Auringonlaskun ja kaamoksen värejä Salamajärven kansallispuistossa

➡️ Useita reittivaihtoehtoja
🔥 Useita nuotiopaikkoja, laavuja sekä pari autiotupaa
📌 Lähtöpaikka ja luontotupa kartalla
ℹ Salamajärvi Luontoon.fi-palvelussa

Tein vapaapäivän sattuessa retken Salamajärven kansallispuistoon fiilistelemään alkavaa talvea ja kaamoksen upeita värisävyjä. Marraskuu oli ollut erittäin harmaa tyypilliseen tapaansa, mutta tuona iltapäivänä taivas selkeni, ja luonto järjesti upean talvisen auringonlaskun minulle ihailtavaksi!

Lähdin retkelleni Koirasalmen luontotuvalta, jossa en ollutkaan aikaisemmin käynyt, ja lähdin kiertämään isoa Koirajärveä. Rakkakivikon vuoksi polku oli paikoin vaikeakulkuista, ja lunta oli jonkin verran peittämässä kivet niin, että askeleet sai valita huolella.

Salamajärven kansallispuisto sijaitsee Keski-Suomen ja Pohjanmaan rajalla Perhossa. Puisto on laaja, ja täällä voi valita lyhyistä päiväretkistä useamman yön vaelluksiin, sillä reittejä riittää. Pisimmät vaellusreitit ovat Hirvaankierros (58 km) ja Peuran polku (77 km). Tuo Hirvaankierros minua houkuttaisi joskus tehdä!

Salamajärvellä olo on kuin olisi tullut erämaahan, ja puisto muistuttaa paikoin Lappia. Mukavaa on, että se on niin lähellä kuitenkin kotikaupunkiani Jyväskylää, että erämaista rauhaa kaivatessa tänne pääsee helposti tekemään retken!

Maasto on tasaista, mutta  paikoin kulkemisen tekevät hankalaksi puiston maisemiin ominaiset pirunpellot eli rakkakivikot. Muutoin Salamajärvi on pitkälti suomaisemia ja aarnimetsiä.

Puiston tunnuseläin on poroa muistuttava metsäpeura, ja onnekas voi nähdäkin soiden laitamilla tämän Salamajärven metsien kuninkaan. Metsäpeura hävisi Suomen luonnosta aikanaan, mutta muun muassa Salamajärvelle laji istutettiin uudestaan, ja tuoduista peuroista on muodostunut jo melko iso kanta alueelle.

Minulla ei onni suosinut enkä metsäpeuraa nähnyt, mutta kaiketi pidin sen verran kovaa ryminää, että mahdolliset eläimet ovat minut kiertäneetkin kaukaa.

Saavuin määränpäähäni, Koirajärven vastakkaisella rannalla sijaitsevalle kotalaavulle, Pahkahongankankaalle. Näitä kotalaavuja on Salamajärvellä muutamia, ja ne tuovat tyyliltään mieleeni myös Lapin!

Olen ollut Salamajärvellä viime kevättalvena viettämässä ensimmäistä kertaa talviyötä ulkona. Silloinen sijaintimme oli Heikinjärvi ja mukana oli ystävä. Nyt yksin liikkuessa ja illan hämärtyessä tuli jälleen kova pimeänpelkoni esiin, ja syötyäni tulilla lähdinkin pian kulkemaan polkua takaisin. Minulla oli yöpymiseen tarvittava matkassa, mutta oikeastaan olikin hyvä, etten jäänyt, sillä seuraavaksi päiväksi nousi kova tuuli lähes myrskylukemiin.

Viime talvena yöpaikaksi valikoitui Heikinjärven laavu.

Pakkasta oli -15 astetta, mutta yö meni kuivasti ja lämpimästi hyvien varusteiden kanssa.

Pidin kuitenkin talviyöpymiskokemuksesta niin paljon, että haluan yöpyä talvisaikaan uudelleen. Mutta ystävä se on otettava mukaan, sillä oma mielikuvitus kuulee ja näkee ympärillä kaikenlaista, jos olen vain omassa seurassani.

Täysin kummallista on, että kun hetkeksi pysähtyy ja sammuttaa vaikkapa taskulampun valon ja katsoo tähtitaivaalle sitä yhtäkkiä onkin tietoinen ympäröivästä luonnosta. Hiljaisuudessa huomaa, ettei mitään pelättävää ole, ja ilman taskulampun valoa sitä jotenkin “näkee” pimeän metsän paremmin.

Juttu julkaistu alkuperäisessä muodossaan Pohjankettu-blogissa.

Lue muut Retkipaikan jutut Salamajärven kansallispuistosta:

Kauniin luonnon huumaa Salamajärvellä.

Hirvaan kierros Salamajärven kansallispuistossa.

Suomen Ladun retkeilyohjaajakurssi Salamajärven kansallispuistossa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.