Hultit ja klopat tutuiksi Isonevan soidensuojelualueella

Isoneva on laaja keidassuo Satakunnassa. Tänne on perustettu vuonna 1982 soidensuojelualue – suolla saa kuitenkin liikkua ja kerätä marjoja ja sieniäkin. Parhaiten tutustuminen onnistuu kuitenkin merkittyjä reittejä pitkin, niitä ovat Isonevan kierros ja Kakkurilampien pistoreitti, jotka muodostavat yhteensä noin 2,6 kilometrin mittaisen reitin.

Isonevan kierros ja Kakkurilampien reitti Pomarkussa
Päivämäärä: 28.7.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 434
Reitin pituus: 2,6 km
Kohokohdat: Avoimet suomaisemat, lintutorni ja Kakkurilammet
Parkkipaikka: Valtatien 23 varrella noin 3 km Pomarkusta länteen. Opasteet valtatien laidalla. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Pitkospuilla jalat pysyvät kuivina, mutta suolle astuessa kumisaappaat tai vettäpitävät jalkineet tietysti tarpeen.
Keskivaativa (helpohko) reitti
Ei tulipaikkaa

Palailin Pohjanmaalta kohti kotia, mutta päätin vielä viettää yhden päivän Satakunnassa, jossa olen melko vähän reittejä kävellyt. Sää vaikutti hieman päivän kulkuun, mutta sain kuin sainkin pari reittiä käveltyä. Ensimmäiseksi kohteeksi valitsin Isonevan soidensuojelualueen Pomarkussa. Lähestyin paikkaa Kankaanpään suunnasta ja halusin laittaa jonkin osoitteen auton navigaattoriin seuratakseni kohteen lähestymistä. Parkkipaikalle ei siis ole virallista osoitetta, joten laitoin navigointiosoitteeksi Uudenkyläntie 1 – se on melko lähellä Isonevaa. Muistelisin, että Isonevan viitta oli noin 800-900 metriä ennen sitä (idästä tullessa, siis). Paikka oli toki muutenkin helppo löytää.

Parkkipaikka on tilava ja siellä on suurikokoinen Isonevan opastaulu. Tarjolla on kartta sekä tietoa retkeilijälle, kuten myös vähän tietoa Isonevan geologiasta. Kartasta oli helppo vilkaista Isonevan reitistö: siihen kuuluu noin kilometrin mittainen Isonevan kierros, josta erkanee janareitti Kakkurinlammille.

Lähtöpaikalla on selkeä viitta kohti suota.

Ensimetrit kuljetaan mäntyvoittoisessa sekametsässä.

Pitkospuuosuus alkaa heti sadan metrin kävelyn jälkeen. Alussa kävellään hetken aikaa mäntyvaltaisella rämeellä.

Täällä on myös reitin ensimmäinen luontotaulu. Niitä on reitin varrella kolme. Ensimmäisen aiheena on ötökät.

Parinsadan metrin kohdalla käydään välillä pienellä metsäsaarekkeella, jossa kasvoi tämä tiheä koivurypäs.

Seuraavaksi saavutaankin sitten avosuolle. Tässä on heti risteys, jossa voi joko lähteä kiertämään Isonevan kierrosta (vasemmalle) tai jatkaa kohti Kakkurinlampia ja lintutornia (suoraan). Päätin käydä Kakkurinlammilla ja palata sitten kierrokselle.

Reitillä on levikkeitä, jossa voi kohdata vastaantulijan astumatta suolle. Yhdellä tällaisella juttelin kahden Kakkurilammelta palailevan retkeilijän kanssa. He kertoivat jatkaneensa matkaa lintutornilta vielä vähän eteenpäin, mutta joutuivat sitten kääntymään takaisin, kun lenkkikengissä kulkeminen oli liian haastavaa. Täällä siis saa tosiaankin astella myös polun ulkopuolella, se ei ole kiellettyä. Vastaantulijat näkyvät kuvassakin, jos kuvaa lähentää reilusti.

Sitten käväistään taas metsäsaarekkeella. Täällä on toinen luontotaulu, jossa aiheena on suon mosaiikkimaisuus. Opin sen, että kangasmaasaarekkeita kutsutaan täällä hulteiksi ja klopiksi. Karttasovelluksissa lähtöpaikan kohdalla muuten lukeekin Kallekloppa.

Pari sataa metriä ja saavutaan ensin Kakkurinlammille ja heti niiden takana olevalle lintutornille. Kakkurinlampia kuvattu myös blogin pääkuvassa.

Lintutornilla on vielä kolmas reitin luontotauluista, sen aiheena ovat sääksi, kaakkuri ja teeri. Tänään en suolla tainnut nähdä kovinkaan montaa lintua.

Kuva lintutornista etelään eli tulosuuntaan. Pilvet näyttivät melkoisen uhkaavilta, olin kuitenkin tarkistanut sadetutkasta, että mitään kovaa sadetta ei pitänyt olla tulossa hetkeen. Tornissa ollessani takanani jyrähti, ilmeisesti pohjoispuolelle oli yhtäkkiä kehittynyt ukkosta. Pilvet ja jyrinä näyttivät olevan kaukana ja jatkoin retkeäni rauhassa. On kuitenkin myönnettävä, että mieluusti olisin nauttinut tästä maisemasta auringonpaisteessa.

Paluureitillä uskaltauduin astelemaan suolle ja ottamaan selfien kelomännyn vieressä.

Palasin ympyräreitille ja jatkoin sitä kohti länttä. Seuraavan metsäsaarekkeen eli klopan luona oli sitten taukopaikka. Täällä oli käynnissä myös jonkinlainen rakennustyö – näyttäisi, että penkit ja pöydät pääsevät mahdollisesti jonkinlaiselle puulavalle. En tarvinnut taukoa – tai ehkä halusin vähän kiirehtiä mahdollisen sateen alta pois.

Metsäsaarekkeilla oli joitakin polkujen risteyksiä, mutta polut päättyivät kuitenkin suon laitaan. Niin tässäkin kohdassa, jossa kyltti kertoo paikoitusalueelle olevan 0,4 km. Toiseenkin suuntaan meni nimittäin selkeä polku, mutta se päättyi jo muutaman kymmenen metrin päässä avosuon laitaan. Muita reittimerkintöjä täällä ei tosiaan ollut, mutta eipä ollut monta polkujen risteystäkään.

Viimeinen suo-osuus ja sen jälkeen palataan taas Kalleklopan eli lähtöpaikan maisemiin.

Palasin autolle ja napsautin mittauslaitteet pois päältä. Matkaa 2,6 km, aikaa siihen meni kolme varttia. Reitillä oli neljä tai viisi muutakin kävelijää.

Korkeuserot reitillä ovat muutaman metrin luokkaa. Metsäsaarekkeilla on muutamia kiviä ja juuria, muuten reittiä on kyllä hyvin helppo kulkea. Oiva välipala ohiajaville – ja mukava suoretki kaikenikäisille.

Sijainti: N=6847674.674, E=234228.080 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.669946, GEO:lon=21.976525

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Joutsijärven luontopolku, Ulvila
Harjuluontopolku, Jämijärvi

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle