Arki-iltapäivän hetki Tuusulanjärven komealla jääreitillä

Tuusulanjärven jääreitillä voi käydä nauttimassa talvi-ilmasta monin eri tavoin. Reitti kulkee väliä Gustavelund–Fjällbo–Onnela–Halosenniemi–Vanhankylänniemi–Järvenpään Rantapuisto, ja sen tuntumassa kohoaa myös hieno Sarvikallio taukopaikkoineen.

Kävin aiemmin viikolla nauttimassa jääreitin tunnelmista ja maisemista iltapäivänä, jolloin aurinko yritteli hieman pilkahdella pilvien välistä. Oli ihanaa, kun vihdoinkin oli ollut aurinkoinen päivä, vaikka heti paikalle saavuttuani aurinko alkoihin mennä pilveen. Ihmiset olivat hymyileväisiä, kun oli niin nätti ulkoilukeli. Eräs koiran kanssa vastaan tullut mies totesikin, että on ihana ulkoilla nyt, kun on niin kaunista. Sanoin, että niin on!

Jääreitin ajantasainen tilanne kannattaa aina juuri ennen reissua tarkistaa Tuusulan sivuilta, mistä löytyy myös jääreitin kartta. Tuusulanjärven jääreitille voi suunnata eri puolelta järveä, pysäköintialueita on runsaasti. Sarvikallion reitin pysäköintialueen lisäksi vaihtoehtoja ovat järven eteläpäässä mm. Anttilan tilakeskus ja Gustavelund ja järven pohjoispäässä Rantapuisto ja Tervanokan satama. Päästä päähän, eli Gustavelundista Rantapuistoon, matkaa kertyy 7 kilometriä suuntaansa.

Oman käyntini aikaan leveällä reitillä oli niin kävelijöitä – jotkut koirankin kanssa – kuin luistekijoitakin. Reitillä on myös perinteisen ladut. Järven rannalla on hienoja kuuluja kulttuurikohteita, ja onkin varsin ainutlaatuista, että esimerkiksi Halosenniemen kaltaiseen kohteeseen voi saapua jäätä pitkin tutustumaan.

Tuusulan sivuilla muistutetaan, että jokaisen tulee huolehtia omasta jääturvallisuudestaan, vaikka reitti onkin huollettu. Vauhdista tykkäävien luistelijoiden kannattaa myös muistaa, että jäässä voi olla epätasaisuuksia ja halkeamia.

Nautiskeltuani jääreitin tunnelmasta ja näköaloista, nousin Sarvikalliolle vielä evästelemään. Sarvikallion alueella kiertää 3,7 kilometriä pitkä Seittelinreitti-niminen kierros, joka huipentuu tähän kallionotsan tulipaikalle. Kuuntelin puussa kiipeilevän tikan naputtelua ja rauhoituin katselemaan iltapäivän hämärtymistä, vaikka päivä onkin hieman jo pidentynyt.

Korkealta kalliolta jäällä levittäytyvä valtatie näkyi hyvin. Iltapäivän venyessä kohti iltaa, kulkijoiden määrä kävi yhä harvemmaksi.

Lue seuraavaksi

Taiteilijoiden retkipaikalla – Seittelinreitti ja ”Pikku-Koli” eli Sarvikallio Tuusulanjärvellä

Nostalgiaa Syvärannan Lottamuseossa, Tuusula

Postikortteja Tuusulanjärveltä

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.