Retkiroska leviää luontoon, mutta koululaisetkin tietävät ongelmaan ratkaisun: ehkäise roska ennalta!

Tukka hulmuaa tuulessa ja 10-vuotias tyttö laskee ääneen sekunteja. Kauanko kestää matka Ullanlinnan laiturista Harakan saareen? On viileän kostea syyspäivä ja olen luontokoululaisten kanssa yhteysaluksen virkaa toimittavassa moottoriveneessä. Oppilaat ovat varustautuneet syksyn viimeiseen luontokoulupäivään sateenkestävin varustein sekä retkieväin. Tänään kahlaamme meressä, tutkimme saariluontoa ja puhumme retkiroskasta. Kun samalta rannalta löytyy uskomattoman monimuotoinen eliöstö ja kaksi ämpärillistä roskaa alle 20 minuutissa, järkytyn. Lue tästä jutusta, miten roska näkyy luontokoulupäivässä, miten retkiroskaa voi vähentää ja miksi ihmeessä paikalle saapuu venepoliisi!

Luonnosta löytyy roskaa, eikä se yllätä ketään

Ympäristökasvattaja Marianne Saviaho piirtää maahan ison kaaren ja pyytää  oppilaita kerääntymään sen äärelle. Itäkeskuksen peruskoulun viidesluokkalaiset saapuvat mukisematta viivalle. Luontokouluopettaja Pekka Paaer avaa päivän kertomalla Harakan värikkäästä historiasta, venäjänvallan ajasta ja kemian tutkimuslaboratoriosta. Marianne jatkaa sukeltamalla saaren luonnon erityispiirteisiin.

Pinta-alaan suhteutettuna Harakka on Helsingin saarista monimuotoisin. Erilaisia elinympäristöjä löytyy muuttolintujen suosimalta pesimäsaarelta valtavasti. Tältä vuodelta linnut ovat jo lähteneet, mutta hanhiaura lentää ylitsemme kuin tilauksesta.

Minä olen paikalla tekemässä roskasta asiaa! Olen saanut luvan haastatella oppilaita. Luokallinen käsiä nousee ylös kun kysyn, kuinka moni on nähnyt roskia luonnossa. Useimmat jatkavat viittaamista kun tiedustelen, ovatko oppilaat joskus poimineet roskia. Punapipoinen tyttö, Aino, kertoo että he ovat jopa kuvanneet roskien keräämisestä videon. Video esitettiin kevätjuhlissa. 

Koululaiset ovat luontokouluopettajan kanssa kalliolla meren rannalla

Rantojen roskaantumiseen on monta syytä

Suuntaamme Harakan luontokeskuksen pihaan, jossa luokka jaetaan kahteen osaan. Koululaiset tutkivat vuorotellen planktonia ja merenrannan kookkaampaa lajistoa. Rannalta löytyy aina myös roskaa. Marianne kertoo, että ”Meri kuljettaa roskaa Harakkaan aivan kaikkialta. Roskaantumista aiheuttavat huolimattomat veneilijät, retkeilijät sekä kaupungilla liikkujat, ja roskaa kulkeutuu myös rakennustyömailta.” Vedän jalkaani kumpparit ja huolehdin, että mukaan tulee kaksi ämpäriä. Nämä ämpärit eivät ole jonotuskestävyyden suoma marketin pikavoitto, vaan kertovat Helsingin rantojen tilasta.

Kävelemme kohti Harakan saaren etelärantaa ja maistelemme ruohosipulia. Matkaa värittää muutama myöhäinen kukkija, keto-orvokki ja rantatädyke. Mukanamme on isoja purkkeja, pieniä siivilöitä ja lajiston tunnistusmateriaalia. Pilvisestä päivästä huolimatta ilmassa on intoa ja iloa. Osa oppilaista syventyy heti eliöstötutkimuksiin ja osa lähtee kanssani roskajahtiin. 

Roskaaminen on epäreilua, mutta se ei kaikkia kiinnosta

Innokkaat koululaiset syventyvät rantaroskan keräämiseen heti. ”Olisi pitänyt olla paremmat hanskat!”, yksi sanoo noukkiessaan roskaa silokallioiden lammikoista. ”Ei ole reilua, että muut joutuvat keräämään toisten roskia ja heiltä kuluu aikaa siihen”, kommentoi reipas Romeo. Kysyn oppilailta, mikä heidän mielestään on syy roskaamiseen. Koululaiset kertovat, että ”Kun eväs on kulutettu, siitä jää jäljelle vain pieni ja tarpeeton roska”. ”Sillä ei ajatella olevan väliä”, he jatkavat. Siltä minustakin usein tuntuu katsoessani puiston pientareita ja retkipaikkojen ympäristöä.

Tumput suorina ei tarvitse ahdistua. ”Roskia voi poimia pois luonnosta”, oppilaat tietävät. Olemme luonnonsuojelualueella, mutta roskaämpäri täyttyy huolestuttavalla vauhdilla. Kysyn lisää koululaisten tekemästä roskavideosta. Aino kertoo, että videolla he voittavat leikisti roskien keräämisen maailmanennätyksen! Saan kuulla, että oppilaat keräsivät viisi säkillistä roskaa roskapihtejä apunaan käyttäen. Opettaja Pyry Nikarmaa tarkentaa myöhemmin, että roskavideo liittyi Mustapuron siivoushankkeeseen, johon osallistui koko koulu.

Ihmiset eivät jaksa viedä roskia roskiin, vaikka roskiksia on joka puolella”, koululaiset sanovat. ”Ajatellaan varmaan ettei haittaa jos yhden jutun heittää maahan, mutta se on epäreilua”, he lisäävät. Mustapuron siivoushankkeen aikana maasta löytyi etenkin tupakantumppeja, sipsipusseja, muovimukeja sekä muuta muoviroskaa.

Rannalla nähdään korvameduusa ja kuullaan roskaongelmaan ratkaisu

Tällä kertaa olemme keränneet 10 minuutissa ämpärillisen roskaa: noutoruoka-astioita, suklaapatukoiden kääreitä, erilaisia muovirasioita, muovinauhaa, mehupillejä ja työmaajätettä. Kun viidesluokkalainen ehdottaa roskapanttia, uskon, että voimme vielä välttää roskiin hautautumisen. Roskien noukkimisen ohessa kirjasin koululaisten ideoita retkiroskan vähentämiseksi.

Itäkeskuksen peruskoulun oppilaat tietävät, miten retkiroska ehkäistään ennalta:

  • Suosi vähämuovisia pakkauksia kun hankit eväitä.
  • Jätä pakkausmuovit ja kääreet kotiin.
  • Pakkaa eväät rasiaan. Roskaa ei jää kun rasia tuodaan takaisin kotiin.
  • Käytä kertakäyttöastioiden sijaan pestäviä retkiastioita.
  • Maatuvasta roskasta on vähemmän harmia (kierrätä retkikohteen ohjeiden mukaan)

Siirrymme rantatutkimusten pariin, mutta roskatiimi hädintuskin malttaa lopettaa roskien keräämistä. Opettaja Pyryllä on luotsattavanaan upea luokka. ”Kaikki luokat eivät olleet niin innostuneita roskienpoimintatempauksesta”, hän paljastaa myöhemmin. 

Tutkimuspurkkeihin löytyy vilkkaasti vipeltäviä leväkatkoja, lieju- ja sinisimpukoita, merirokkoja ja useampaa värikästä levälajia. Saapastelemme meressä ja hoksaamme pian retken kruunun. Rantavedessä ui korvameduusa, joka ei ihan joka porukalle näyttäydykään. Korvameduusa on harmiton, läpikuultava ja kuuluu mereen, toisin kuin vieressä kalliolla maannut läpinäkyvä kertakäyttömuki.

Koulujen retkieväistä jää paljon roskaa

Kurniva vatsa on merkki lähestyvästä lounasajasta. Kysyn oppilailta minkälaiset eväät heillä yleensä on mukanaan. Milka, kuten moni muukin, antaa vastauksen: leipää muovissa, pillimehu, jugurtti ja hedelmä. Tavanomaiset koulun eväät. Oppilaat tietävät miten retkiroskaa voi vähentää, mutta meidän aikuisten tehtävä on tarttua toimeen. Päätän tehdä lounaalla pienen testin. Pyydän luontokoululaisia palauttamaan kompostiin menevän biojätteen yhdelle tarjottimelle ja muun retkiroskan toiselle. Roskaa kertyy melkoinen kasa.

Isosta roskasta irtoaa pienempiä hiukkasia. Laajan valuma-alueen takia, sisämaassa luontoon jätetty roska kuormittaa myös Itämerta. Viivi S kertoo, että ”Pieni roska on isoa pahempi, koska eläimet voivat syödä sen ja lopulta se voi päätyä myös meihin ihmisiin.” Marianne nyökyttelee. ”Luontokoululaiset tarttuvat roskateemaan aina innokkaasti”, hän sanoo. Harakassa järjestetään myös roskatalkoita ja -työpajoja. Viimeksi roskaa käsiteltiin luontokeskuksen 30-vuotisjuhlien yhteydessä osana ItämeriNYT-seminaarin ohjelmaa.

Kuvatessani roskakasaa luontotalon pihalla, tuuli tarttuu mehunpillien suojuksiin ja muovipusseihin. Olen hyvällä asialla, mutta muoviroska uhkaa karata minultakin. ”En tiedä hyvää vaihtoehtoa pillimehulle”, kertoo luokanopettaja. ”Usein oppilailla on omat vesipullot mukanaan, mutta ei kuitenkaan kaikilla. Osalla on myös omaa evästä”, opettaja jatkaa. Eväshetkeä vietetään usein roskiksen lähellä. Kun kurkkaan luontotalon edustan roska-astiaan, se on jo täynnä.

Poliisi tarjoaa venekyydin, mutta voi rapsauttaa myös roskasakon

Harakan luontokeskus on järjestänyt viimeisen luontokoulupäivän kunniaksi yllätyksen. Monen leuka loksahtaa kun lauttalaituriin lipuu Helsingin venepoliisin jykevä alus. Venepoliisi Jarmo Niininen esittelee työtoverinsa, kulkupelinsä ja veistelee varsin komeasti saaristoluonnon arvosta.

En voi olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni ja kysyn, voiko poliisi sakottaa roskaamisesta. Ensin Niininen kertoo heille tavanomaisemmista tehtävistä, mutta toteaa sitten: ”Jos joku tahallaan kippaa roskia jonnekin, se on sakon paikka!” Usein selvitään puhuttelulla ja huomautuksilla. ”Harvoin kukaan nurisee, kun poliisit kehoittavat siivoamaan jälkensä”, mies hymyilee. Yksikään oppilas ei epäröi astua poliisiveneen kyytiin.

Luontokoulupäivä on tullut päätökseen. Poliisivene kuljettaa oppilaita pienen lenkin ennen paluumatkaa. Tuulessa tukka hulmuten vastaus on 150 sekuntia. Niin kauan kestää moottorivenematka Harakan saarelle. Siinä ajassa poimii luonnosta jo monta roskaa.

Lopuksi: Miksi juuri minä kirjoitin roskasta?

Söin 25 vuotta sitten luokkaretkillä aivan samanlaisia retkieväitä kuin luontokoululaiset tänä päivänä. Olen myös ostanut omille lapsilleni pillimehuja, eikä lopettaminen aivan täysin tunnu vieläkään ihan helpolta. Kiireessä kahmaistut eväät sisältävät usein turhaa pakkausmateriaalia. Asennemuutos ratkaisee! Roskan vähentäminen on mahdollista, mutta vaatii yhteistä ponnistelua ja innokkaita suunnannäyttäjiä.

Olemme yhdessä Marianne Saviahon kanssa hakeneet Itämeri-projektilta rahoitusta retkieväsroskaa vähentävään ”Pillit pussiin” -kampanjaan. Haluamme tuulettaa koulujen, päiväkotien ja yksittäisten retkeilijöiden retkieväsasenteita. Haluamme karistaa eväistä turhan roskan. Aiomme yhteistyöverkostojen kanssa avata retkieväskeskustelun Opetushallitukseen asti. Tavoitteenamme on helpottaa kestävämpien eväsvalintojen tekemistä oppilaitoksissa ja varhaiskasvatusyksiköissä.



0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.