Volokinpolku – pohjoisen erämaan tunnelmaa Pohjois-Savossa

Sonkajärvi tunnetaan ehkä parhaiten eukonkantokisoistaan, mutta minut sinne vei Volokinpolku. Se polku on noin 30 kilometriä pitkä erävaellusreitti, jonka ylläpitämiseen kunta panostaa kiitettävästi. Volokinpolun osalta vielä yhdistyivät työ ja hupi parhaalla mahdollisella tavalla, tarkoitus oli patikoida reitti läpi ja hankkia samalla materiaalit mobiililaitteilla toimivan reittiopastuksen luomiseksi. Sinäkin voit nyt ladata Pohjois-Savon Mobiilireitit -sovelluksen App Storesta tai Play Storesta.

Oppaakseni sain vankkaa paikallistuntemusta, Jyrkän ruukilla Ruukin tupa -kesäkahvilaa pyörittävän Henri Jauhiaisen. Vielä kun heinäkuu näytti parhaita puoliaan sään osalta, olivat lähtökohdat parhaat mahdolliset.

Keltaisilla maalimerkinnöillä ja risteyksissä kyltityksin merkityn, pääosin pohjois-eteläsuuntaisen reitin voi kulkea kumpaan suuntaa tahansa. Muistutan tässä kohtaa, että kyseessä ei ole rengasreitti, joten kyyti lähtöön tai päätepisteeseen Susi-Kerviselle kannattaa varmistaa ajoissa. Luontevampi suunta olisi ehkä pohjoista kohti siten, että vaellus päättyy Jyrkän ruukille. Me läksimme kuitenkin päinvastaiseen suuntaan.

Jyrkän ruukki itsessään on näkemisen arvoinen paikka. 1831 avatusta Ruukista on tullut yläsavolainen arkkitehtuurinähtävyys. Alkuperäinen kivimasuuni ja 1847 rakennettu tiilimasuuni ovat yhä paikoillaan, ja niitä suojaavat komeat suojarakennukset. Tiilimasuunin yhteydessa toimii aiemin mainittu Ruukin tupa ja Ruukin museo, jossa voi tutustua Jyrkän historiaan. Komea on myös kalastajien ja taimenen suosima koski, jonka rannalla ruukki seisoo. Kävipä itse Juhani Ahokin kokeilemassa Jyrkällä onneaan. Kerrotaan, että kalastuksen lisäksi hän riiusteli ruukinhoitaja Braxin kauniin tyttären kanssa.

Kosken jälkeen polku seuraa Haapajärven rantaa, jonka jälkeen on vuorossa sen tylsin osuus, pieni pätkä tietä myöten. Se kannattaa kuitenkin askeltaa, sillä pian edessä odottaa palkinto. Tien hylättyyään reitti nimittäin tarjoilee ensimmäisen varsinaisen nähtävyytensä, Kangaslammen särkät.

Niillä polku kulkee särkkätörmän laella, kauniin mäntymetsän lomassa. Polunvarsia reunustavat tiheät varvikot täynnä mustikkaa, kanervaa, puolukkaa ja kaarnikkaa. Kangaslammen särkillä on myös tulipaikka, huussi ja laituri, josta voi käydä pulahtamassa suorantaisessa lammessa.

Särkän järkeen maisemaa luonnehtivat vuoroin hiekka, vuoroin suo ja siellä täällä pienet lammet ja järvet. Salmisen rannalla on myös laavu, jossa tulistelu ja pidempikin tauko onnistuu. Siitä eteenpäin reitti jatkuu läpi laajojen suoalueiden, ensin Rönkkölänsuon ja sitten Mustinsuon. Heinäkuun loppupuolella ne hidastivat merkittävästi matkaa. Hyviä pitkoksia pitkin matka toki olisi joutunut, mutta niiltä tuli poikettua yhtenään nappaamaan kourallinen hilloja suuhun.

Lopulta polku kulki Hankalammen sivuitse ja kun tiesi mitä hakea katseella, saattoi lammen reunasta erottaa myös seuraavan nähtävyyden, Hankalammen lintutornin.

Hankalampi on toinen Sonkajärven merkittävistä lintuvesistä ja vaikka linnuista ei perustaisikaan, niin lampi rantaniittyineen on näkemisen arvoinen myös ylhäältä käsin.

Lintutornilta polku jatkuu Haajaistenjärven suuntaan. Tältä osuudelta myös kaksi tunnelmallista tulipaikkaa. Jos aikaa on vain rajallisesti, ei niille kannata pysähtyä liian pitkäksi aikaa. Edessä on nimittäin reitin palkitsevin, erämainen osuus jylhissä rotkomaisemissa.

Esimakua niistä saa Koplukan, vetolossin luona. Sen pohjoispuolelta avautuva laaksomaisema kapeine rotkojärvineen ja hoikkine kuusineen on jotain, jollaista ei Pohjois-Savosta odottaisi löytävänsä.

Seuravaaksi on vuorossa polun haastavin osuus, jyrkkä ja kivikkoinen nousu Holinmäen laelle. Kipuaminen kannattaa, sillä laelta avautuu komea näköala koillisen suuntaan yli Haajaistenjärven.

Onpa sinne rakennettu pieni katselulavakin, jolta käsin on hyvä antaa katseen vaeltaa niin kauas kuin silmä vain kantaa.

Tästä reitti jatkuu sitten mäenharjannetta pitkin. Itään jäävä rinne jyrkkenee jyrkkenemistään ja saa jossain kohtaa laakson toiselle puolelle yhtä jyrkän, hieman matalamman kaverin. Olen saapunut Uuranholin rotkolle.

Putoamisvaara. Hymähdän, kun kuvittelen sen paikannimikyltiksi varoituksen sijaan.

Sen laella on penkki, jossa istahtaa. Hieman loitompana laavu ja huussi. Penkin läheltä lähtevät portaat, joita käsin laskeudutaan rotkon pohjalle. Sieltä reitti jatkuu kohti etelää, taas pitkoksia pitkin. Keväällä ne ovat osin veden alla ja osuus on mukava taivaltaa avojaloin keväisen veden viilentäessä kulkijaa.

Uuranholin jälkeen Jussinlampi ja sen rannalla oleva autiotupa, joka on kaikkien kulkijoiden käytössä, toki autiotupien etiketin muistaen. Täällä on todellista erämaatunnelmaa.

Tiedättehän sen tunteen, kun ihmisten maailma koneineen, härpäkkeineen ja kaikkine turhuuksineen tuntuu vain kaukaiselta, lähes saavuttamattomalta ja merkityksettömältä muistolta. Sen sijaan tietoisuuden täyttävät metsän äänet ja tuoksut, hyvä olo joka vain virtaa kaiken läpi ja tempoo ihmisen mukaansa.

Polku jatkaa tietöntä taivalta ohi muutaman lammen, ennen kuin edessä on taas luonnon kauneutta kaikille aisteille. Nyt polku nimittäin kulkee kahden lammen, Särkkä-Kervisen ja Itäkervisen, väliin jäävää kapeaa hiekkasärkkää pitkin.

Onpa noin kauniilla paikalle vielä laitettu laavukin, joten ei voisi pieni ihminen enempää toivoa. Tuohon laavulle istahdamme pitämään pientä taukoa. Tässä on paikka minun makuuni.

Viimein edessä on reitin viimeinen etappi. Kauniisti mäntykankaalla kiemurtavaa, lampien muotoa mukailevaa polkua, välissä pitkoksia ja pieniä kauniita siltoja piskuisten purojen ylitse. Niillä lentelevät korennot. Välissä soita ja taas hilloja ravitsemaan kulkijan sielua ja kehoa.

Hieman kuusimetsääkin, mutta sitäkin kauniimpaa, ja lopulta Susi-Kervisen lampi, jonka etelärannalla nököttää laavu, jonka luo reitti päättyy. Olo on väsynyt ja onnellinen. Volokinpolku totisesti kannatti kulkea.

Jos 30 kilometriä on kunnon tai ajan puolesta mahdottomuus, voi polun jakaa pienempiin osiin ja vaeltaa vain osan. Reitin varrelle on nimittäin useita tieyhteyksiä. Pysäköinti onnistuu polun kummassakin päässä ja myös keskivaiheella, Eräholin lähellä.

Volokinpolun alkupiste Jyrkän ruukki kartalla.
Retkipaikan opas Volokinpolulle. 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi