Turvesuosta lintuparatiisiksi – Hangasnevan kierros Siikajoella
Hangasneva on entinen turvetuotantoalue Siikajoen kunnassa. Ennallistetulla turvesuolla kulkee nykyisin retkeilyreitti, jonka varrella on peräti kolme lintu- tai näkötornia. Upottavalle suolle täällä ei pidä astua – kulkijalle on rakennettu turvallinen pitkospuureitti.
Hangasnevan kierros Siikajoella
Päivämäärä: 3.7.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 683.
Reitin pituus: 4,2 km.
Kohokohdat: Mielenkiintoinen reitti järviruokojen, kanavien ja suon maisemissa. Näkötornit ja niistä avautuvat maisemat.
Parkkipaikka: Tilava parkkialue nimettömän hiekkatien päässä. Osoite Vihannintie 366. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Lähimmät yhteydet Paavolaan, josta matkaa noin 4 km.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Kesällä täällä voi kulkea kuivin jaloin. Maasto näytti kostealta, uskoisin että keväällä ja syksyllä vedenpitävät jalkineet ovat tarpeen.
Vaativuustaso: Helppo reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.
Pohjanmaan kierroksellani ajattelin käydä parissa kunnassa, joissa en ollut aiemmin kävellyt yhtään luontopolkua. Kahden päivän aikana kävelin neljällä uudella paikkakunnalla, joista ensimmäinen oli Siikajoki. Olin lukenut jonkin verran tietoa Hangasnevasta ja halusin tutustua sen maisemiin.
Ajelimme kaverin kanssa Vihannintietä. Navigaattoriin oli laitettu osoite, Vihannintie 366. Ajoimme kuitenkin kerran ohi, sillä risteyksessä ei ole tienviittaa kohti Hangasnevaa. Huomasin ohi ajaessa matalan opasteen ja hoksasin paikan olleen oikean. U-käännös ja hetken päästä ajelimme jo hiekkatietä kohti Hangasnevan pysäköintialuetta. Tien pituus lienee noin 400 metriä. Pysäköintialueella on runsaasti tilaa. Sen laidassa on opastaulu, johon oli kiinnitetty monenlaista lappua.
Alaoikealla olevasta aanelosesta voi lukea Hangasnevan faktat. Nimen uskotaan viittaavaan hankasarvisiin eläimiin (hirvet, kauriit, peurat) tai aitamaiseen pyydykseen. Turvetuotantoa harjoitettiin vuoteen 2014 asti, nyt Hangasneva on laaja kosteikkoalue, jossa on lampimaisia vesialueita sekä kasvustoa kasvamatonta turvepintaa.

Reittikartasta huomasimme, että reitillä on peräti kolme näkötornia. Laavu sijaitsee reitin itäreunalla. Kiertosuuntaa ei ole merkitty, joten päätimme kiertää reitin vastapäivään.

Aloita tästä! Laavulle tasan 2,1 kilometriä – lähditpä kumpaan suuntaan hyvänsä. Me lähdimme siis oikealle eli itään. Reittimerkinnät ovat sinisiä.

Yllätyin alkumatkan maisemista. Kartta kertoo, että ollaan suon laidalla, mutta ensimmäinen kilometri kuljetaan koivukujalla, joka tuntuu oikeastaan rantapolulta. Vasemmalle katsellessa koivikon läpi näkee vettä ja järviruokoa. Hyvin nopeasti huomaa, että Hangasneva ei oikeastaan muistuta nevaa ollenkaan.

Koivukujan jälkeen reitti pullahtaa maisemaan, jossa kasvaa koivutaimikkoa, pajuja ja järviruokoa. Täällä polku vaikutti aika mutaiselta ja kostealta. Näin heinäkuussa jalat pysyvät kyllä kuivina.

Itään päin kulkevan osuuden päätteeksi saavutaan ensimmäiselle näkötornille, joka on metsän laidassa. Me päätimme jatkaa matkaa vielä kohti toista tornia, jonka luona pitäisimme sitten evästaukoa.

Reitti kääntyy nyt kohti koillista. Kulku omalla vastuulla, sanoo kyltti. Kartan mukaan näyttää siltä, että pitkokset ylittävät vesialueen.

Ja kyllä näin onkin. Pitkosten molemmin puolin voi nähdä vettä. Kasvillisuus on sen verran tiheää, että lammikon ylitys on jopa vaikea havaita.

Reitin ensimmäinen penkki on laitettu mielenkiintoiseen paikkaan, pitkospuiden keskelle.

Maisema kohti länttä näyttää hyvin erikoiselta. Järviruoko kasvaa korkeana (reilusti miehen korkuisena) ja niiden takaa näkyy oikeastaan vain taivasta.

Puolitoista kilometriä kävelty. Tässä kohdassa uskaltauduin jo omalla vastuulla astumaan myös pitkosten viereen. Tähän aikaan vuodesta tässä pystyi hyvin ottamaan muutaman askeleen. Nämä viisi viimeistä kuvaa ovat kaikki samalta muutaman sadan metrin pitkospuusuoralta, joka oli mielestäni reitin erikoisin, jopa eksoottisin osuus.

Nyt reitti kääntyy pohjoiseen ja kohti taukopaikkaa. Tältä osuudelta on blogin pääkuva. Kahden kilometrin kohdalla saavutaan mukavasti varustellulle taukopaikalle. Tulipaikka, laavu ja näkötorni, kaikki käytettävissä. Myös puusee on pienen matkan päässä.

Maisema näkötornista kohti länttä. Tästä voi hyvin nähdä myös reitin kokonaiskuvan, sillä Hangasnevan kierros kulkee suuren osan matkasta juuri tämän avoimen alueen reunassa. Lintubongaus jäi heinäkuussa vähiin. Näköhavaintoja vain sinisorsista. Yleisiä ääniä esim. pajusirkku ja pensaskerttu.

Pidimme mukavan pituisen tauon. Sen jälkeen taas matkaan – ja vähän kiireellä, koska lähistöllä oli tummia pilviä ja ukkosen mahdollisuuttakin oli ilmassa. Reitti jatkuu nyt kohti länttä metsän reunassa. Ainakin yksi penkkikin oli matkan varrella.

Kolmen ja puolen kilometrin kohdalla nähtiin jo metsän välistä reitin viimeinen kohde, pysäköintipaikan lähellä oleva torni.

Tornin alimmille tasoille on esteetön pääsy. Ylempänä on vielä kaksi tasoa – ja ihan tornin korkeimmalle huipulle voi nousta tikapuita pitkin. Pieneen katseluhäkkiin saa nousta vain yksi ihminen kerrallaan.

Tornissa oli kattokin pään päällä, joten juuri alkanut pieni sade ei haitannut. Säilyimme lähes kuivina. Tornin huipun koppiin menevät tikkaat näkyvät kuvassa vasemmassa reunassa. Kävimme molemmat kurkkaamassa ylintä tasoa ja miettimässä, miksi yksi ihminen haluaisi nousta sinne hyvin pieneen tilaan seuraamaan luontoa ja mitä lisäarvoa se tuo? Otan mielelläni vastaan kommentteja.

Lyhyt polku vie lintutornilta pysäköintipaikalle. Matkamittaus näytti noin 4,4 kilometriä. Reitin pituudeksi on ilmoitettu 4,2 – se pitänee aika hyvin paikkansa, sillä meille tuli muutama ylimääräinen metri esim. lintutorneilla. Aikaa käytimme noin puolitoista tuntia. Muita retkeilijöitä ei Hangasnevalla ollut.
Reitti on aika helppo. Luontoon.fi -sivusto varoittelee, että pitkospuuosuuksilla tarvitaan hyvää tasapainoa. Täällä ei kuitenkaan kävellä ihan kapeilla pitkoksilla, joten pitäisin varoittelua jopa vähän liioitteluna.
Hangasneva oli kaikkea muuta kuin mitä olin kuvitellut. Jos olin ajatellut käveleväni räme- ja nevasuolla, niin entisen turvetuotantoalueen maasto ja luonto muistuttaakin enemmän järvenrantaa. Kiinnostava paikka, se on pakko myöntää.
Sijainti: N=7162183.925, E=413046.220 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=64,5737450, GEO:lon=25,1846833
Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies
Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Hiekkasärkät-Vihaslahti
Liimanninkoski
Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.




Ainakin siellä saisi olla rauhassa ja jos tykkää mahdollisesta auringonpaisteesta, niin voi nauttia kenties samalla siitä.
Ehkäpä se lisäarvo tulee juuri siitä, että yksittäisenä ihmisenä siellä saa saisi olla täysin rauhassa. Vaikka toisaalta, tuskin tuolla muutenkaan on erityistä ruuhkaa.