Aivot, vara-aivot ja pyöräparit – tiesitkö tätä koiravaljakkoretkeilystä?

Kahdeksan koiraa haukkuu ja vetää naruja kiivaasti. Lähdön tulisi jo koittaa. ”Mennään jo!” koirat odottavat innoissaan.

Ennen kuin menemme asiaan, muutama sana siitä, kuinka olen hurahtanut koirien vetovoimaan ja kenelle laji sopii.

Mummollani oli saksanpaimenkoira. Tarina kertoo, että neljävuotiaana olin itsenäisesti pukeutunut, mennyt ulos pakkaseen, istahtanut pulkkaan ja pyytänyt koiraa vetämään minua. Ilmeisesti myös tavoitteessa onnistuen! Sieltä lapsuudesta Valkohammas-elokuvien innoittamana jäi palo, jota nyt ruokin omalla koiravaljakolla.

Kenelle tällainen sitten sopii? Kaikillehan ei ole vältämättömyys hankkia suurta määrää koiria, jopa yksi auttaa vaelluksessa seurallaan ja kevyttä ahkiota vetäen. Toki tämä tulee karvaiselle kaverille opettaa. Koiravaljakkoilun maailmaan yleensä hurahdetaan sen ensimmäisen rekikoiratyyppisen koiran hankinnan jälkeen. Pitäähän koiralle saada kaveri, ja siitähän se ajatus sitten lähtee omasta valjakosta. Näitä tapauksia olen vuosien saatossa nähnyt useita.

Mutta nyt itse asiaan.

Mitä oikeastaan on koiravaljakkoilu?

Valjakkoja on kolme päätyyppiä:

  • Yleisin on pariveto. Siinä keskellä menee pääliina, johon koirat kiinnittyvät sivuliinoilla pareittain. Koirat kytketään pääliinaan myös kaulapannasta lyhyellä liinalla eli seisingillä.
  • Viuhkatyyppi, jota käyttävät esimerkiksi Grönlannin eskimot. Se sopii aukeille jäätiköille, joissa puista ei ole haittaa. Viuhkatyypissä jokaisen koiran vetoliina kiinnittyy suoraan rekeen. Vetoliinat ovat usein hieman eri pituisia.
  • Harvemmin näkyvä tyyppi on kahden pääliinan muodostama jono, jossa koirat ovat peräkkäin kahden liinan välissä. Liina on voitu korvata myös aisalla.

Keulalla juoksee johtajakoira tai johtajakoirapari. Sillä tai niillä tulee olla tehtäväänsä sopivat luonteet. Johtajan tulee olla kuuliainen ohjaajalle, mutta samalla riittävän itsenäinen. Johtoparin jälkeen olevat koirat sijoitetaan tasaväkisin, hyvin keskenään toimeen tulevin parein, ylläpitämään valjakon vauhtia. Näitä kutsutaan vauhtipareiksi. Parivedossa lähinnä rekeä olevia koiria sanotaan pyöräpariksi. Niiden tulee olla vankkarakenteisia ja kestäviä, koska joutuvat ensimmäisinä alttiiksi vedettävän kuorman painolle ja heilahduksille.

Mennään vielä hieman syvemmälle aiheeseen.

Suomessa ja Pohjoismaissa yleisin valjakko on kaksi koiraa rinnakkain ja useita peräkkäin, itse suosin kahdeksan koiran valjakkoa. Kahdeksan koiraa antaa minulle mahdollisuuden ottaa retkelle mukaan vähän ylimääräistä, mutta kuitenkin varusteiden määrän on oltava sellainen, että se ei osoittaudu liian raskaaksi. Itärajaretken aikana rekeni painoi lastattuna noin 50 kiloa, ja minä mukaan lukien yhteensä 115 kiloa.

Usein kysyttäessä kerron koiravaljakon koostuvan ensimmäisestä parista, jotka ovat ”aivot” eli ne koirat, jotka osaavat kääntymiskäskyt ja ovat aina valmiita jatkamaan, vaikka olosuhteet ovat haastavat. Aivojen takana tulevat niin kutsutut ”vara-aivot”, eli voin laittaa myös heidät tarvittaessa keulaan, jos koiralla on huono päivä tai jotain sattuu. Koskaan ei voi jäädä yhden koiran varaan.

Näiden neljän takana ovat sitten tiimikoirat, jotka voivat olla opettelemassa tai soveltuvat hyvin työhön, mutta he eivät halua ottaa vastuuta tiimin vedosta. Eiväthän kaikki ihmisetkään ole johtajia. Eivät myöskään kaikki koirat.

Lähimpänä rekeä ovat niin sanotut pyöräkoirat, jotka ovat vahvoja ja jaksavat kääntää reen kulkusuuntaa. Itse suosin tällä paikalla vahvoja, hyvin työskenteleviä koiria.

Koirat ovat reen edessä liinoissa, jotka voivat olla vaijeria, narua tai molempien sekoitus. Pitkillä matkoilla tämä sekoitusmallinen ratkaisu on käytössä aina. Koira on kahdesta pisteestä kiinni liinoissa. Hännän paikkeilla on vetoliina, ja kaulapantaan laitetaan seisinki. Myös johtajakoirat ovat toisiinsa kytkettynä seisingillä (eli narulla, jossa on pistoolilukot molemmissa päissä).

Hyvässä reessä on tilaa – tarvittaessa jopa koiralle

Rekimalleja on kymmeniä, ehkäpä satoja. Puusta tehtyjä, alumiinisia ja osassa on myös hiilikuitua – hifistely on tullut jäädäkseen, myös koiravaljakkoilussa. Itse suosin alumiinista, melko kookasta rekeä retkeilyssä. Reessä on oltava hyvin tavaratilaa, sillä siihen on pakattava omat sekä koirien tavarat ja ruuat kaikille. Aina pakattaessa tulee tunne, nämä eivät koskaan mahdu tuonne, mutta aina ovat mahtuneet. Aina on jäänyt tilaa myös koiralle: pitkillä retkillä voi joutua laittamaan koiran reen kyytiin lepäämään tai jos jotain sattuu.

Millaista retkeily on koiravaljakolla?

Koiravaljakolla päivämatkojen pituus on karkeasti o–200 kilometriä, jopa pidempiä retkiä voidaan tehdä. Itse tykkään ajaa 40–80 kilometrin päivämatkoja. Tällainen matka menee kivasti päivän aikana, ja välillä voi pysähtyä nauttimaan luonnosta ja vaikka tulistelusta.

Jonkinlainen ura pitäisi koirille myös olla. Koirat voivat mennä huonoa uraa tai umpihankea hetkellisesti, mutta ura helpottaa etenemistä huomattavasti. Itärajalla käytin moottorikelkkauria, ja koko matkalla kohtasin 9 moottorikelkkaa. Urille kyllä mahtuu hyvin. Tunturialueilla pystyy yleensä ajamaan missä vain, toki alueen sääntöjä noudattaen. Näin ajaessa koirien tottelevaisuus ja koulutus on tärkeää. Koiria on myös harjoitettava tulevia koitoksia varten. Esimerkiksi jos haluat retkeillä 300 kilometriä, on koirilla hyvä olla pohjia reilusti yli kuljettavan matkan.

Koiravaljakkoilussa hoidetaan aina ensin koirat, ja vasta sen jälkeen tulee oma huolto. Tämä on mushereiden eli koiravaljakkojajajien kultainen sääntö.

Tässäpä oli koiravaljakkoretkeilyn alkeet. Seuraavassa postauksessani kerron yhden koiran kanssa retkeilystä!

Minusta lisää myös Facebookissa Seikkailija Juha Romppanen ja www.koiravaljakko.fi.

”Olen arktinen seikkailija ja ammatikseni koiravaljakkoajaja. Kotipaikkaa pidän Pohjois-Karjalassa Kontiolahdella, mutta ajan valjakollani ympäri arktisen piirin seikkailujen perässä. Hain seikkailijan tittelin ajaessani koiravaljakolla Suomen itärajan, ja minulla on vankka 26 vuoden partiotausta. Reissuja olen tehnyt Pohjoismaissa, ja jopa Venäjällä on käyty kokemuksia hakemassa.” – Juha

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.