Järjettömän kaunis Kauhalammin kierros Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa

Artikkeli: Jonna Saari

Torronsuo on eteläsuomalaisittain kuuluisa, karun kaunis suo, jolle moni hakeutuu etsimään pohjoisten suoerämaiden tunnelmaa. Itse Torrolla käydessäni jään aina kaipaamaan yhtä asiaa: vesistöjä. Haluan nähdä maiseman, jossa järvet ja lammet tuikkivat sinisinä, vellovat arvoituksellisina suon synkässä sylissä ja tekevät ilmasta helppoa hengittää. Astellessani Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa oleville pitkospuille ymmärsin, ettei siitä hetkestä olisi paluuta – jatkossa haluaisin aina, aina tänne.

• Lähtöpaikka kartalla
• Kauhalammin kierros 3,5 km
• Tulipaikka: kyllä
• Esteetön: osittain
• Saapumien autolla: Salomaan pysäköintialue, Kyrönkankaantie 357, Karvia
• Saapuminen julkisilla: ei mahdollista

Syyskuun lopun lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja vilakkana, vain muutaman asteen plussan puolella. Olimme pudottelemassa Seinäjoelta kohti etelää ja päätimme poiketa Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa, jonka sai osumaan reitin varrelle pienellä kikkailulla. Kapea ja reikäinen hiekkatie johdatteli viimeiset kilometrit Salomaan pysäköintialueelle, jossa oli muutama asuntoauto (karavaanareilla oli kyltin mukaan lupa jäädä yhdeksi yöksi) sekä muutama henkilöauto.

Sujautimme varmuuden vuoksi kumisaappaat jalkaan, olimmehan sentään lähdössä syksyiselle suolle. Loppujen lopuksi reitti oli niin kuiva, että lenkkareillakin olisi pärjännyt.

Aivan ensimmäinen etappi parkkipaikalta kodalle kuljettiin männikön läpi. Maisema toi kovasti mieleeni viereisen Lauhanvuoren kansallispuiston, jossa olin käynyt aiemmin kesällä.

Lue myös: Top-3 kohteet kokea Lauhanvuoren kansallispuistossa

Kodalla oli siistit puitteet pitää taukoa. Käymälä oli ollut jo aiemmin P-alueen vieressä. Kota sijaitsi männikön ja suon rajalla.

Kodalta kuljimme hetken matkaa keltaisia maalimerkkejä seuraillen suon ja metsän rajaa pitkin. Yhdessä kohtaa vesi virtasi suolta reitin yli iloisesti solisten metsään, ja siinä kohtaa saappaista oli hyötyä. Muun matkaa oli kuivaa soraa tai pitkoksia kenkien alla. Infotaulut perehdyttivät alueen historiaan, kuten Kyrönkankaan tien pitkään menneisyyteen.

Tämän jälkeen maisema muuttui äkisti. Avara suo syksyisine sävyineen, vaivaiskoivuineen ja kitukasvuisine mäntyineen ympäröi meitä, kun kuljimme leveää, pyörätuolille sopivaa reittiä pitkin Kauhalammin rantaan hienolle maisemapaikalle.

Tämän jälkeen matka jatkui perinteisiä pitkoksia pitkin, eli esteetön osuus loppui tähän. Kauhalammin esteettömän reitin pituus on parkkialueelta kodan kautta yllä kuvassa näkyvään lammenrantaan ja siitä takaisin suoraan parkkialueelle kuljettuna 2,6 km.

Kauhalammin vesi oli tummaa. Uimalaiturikin olisi ollut, mutta siinä istuskeli ihmisiä aikaa viettämässä eikä minulla ollut uikkareitakaan mukana, joten katsoin parhaaksi skipata uimisen tältä erää. Mieli olisi kyllä tehnyt veteen.

Suo-osuudella, mitä kierros lähes yksinomaan onkin, ei vesistönäköaloista ole pulaa. Itse suuren Kauhalammin lisäksi näkökentässä on koko ajan pieniä lampia siellä täällä, välillä jopa varsin lähellä pitkosten molemmin puolin. Niin uskomattoman kaunista!

Liikkeellä oli muutama muu seurue lisäksemme, aikuisten parivaljakkoja ja yksi lapsiperhekin, jossa nuorin oli vain hieman polvea korkeampi.

Tälle Kauhalammin kiertävälle reitille voi lähteä myös pohjoisemmalta Nummikankaan pysäköintialueelta (Kauhanevantie 529, Kauhajoki). Tällöin kuljettavaa matkaa kertyy kaikkiaan 5 kilometriä, eli 1,5 kilometriä enemmän kuin Salomaan P-alueelta käsin. Nummikankaalta lähdettäessä reitin varrelle jää kuitenkin myös näkötorni, joka nyt meiltä jäi kokonaan tällä kertaa kokematta.

Päämme pyörivät kuin pöllöillä konsanaan, kun ihailimme maisemaa kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Niin kaunis kuin suo osaa olla ihan sellaisenaankin, tekevät vesistöt siitä vielä sata kertaa kauniimman.

Poimin suuhun muutaman karpalon, mutta ne eivät olleet aivan mahdottoman kypsiä vielä. Todella happamia itse asiassa. Pitäisi palata asiaan syvemmällä syksyllä, alkutalvesta jopa.

Alla näkyvien tunnelmien läpi reittimme palaili takaisin kodalle ja siitä parkkipaikalle. Aikaa oli mennyt ehkä hieman yli tunti. Reitti oli helppokulkuinen, tasainen ja sen puolesta nopea kuljettava, mutta maisemien kauneus hidasti kulkua huomattavasti. Jättisuositukseni tälle reitille.

Lue myös

Vesi muovasi hiekasta kanjonin, jossa talven rauha on täydellinen – Katikankanjoni on sekä Geopark- että kansallispuistohelmi (2024)

Talvinen päiväretki Kauhanevalle (2017)

Kauhanevan-Pohjankankaan Kansallispuisto (2014)