Patamankallio on kiipeilijöiden treenipaikka
Nythän täytyy sanoa heti jaloittelussa, että en tiedä kiipeilystä mitään, eli en aio edes yrittää esittää asiantuntijaa. Tästä huolimatta, kun pidin viime viikolla karvakorviani sen verran auki, kuulin tällaisesta paikasta lähiseudullani kuin Patamankallio. Patamankallio toimii ennen muuta kalliokiipeilijöiden treenipaikkana, mutta pienen retken sinne tekisi muutenkin ihastelemaan pystysuoria seinämiä ja vaikkapa valtavaa määrää jääpuikkoja, kuten tällä reissulla tuli huomattua.
Patamankallio sijaitsee Äänekoskella, lähellä Hitonhautaa, ja sinne pääseekin parhaiten ajamalla Hitonlahdentie–Hitonhaudantietä reilut 2 kilometriä Hirvaskankaan ABC:ltä. Jätin autoni suosiolla läheiselle Terttuvuorelle vievän metsäautotien juurelle, kun ei ole mitään tarvetta päästä jurruuttamaan sen pitemmälle. Autolta kallion juurelle ei ollut kuin muutaman sadan metrin matka, ja kävelinkin sinne kuivatetun lammen kautta seuraten kalliojyrkänteen suuntaisesti kulkevaa laskuojaa.
Patamankalliosta löytyy jonkin verran tietoja netistä, mm. sivustosta 27Crags, jossa se on virheellisesti nimetty Hirvaskallioksi, ehkä läheisen Hirvaskankaan mukaan. Kalliokiipeilyyn perehtyneet tietävät sitten kaiken paremmin, mutta ymmärtääkseni paikalla voi kiivetä niin ilman apuvälineitä kuin köysikiipeilynäkin, jota varten eri kohtiin jyrkännettä on lyöty kiinnityslenkit.
Kalliojyrkänne avautuu lounaaseen, ja useamman kymmenen metrin matkalta löytyy eri nousureittejä, joiden vaikeustaso on ainakin meikäläiselle 100, vaikka mistä kohti yrittäisi, mutta aikuisten oikeasti kiipeileville alkupään matalammat ja lohkareisemmat nousut ovat kaiketi niitä näppien varassa tehtäviä nousuja, ja mitä edemmäs mennään, sitä vaativammiksi seinät käyvät, joten ne noustaan narujen kanssa. Korkein nousu lienee n. 30 metriä, mutta tarkempaa tietoa minulla ei ole, eikä silmiin sattunut tuolta kiipeilysivustoltakaan mittoja.
27Cragsissa nuo eri nousureitit on nimetty melkoisen suurta mielikuvitusta käyttäen. Löytyy Late Lammasta, He-Mania, Rölliä, Mustaa Kyytä, Pelle Hermannia jne. Ei sentään Seppo Hovia – ainakaan vielä. Harmillista, kun ei sattunut ketään olemaan kiipeilemässä. Kysyin paristakin kiipeilyporukoiden osoitteesta, olisiko joku kiipeilyharrastaja lähtenyt mannekiiniksi, mutta ei päivän varoitusajalla tullut ketään. Olisko tullut kahdenkaan, joten kai sitä sitten on yritettävä itse…
Nähtävästi kiipeilijät ja muut paikalla käyneet ovat kulkeneet kallion juurella niin tiuhaan, että siihen on tallautunut selkeä polku, jota seuraamalla pääsee käytännössä menemään koko matkan jyrkänteen päästä päähän.
Koska itse en kiipeile, eikä kiipeilykärpänen valitettavasti puraissut tällä kertaa ainakaan, ihastelin sitten senkin edestä ja takaa jyhkeitä kivimuodostelmia ja kallioseinämiä. Tai sitten jäätyneen veden jyrkänteen juurelle muodostamia taideteoksia. Päiväkäynnin luontokohteeksi sopii tämä myös. Voisin tulla tänne uudestaankin vaikka vain eväitä syömään.
Loppukevennykseksi olisin laittanut tähän perinteisen metsäkahvikuvan, mutta…siinähän kävi sitten niin, että kaikkea muuta tuli otettua mukaan paitsi juuri kahvia. Joten laitetaan sitten metsäkahviton kuva.
KARTTA ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6930346 E 433470
Onpas kivat sivut Sinulla! Innostavat ja heti tuli halu päästä mukaan! Rakastan luontoa ja ruuan laittoa myös nuotiolla ja kiipeily mannekiini hommiin voidaan kutsua mun tytär joka opiskelee Huippuvuorilla eräoppaaksi ja hänen maailman jäävuoria valloittava boyfriend.