarkoitetut nykysukset. Vaikka Karhun karvapohjasuksia valmistettiin vain lyhyen aikaa, on niillä kuitenkin ollut iso merkitys karvapohjasuksien kehitykselle.

Karhun suksivalmistuksen loputtua innokkaat harrastajat alkoivat kehittämään ideaa karvapohjasuksesta eteenpäin, ja nykyään teemasta on markkinoilla useita variaatioita. OAC aloitti karvapohjasuksien parissa toiminnan tuomalla maahan Altai Hok-suksia ulkomailta. Pian suksimallista kehitettiin oma versio Karhunkin tuotekehityksessä mukana olleen Antti-Jussi Tiitolan johdolla, ja lumista vuorta tarkoittavan KAR-nimisen suksen valmistus Kangasalla alkoi vuonna 2012.

Altai Hokiin verrattuna KAR on suksimaisempi: se on hieman jäykempi, jalkavampi ja nousukarvaa on pohjassa hieman lyhyemmällä matkalla. Käytetty nousukarva on kuitenkin laadukkaampaa, joten pidossa ei ole suuria eroja. KARissa suksen side on  sijoitettu siten, että päkiä on suksen painopisteessä, kun Hokeissa päkiä on lumikenkämäisesti painopisteen etupuolella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jalkaa ilmaan nostaessa KARin kärjen asento riippuu siitä, mihin jalalla osoittaa, kun taas Hokeissa kärki nousee aina lumikenkämäisesti ilmaan.

Teräskantein varustetuilla suksilla sivuttaispito säilyy jyrkissäkin mäissä.

Teräskantein varustetuilla suksilla sivuttaispito säilyy jyrkissäkin mäissä.

Siteen sijoittelusta johtuen myös nousukarvan sijoittelu suksen pohjassa on erilainen. KARissa karva on keskellä suksea, kun Hokeissa se on lähempänä suksen kärkeä. Tämä vaikuttaa jonkin verran mm. suksen luistoon ja laskuominaisuuksiin. KARin ominaisuudet ovat alamäessä lähempänä laskettelusuksia.

Kokemuksia

OAC:n KAR on kuin tehty suomalaiseen metsämaisemaan. Siinä yhdistyvät monen perinteisemmän hiihtovälineen hyvät puolet. Suksi on lyhyt ja ketterä, mutta leveänä sen kantavuus on lähes perinteisen metsäsuksen luokkaa. Suksissa on sivuleikkausta sen verran, että niillä pystyy alamäessa mutkittelemaan vaikkapa telemark-tyyliin. Suksen pitoalueelle upotettu pala nousukarvaa takaa pidon ylämäessä tai vaikkapa ahkiota kiskoessa, eikä hidasta vauhtia liikaa alamäessä, varsinkaan jos alla on pehmeä lumihanki. Karva toimii hidasteena lähinnä kovalla pohjalla hiihtäessä, vaikkapa jäisellä tiellä tai pinnaltaan kovaksi jäätyneellä korppuhangella.

Kunnon alamäkisuksien tapaan KARissa on teräskantit. Niistä on iloa erityisesti jyrkkää rinnettä viistoon kiivetessä, jolloin suksen kantti pureutuu paremmin rinteeseen. Alamäessä kantti taas pureutuu hangen pintaan, etenkin jos jalassa jotain kumisaapasta tukevampaa, kuten vaikkapa vaelluskengät, jolloin leveän suksen kallistaminen onnistuu paremmin. Kenkään räikkälukkojen ja remmien avulla kiinnittyvässä EA-siteessä hiihtokenkänä voi käyttää mitä tahansa sopivan tukevaa jalkinetta.

Vasemmalla uusi EA-side ja oikealla vanhempi X-trace. Ensinmainittu on suksikäyttöön tukevampi, mutta jälkimmäistä valmistetaan edelleen varsinkin retkiluistelijoiden käyttöön.

Vasemmalla uusi EA-side ja oikealla vanhempi X-trace. Ensinmainittu on suksikäyttöön tukevampi, mutta jälkimmäistä valmistetaan edelleen varsinkin retkiluistelijoiden käyttöön.

OAC:n EA-siteiden rakenne on sellainen, että äärimmäisessä rasituksessa siteen kumijousitus antaa periksi, ja siteen kantapala ja kenkä irtoaa suksesta. Tällä vältetään jalkoihin kohdistuvia vammoja kaatumistilanteessa. Jos joustopala ei huku hankeen, side on helppo kasata uudelleen. X-Trace Pivot-siteessä jousi on metallinen, mutta laukaisumekanismi perustuu metallisen nastan murtumiseen, ja uudelleenkokoaminen vaatii sen uusimista. Tästä syystä side soveltuu paremmin retkiluistimiin kuin suksiin. Siteisiin on saatavana varajousia, ja sellaiset kannattaakin hankkia mukaan ainakin pitemmille retkille, etenkin jos suksilla on tarkoitus laskea mäkeä.

Karvapohjasuksi ei vaadi erityistä pitovoitelua. Luistoalueelle levitettävä laskettelusuksista tuttu parafiini riittää pitämään sukset hiihtokuntoisina pitkään. Karvalle taas on olemassa oma hoitoaineensa, joka parantaa sen luistoa ja vähentää karvan vettymistä märällä kevätkeleillä. Useimmissa olosuhteissa suksella pärjää siinä missä tavanomaisellakin suksella. Ainoastaan vastasatanut lämmin nuoskalumi tarttuu sen pohjaan, mutta niissä olosuhteissa lumi tarttuu myös tavanomaisiin suksiin. Suksen pohjakarva ei ole erityisen kulumisherkkää, mutta se on kuitenkin tarvittaessa vaihdettavissa uuteen.

Karvapohjasuksi sopii pehmeässä umpihangessa laskemiseen erittäin hyvin. Pehmeässä umpihangessa karvapohja ei juurikaan rajoita luistoa, toisin kuin vaikkapa kovalla tai jäisellä pinnalla, jossa meno on tökkivää. Pehmeässä takamaastossa niillä on kuitenkin ilo laskea mäkeä, ja kun offarihiihtäjille tuttu karvan liimailu ja irrottelu jää pois, jaksaa hieman pienempääkin mäkeä suhata ylös ja alas ihan ilokseen. Itse asiassa, touhu on niin hauskaa, että suksien kanssa saa sopivassa mäessä hyvinkin kulumaan päivän ihan huomaamattaan.

EA-siteen kokoa voi säätää helposti: nostetaan kantapalan lukkoa, liu'utetaan kantapala sopivaan kohtaan ja painetaan lukko takaisin kiinni.

EA-siteen kokoa voi säätää helposti: nostetaan kantapalan lukkoa, liu’utetaan kantapala sopivaan kohtaan ja painetaan lukko takaisin kiinni.

KAR-suksi sopii hauskanpidon lisäksi myös työntekoon. OAC:n Rami Valosen mukaan karvapohjasuksia on viime vuosina mennyt mm. sähköyhtiöiden työntekijöille lumituhojen korjaustöihin. Suksen ovat löytäneet myös monet luontokuvaajat, biologit ja muut ammatikseen luonnossa liikkujat. Lyhyt ja ketterä suksi sopii mainiosti hankalissa maastoissa liikkumiseen. Yksi lyhyiden karvapohjasuksien vahvuuksista on myös se, että ne mahtuvat helposti auton takakonttiin. Ne ovat kätevät ottaa sieltä käyttöön, ja nopeat pakata takaisin. Lyhyen suksen vaatima säilytystila hiihtokauden ulkopuolellakin on minimaalinen täysimittaisiin metsäsuksiin verrattuna.

Yhteenveto

Parasta suksissa on niiden vaivattomuus: jos eteen tulee ylämäki, sen voi hiihtää suoriltaan ylös, ja jos tulee alamäki, sen voi laskea mutkitellen alas. Sukset ovat parhaimmillaan pehmeäpintaisella jonkin verran kantavalla hangella. Kovalla pohjalla hiihdellessä suksien karva tökkii, eikä sivuttaispito ole kaikkein paras, mutta suksia ei ole kovalle pohjalle tarkoitettukaan. Hiihtokenkänä kannattaa käyttää tukevia vaelluskenkiä. Tarttuvalla kelillä karva kerää helposti lunta, mutta keli on hankala myös muille suksille. Lämpimällä kevätkelillä karvapohja kastuu, mutta se myös kuivuu nopeasti lämpimässä. Pakkaskelillä sukset ovat huolettomat.

Suksi soveltuu hyvin sekä päiväretkiin että myös pidempiin retkiin, ja tietysti hauskanpitoon hoidettujen rinteiden ulkopuolella. Erityisen hyvin suksi sopii sinne, missä perinteisellä pitkällä metsäsuksella on hankaluuksia, eli mäkiseen ja tiheäpuustoiseen maastoon sekä ahkion vetoon. Kompaktina suksi on myös helppo ottaa mukaan reissuille auton perälle vaikka ihan  varmuuden vuoksi. Karvapohjasuksi on erittäin toimiva kulkuväline talvisessa luonnossa.

Testattu suksi: OAC KAR 147
Valmistaja: OAC Sport, Kangasala
Pituus: 147 cm
Paino: 1920 g/suksi EA-side asennettuna.
Suositushinta: n. 490 euroa/pari siteineen (EA).
Lisätietoja: www.skinbased.com

Osta OAC KAR -sukset Scandinavian Outdoor Storesta!

1 reply
  1. Ari Saikkonen
    Ari Saikkonen says:

    Verrattuna perinteisiin ”tennismailoihin” ainakin itselle jo Hok Ski:t olivat melkoinen hauskuuden lisäys, taitavat nämä Kar-vekottimet olla pakkohankintalistalla!

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.