Tarinoiden ja tunnelmien Utö

Huhtikuisena perjantai-iltana M/S Eivor irtoaa Pärnäisten laiturista ja lähtee lähes viisi tuntia kestävälle matkalle kohti Suomen eteläisintä asuttua ulkosaarta, Utöä. Matkan varrella laiva pysähtyy Nötön, Aspön ja Jurmon saarilla, ja jokainen niistä on niin houkutteleva, että voisimme jo loikata laivasta pois.

Kevätilta hämärtyy ja aurinko laskee horisontin alapuolelle. Kun viimein saavumme Utölle, tähdet loistavat kirkkaina taivaalla, majakan valo tuikkii kutsuvasti ja meitä laivantuomia ollaan maitokärryjen kanssa vastassa. Tavarat lastataan niihin ja matka jatkuu kohti yöpymispaikkaamme, vanhaa luotsien asuinrakennusta. Täällä ylhäisessä yksinäisyydessään merestä kohoavalla saarella ymmärtää, mitä on olla kaukana kaikesta. Se tuntuu samaan aikaan hurjalta ja kiehtovalta.

Seuraavana aamuna näemme auringonpaisteessa kuinka kauniiseen paikkaan olemmekaan saapuneet. Utön rakennuskanta muodostuu niin idyllisistä puutaloista kuin merenkulkulaitoksen ja varuskunnan rakennuksistakin – onhan Utö alun perin tunnettu nimenomaan virkamiesyhteisönä, jossa asui luotseja, majakanvartijoita ja sotilaita.

Komeimpana kaiken keskellä kohoaa punavalkoinen majakka, joka rakennettiin vuonna 1814.

Utöllä asuu noin kolmekymmentä vakituista asukasta.

Utöllä asuu noin kolmekymmentä vakituista asukasta.

Utössä oli Suomen ensimmäinen majakka jo vuonna 1753, mutta Suomen sodan melskeissä se hävitettiin.

Iltapäivällä pääsemme tutustumaan saaren nykyiseen majakkaan Hanna Kovasen opastamana. Taivas on kiskonut pilvipeitteen ylleen ja avomereltä tuulee. Tämä vanha majakka on tuntenut 27 metrin korkuisessa rungossaan huomattavasti pahempiakin tuulia kuin tämä tänään puhaltava, joka saa meidän maakrapujen silmät vuotamaan vettä.

Utön majakka on rakennettu vuonna 1814.

Utön majakka on rakennettu vuonna 1814.

Neliskulmaisen majakan valkoinen seinä katselee pohjoiseen, kaksiväriset muihin ilmansuuntiin. Kivisen tornin huipulla tuikkiva valo tuotettiin alun perin kymmenellä talikynttilällä peilien edessä. Myöhemmin valo loisti muun muassa hamppuöljyn ja petrolin voimalla, kunnes majakka sähköistettiin vuonna 1935. Samana vuonna majakan yhteyteen asetettiin Suomen ensimmäinen suuntaamaton radiomajakka, joka oli tietyllä radiotaajuudella vakioitua radiosignaalia lähettävä laite.

Utön majakan valo automatisoitiin vuonna 1986. Majakka on yhä tärkeä merenkulun turvallisuutta varmistava laite, ja siksi opastetulla kierroksella ei pääse katsomaan majakan ylimmässä kerroksessa sijaitsevaa linssistöä. Utön majakan valoa voi kuitenkin ihailla jo kaukaa: valo kantaa lähes 18 merimailia. Meidän maakrapujen käsityskyvylle käännettynä siis noin 33 kilometrin matkan verran.

1700-luvulla asutetulla Utön saarella ei ollut kirkkoa. Hengellisyys on ollut kuitenkin aina tärkeä asia kaukana meren keskellä eläville ihmisille, ja niinpä 1840-luvulla saarelaiset sisustivat majakan kolmanteen kerrokseen kirkon. Nousemme jyrkät portaat tummaan ja tunnelmalliseen kirkkosaliin, jossa on puiset penkit, alttari ja saarnatuoli ja jonka ikkunasta näkyy kauas merelle.

Utöläiset sisustivat kirkkosalin majakan kolmanteen kerrokseen 1840-luvulla.

Utöläiset sisustivat kirkkosalin majakan kolmanteen kerrokseen 1840-luvulla.

Sade hakkaa ikkunaan ja tuuli ulisee Hanna Kovasen rauhallisen äänen taustalla, kun hän kertoo meille Utön vesillä sattuneista haaksirikoista. Siitä, miten loppusyksystä 1929 utöläiset katsoivat lukuisista pelastusyrityksistään huolimatta voimattomina luodolla sinnitteleviä Drakenin miehistön jäseniä myrskyävän meren raivotessa ympärillä. Ja siitä, miten Park Victory joutui onnettomuuteen jouluna 1947 ja saaren asukkaat avasivat jouluyönä kotiensa ovet kylmettyneille merimiehille. Ja siitä, miten helikoptereiden äänet herättivät saarelaisia syysyönä 1994 Estonian upotessa. Kuuntelemme Hannaa aivan hiljaa, tuuli jatkaa ulvomistaan ja tunnelma majakan kirkkosalissa on vaikuttava.

Seuraavana päivänä horisontti, laiturit, kylän talot ja majakan huippu ovat sankan sumun peitossa. Kävelemme kylän laidalla seisovan valkoisen rukoushuoneen luokse. Majakkakirkon jyrkät portaat olivat vaivalloiset kylän vanhimmille asukkaille, ja siksi saarelle rakennettiin vuonna 1909 uusi rukoushuone, joka otettiin käyttöön kesällä 1910.

Rukoushuone vihittiin käyttöön kesällä 1910.

Rukoushuone vihittiin käyttöön kesällä 1910.

Bönehuset on ollut alusta asti utöläisten omistuksessa. Sen ovet ovat aina auki ja kulkija voi viettää hiljaisen hetken pienessä salissa, jonka alttarin takana avautuu näkymä kallioille ja merelle, luonnon maalaamalle alttaritaululle.

Rukoushuoneen kymmenhaarainen kynttilänjalka kaiverrettuine nimineen muistuttaa kymmenestä amerikkalaisesta merimiehestä, jotka meri vei Park Victoryn upotessa.

uto4b

Rukoushuoneen takana on niitty, Österäng, joka oli aikanaan merenlahti ja sittemmin sitä käytettiin niitto- ja laidunmaana. Österängillä on myös Utön hautausmaa. Pieni kiviaidan ympäröimä kalmisto on melko nuori saaren historiaan nähden, sillä se vihittiin käyttöön vuonna 1962. Ennen sitä saarelaiset veivät vainajat pitkän venematkan päähän Jurmoon.

Utön hautausmaa on saaren historiaan nähden nuori.

Utön hautausmaa on saaren historiaan nähden nuori.

Utö on kivinen saari, joten hautausmaan hiekka on tuotu proomuilla Paraisilta ja Korppoosta. Hautausmaalla katseen vangitsee eritoten Gösta Bergmanin suunnittelema meren uhrien muistomerkki.

Utön hautausmaalla on Gösta Bergmanin suunnittelema hukkuneiden muistomerkki. Luotsiveneen purjeen muotoisessa kivessä lukee “Havet min grav Herren mitt hopp".

Utön hautausmaalla on Gösta Bergmanin suunnittelema hukkuneiden muistomerkki. Luotsiveneen purjeen muotoisessa kivessä lukee “Havet min grav Herren mitt hopp”.

Hautausmaan lähellä Österängin niityllä kohoaa metalliketjujen ympäröimä risti. Tämä yksinäinen hauta on Saksan keisarillisen laivaston matruusi Buchwaldin viimeinen leposija. Aallot toivat hänen ruumiinsa rantaan joulukuussa 1916.

Saksalaisen matruusin yksinäinen hauta.

Saksalaisen matruusin yksinäinen hauta.

Jatkamme matkaa Utön kallioille. Sumu verhoaa koko ympäröivän maailman ja tuulessa tuoksuu suola. Parin päivänä aikana Utön maisemat ja kaikki kuulemamme tarinat ovat tehneet meihin valtavan suuren vaikutuksen.

Utö menee ihon alle ja  kaukana ulkosaaristossa ymmärtää, millainen voima luonnolla on ja kuinka pieneksi ihminen sen edessä jää. Iltapäivällä nousemme laivaan ja palaamme mantereelle, mutta sumu seuraa meitä koko kotimatkan.

Teksti: Elina Pylsy-Komppa
Kuvat: Taru Sairanen

Lähteet:
Hanna Kovanen
Holmroos, Altti: Majakkasaarilla. Readme.fi, 2015.
Laurell, Seppo: Suomen majakat – Finska fyrar – Finnish lighthouses. Merenkulkulaitos, 1999.
www.uto.fi, 24.4.2016.

M/S Eivor lähtee Nauvon Pärnäisistä ja laivakyyti on ilmainen. Eivorin kesä- ja talviaikataulut sekä lähtöpaikan kartan löydät tästä linkistä.

Aiempia tunnelmiamme Utön majakkasaarelta pääset fiilistelemään tästä.

1 reply
  1. Varpuslintu
    Varpuslintu says:

    Utö on upea retkikohde, mutta on huomionarvoista muistaa mainita, etteivät saarelaiset hyveksy lainkaan telttailijoita. Vaikka pihamaiden, varuskunnan alueiden ja luonnonsuojelualueiden väliin jääkin periaatteessa jokamiehenoikeuden mentävää aluetta tilapäisen leirin pystyttämiseen, saa telttailija kyllä saarelaisten vihat päälleen, jos jää kiinni leiriytymisestä. Eli jos retkeä Utöhön suunnittelee, kannattaa varata majoitus etukäteen. Jos ei ole varaa tai halua maksulliseen sisämajoitukseen, kannattaa jäädä Eivorin kyydistä jo Jurmossa. Siellä telttailu on luvallista sekä virallisesti että epävirallisesti.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi