Täällä me kuljemme, näitä hetkiä rakastamme – Retkipaikka onnittelee 100-vuotiasta Suomea

Me suomalaiset olemme luontokansaa. Metsä- ja järvimaisemissa silmämme lepäävät; puhtaan ilman tuulenvireessä on ihana hengittää; puiden kuiskinaa ja aaltojen liplatusta kuuntelemme hiljentyen; meren rannalla ja tunturin rinteellä mielemme rauhoittuu.

Satavuotiaan Suomen ja sen kauniin, puhtaan, rakkaimman luonnon kunniaksi me retkipaikkalaiset teimme tämän kuvakoosteen. Kuvien paikat ja hetket ovat meille tärkeitä, nämä tunnelmat jakamalla ja niitä muistelemalla haluamme juhlistaa itsenäistä Suomea.

Kuvakoosteen myötä Retkipaikka toivottaa Suomelle ja kaikille suomalaisille onnellista itsenäisyyspäivää!

Terhi Jaakkola: Herätys talviseen aamuun

”Unelma heräämisestä taikatalviseen aamuun, tyynen – vielä sulan lammen rannasta, riippumaton sylistä toteutui vihdoin Unelman päivänä, hyvien retkiystävien ympäröimänä.” -Terhi Jaakkola

Petri Pihko: Linnansaaren joutsenet

”Saimaan kalliot eivät lakkaa ihastuttamasta. Tämä kuva on syksyiseltä melontaretkeltä Linnansaaren kansallispuistoon. Puiston asukkaatkin, tämä joutsenpariskunta, olivat myös liikkeellä vesillä.” -Petri Pihko

Antti Kulmanen: Isojärven kansallispuisto

”Yksi puistoista, joka eniten minusta ”muistuttaa” Suomea. Majavia, majavien patoja, kallioita ja metsää. Löytyypä puistosta myös Huhtalan torppa, joka kertoo Suomen oloista 1800-luvun lopulla. Monille kansallispuistoista tuntematon, mutta mielestäni käymisen ja kokemisen arvoinen. Kuvattu syksyllä 2015 auringonlaskun aikaan, Kurkijärvellä mäyränimen päästä.” -Antti Kulmanen

Marika Hänninen: Lapinsalmen riippusilta

”Suomi 100 vuotta, ja Repoveden Lapinsalmen riippusilta 30 vuotta.” -Marika Hänninen

Paula Savelius: Hiihtoretki Saimaan jäällä helmikuun auringossa

”Auringon noustessa jäällä leijaillut usva haihtui hiljalleen tuoden näkyviin pieniä saaria ja avaran jääkentän. Vain suksien ääni lumella, ympärillä hiljaisuus ja auringonsäteissä aavistus kevättä… Sininen taivas ja valkoinen lumi – Suomen luontoa parhaimmillaan.” -Paula Savelius

Caj Koskinen: Vätsäri

”Elokuu 2016, Vätsärin erämaa. Olimme olleet tässä kohtaa jo noin viikon retkeilemässä, ja tämä on nimetön järvi lähellä legendaarista Routasen kurua. Kuvassa vaimoni Katja ja hänen rakas packraft.” -Caj Koskinen

Mikko Sorsa: Hangon aurinkoinen hymy

”Kuva on Peikon polun varrelta, Furunäsin laavulta. Hangon aurinkoinen, usein hyväntuulinen hymy, näyttäytyi myös tuona varsin tyynenä heinäkuisena iltana.” -Mikko Sorsa

Tero Hintsa: Kuusamon Myllykoski

”Myllykoski on tuttu monille suomalaisille luontomatkaajille. Lukematon määrä luonnonystäviä on ihaillut vuolaassa virrassa sukeltavia koskikaroja. Myllykosken ylittävä riippusilta on varmasti painunut monien mieleen. Myllyn pimeästä, mutta turvallisesta tuvasta aukeaa käsittämättömän kaunis näkymä näille Kitkajoen paraatipaikoille. Tämän kansallisromanttisen kuvan myötä hyvää Itsenäisyyspäivää Retkipaikan lukijoille!” -Tero Hintsa

Markus Lehteinen: Imatra

”Retkiluistelun tähtihetkiä Imatralla.” -Markus Lehteinen

Elina Tarvainen: Syvärannan Lottamuseo

”Olen tuntenut vahvoja naisia, joille Syväranta on ollut tärkeä paikka ennen sotia ja sotien jälkeen. Heidän elämäntyötään ja perintöään vaalii Lottamuseo. Nämä naiset eivät ole enää keskuudessamme, mutta minä pääsin kesäisenä päivänä Syvärannan Lottamuseolle puutarhajuhliin ja muistelemaan heitä sekä paikan merkitystä 100-vuotiaalle Suomelle. Tuon päivän jälkeen minusta tuli Lottamuseon perinnelottien jäsen, ja nyt Syväranta on minulle entistä merkityksellisempi paikka.” -Elina Tarvainen

Tanja Rautavirta: Iitin Hiidenvuorella maailman tärkeimmässä seurassa

”Hetki ennen auringonlaskua kesällä 2017 maailman tärkeimmässä seurassa. Telttailimme perheen kesken Iitin Hiidenvuorella. Ikiaikainen muinaislinna tarjoaa palan jylhää suomalaista sielunmaisemaa, metsää, vettä, raitista ilmaa, rauhaa sekä ripauksen mystisyyttä. Vuodenajasta riippumatta vuori kutsuu minua säännöllisesti. Jokainen kerta Hiidenvuoren laella palkitsee.” -Tanja Rautavirta

Kari Rantanen: Syysaamu Karjaan Härjänvatsassa.

”Aamupäivän fiiliksiä Etelä-Suomen syksyssä. Kuva otettu 25.10.2017 kello 10:25, Karjaan Härjänvatsassa. Perinteisellä kahden miehen ja kahden päivän ”Hobittivaelluksella” halki lounaisen Suomen maaseutujen. Useitakin uskomattoman hienoja paikkoja ja tilanteita osui matkalle, suorastaan epätodellisin ”peikkofiiliksin”! Kuten Hobittiretkelle hyvin sopiikin. Tarinakin kuvineen on retkestä tulossa blogiini.” -Kari Rantanen

Sini Malminiemi: Ensimmäinen yhteinen talvivaellus

”Viime vuodenvaihteessa minä ja tuore puolisoni vaelsimme Itäkairassa ensimmäisen yhteisen talvivaelluksemme. Reissu oli haastava, minkä seurauksena onnistumisen kokemukset olivat sitäkin suurempia. Yksi niistä oli tämän kuvan ottaminen. Öinen revontulikuva on otettu ensimmäisenä telttayönämme Vieriaapan reunalla. Kuvasta tuli niin onnistunut, että se päätyi pesämme seinälle sekä uuden blogini taustalle.” -Sini Malminiemi

Anne Sulander: Vaaleanpunainen aamunsarastus Päijänteellä

”Tässä kuvassa muistelen hetken yllättävyyttä: Outdoor Siskojen perinteisellä talvivaelluksella Päijänteen jäällä heräsin riippumatosta keskelle vaaleanpunaista aamunsarastusta ja näin heti silmät avattuani täydellisen sateenkaaren. Seura oli hyvää, kahvi odotti nuotiolla ja pian olisi lähtö hiihtämään.” -Anne Sulander

Heikki Sulander: Sisu ja sinnikkyys

”Kuva on Hetta-Pallas-reitin varrelta, Suaskurun kodasta kesäkuulta 2016, kun kesken vaelluksemme alkoi sataa lunta. Matka juuri ennen tätä kotaa oli luminen ja liukas, koska oli satanut kaksi päivää lunta. Kotaan päästyä oli mukava kuivatella vaatteet ennen seuraavaa etappia, Lumikeron ja Vuontiskeron ylitystä, samoissa lumiolosuhteissa.” -Heikki Sulander

Mikko Lemmetti: Joutsenet

Kuulen äänen jo kaukaa. Katsahdan taivaalle. Tunnen selkäpiissäni kylmän väristyksen ja sydämeni jättää lyönnin väliin. Sieltä ne tulevat – ikuisesti toisilleen uskollinen pariskunta. Joutsenten liitto kestää aikaa, kuten myös maamme itsenäisyys. Vahvoin ja vakain siiveniskuin eteenpäin!” -Mikko Lemmetti

Matti Riekki: Yksinvaellus maastopyörällä Kaldoaivissa

”Kuva on otettu onnistuneen reissun viimeiseltä lounastauolta. Kuvasta ja reissusta tekee minulle erityisen se, että samalla reissulla toteutui kolme isoa haavetta: vaellus yksin, vaellus maastopyörällä ja vaellus Kaldoaivissa. Se myös jättää minulle muistoihin jäljen vuodesta 2017.” -Matti Riekki

Antti Kiviniemi: Paistunturin erämaa

”Vaelluksella Paistunturin erämaassa. Leiri keskellä erämaan rauhaa. Ympärillä tuntureita, järviä ja jokia, joissa elää vielä toistaiseksi luonnonkantaisia lohikaloja. Ne ovat maassamme harvinaisia, vaikka niin ei kuuluisi olla. Sataan vuoteen maamme itsenäisyyttä kuuluu myös paljon menetyksiä luontomme suhteen, jonka todellisen arvon vielä toivottavasti kansakuntana ymmärrämme uudelleen.” -Antti Kiviniemi

Milla Leskinen ja Jiri Keronen: Vanha Vaasa

”Polkumme vievät meidät usein Suomen historiaa henkiviin paikkoihin. Hylätyt ja hieman karmaisevatkin rauniot ja vanhat hautausmaat tarjoavat käsinkosketeltavan linkin menneisiin sukupolviin ja lumoavat oudolla kauneudellaan. Joka päivä ei kuitenkaan tule vastaan niin näyttävää kohdetta kuin Vanhan Vaasan palossa 1852 tuhoutunut Pyhän Marian keskiaikainen kivikirkko, joka osui kevättalvisen seikkailumme varrelle. Tämän muinaisjäännöksen jyhkeyden keskellä tuntee retkeläinen itsensä pieneksi – ja nuoreksi.” -Milla Leskinen ja Jiri Keronen

Marja Utela: Kilpisjärvi

”Kilpisjärvi oli äidilleni tärkeä paikka, hän kävi siellä aikoinaan joka kevät hiihtämässä. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että hän kerran sai houkuteltua mukaansa erään vastahakoisen abiturientin. Se viikko oli upea kokemus. Lähdin mukaan toisenkin kerran. Viime kesänä pääsin tänne ensimmäistä kertaa kesällä ja kiipesin Saanalle. Tirautin siellä huipulla itkut äidin muistolle.” -Marja Utela

Juhani Kaalikoski: Ystävä kuvaamassa täysikuuta Etelä-Konnevedellä

”Olemme ystäväni Anssin, Satunnainen retkuilija, kanssa saapuneet Etelä-Konneveden rannalle lämmittämään mökkiä seuraavan päivän perinteistä, jokasyksyistä retki- ja musavisapäivää varten. 3.11. illalla oli taivaalla pilvien lomassa aavemainen täysikuu. Sitä oli mentävä rantaan kuvaamaan. Tässä kuvassa kuitenkin kuun kuvaaja kansallispuistomaisema takanaan.

Luonto ja ystävät ovat tärkeitä!” -Jussi

Kukka Kyrö: Kivi Liesjärven kansallispuistossa

”Vähintään yhtä usein kuin muistan retkiltäni maiseman, muistan jonkin luonnon muovaaman erikoisen yksityiskohdan. Tämä hämäränä lokakuun päivänä Liesjärven kansallispuistossa kohtaamani kivi oli juuri sellainen.

Tuntui kuin kuusivanhusten naavaiset oksat olisivat halunneet piilotella sitä. Olivatko ne jopa kasvaneet siihen vain taatakseen rauhan tuolle niitä monin verroin iäkkäämmälle? Ehkä muhkealla sammalmyssyllä kuusentaimitupsuineen sekä kylkiä verhonneella vihreydelläsammalilla, varvuilla ja saniaisilla, oli sama tehtävä. Siinä se kohosi, aivan polun kupeessa, mutta silti useimmilta kulkijoilta piilossa. Aivan kuin tuo ikivanha muhkura olisi ollut koko metsän varjelema salaisuus.” -Kukka Kyrö

Marja Kares-Oksman: Ystävän kanssa Koskeljärvellä

”Euran Koskeljärvellä hyvän ystävän kanssa kajakkiretkellä. Retken jälkeen maailma on taas palon parempi paikka!” -Marja Kares-Oksman

Joonas Talka: Haltin rinne Suomen puolelta länteen nähtynä 27.8.2017

”Se, että kiivettiin kaveriporukan kesken Haltille Suomen 100 v-juhlan kunniaksi oli vahinko. Enkä nyt meinaa sitä, et kolme eteläkarjalaista ois vahingossa löytäny yht’ äkkiä ittesä tuhannen kilometrin päästä seistä töröttämästä Suomen korkeimmassa maastokohassa, vaan että pari kolme vuotta suunnitteilla ollu Haltin huiputus vaan sattu vahingossa tälle juhlavuodelle. Tajusin sattumasymboliikan osuvuuden vasta, kun kaveri sanoi vähän ennen reissua, että hienoa kiivetä Suomen 100 v-juhlan kunniaksi maan korkeimpaan maastokohtaan. Niin, joo, aivan!

Haltin huiputus merkitsi miulle jo itessäänkin tosi paljon ja vaik kuvittelenkin olevani hyvä selittämään asioita auki, ni tän asian merkityksellisyyttä en osaa selittää. Painoarvoa tuskin ainakaa vähentää se, et tarvottiin monta tuntia lumihangessa ja rakkakivikossa voimat koetuksella päästäksemme Haltille ja Haltin jälkeen oottais vielä parin kolmen päivän patikka Kalottireittiä myöden Kilpisjärvelle. Ku viimein päästiin tuohon maamme korkeimpaan kohtaan seisomaan kirkkaassa auringonpaisteessa näkyvyyden salliessa kattoa joka suuntaan niin pitkän matkan päähän ku silmä vaan jaksaa nähdä, niin kyllä siinä vierähti liikutuksen ja ylpeyden kyynel raavaan miehen poskelle. Oltii Suomen korkeimmassa kohassa. Vaik Halti ei olekaan ”kuin” korkein möykky maapallossa tiettyjen ihmisten sopimien rajojen sisällä, ni silti se merkitsi miulle jotain todella suurta.” -Joonas Talka