Ruskatunnelmia Lemmenjoen luontopolulla

➡️ Rengasreitti 4,1 km

🔥 Tulipaikka

📌 Sijainti kartalla

Olin varannut itselleni ja isälleni mökin viikoksi Lapista. Reissua suunnitellessa nousi puheeksi Suomen suurin kansallispuisto, Lemmenjoki, missä emme olleet kumpikaan vielä käyneet. Normaalisti paras ruska-aika ajoittuu syyskuun kahdelle keskimmäiselle viikolle, mutta myöhäisen syksyn saattelemana saatoimme nauttia kirkkaiden värien maailmasta syyskuun viimeiselläkin viikolla. Tunnelmaa nostatti vielä sumu, joka kesti koko reissun.

Tie Lemmenjoelle

Tarkoitus oli kiertää vähän pidempi lenkki kansallispuiston parkkipaikalta maastoon, mutta myöhäisen saapumisemme takia tyydyimme nopeampaan, reilun 4 kilometrin pituiseen luontopolkuun. Ja siis ei, en ollut nukkunut pommiin, vaan auto saattaa joskus lopettaa yhteistyön kesken ruskamatkan. Onneksi kyse ei ollut mistään vakavasta, vaan muutaman tunnin viivästyksen jälkeen pääsimme aloittamaan matkan Lemmenjoelle Muonion suunnilta.

Tätä olisi siis luvassa

Puisto saa nimensä 80 kilometrin pituisesta Lemmenjoesta. Joen saamelainen nimi on Leammijohka. Leammi takoittaa suomeksi lämmintä. Alue on rehevämpää kuin ympärillä oleva maasto, ja siksi koettu lämpimämmäksi. Aikojen saatossa nimi on taittunut Lemmenjoeksi. Puisto on perustettu vuonna 1956.

Luontopolku

Saavuimme kansallispuiston parkkipaikalle noin kello 16 maissa. Paikalla oli muutama auto. Tunnelma oli jopa hieman aavemainen. Ei ristinsielua lähimailla, eikä tuulen tai lintujen ääniä. Näkyi vain sumua ja metsää plus opastaulu. Nappasin kameralaukun selkään ja suuntasimme vihreiden merkkien perässä luontopolun suuntaan.

Parkkipaikan opastaulu

Olen joskus Instagramista valokuvia selaillessa törmännyt upeisiin valokuviin Lemmenjoelta, joten odotukset ovat korkealla. Luontopolku ei valitettavasti kierrä upealle Ravadaskönkään vesiputoukselle, mutta kaunista jääkauden muovaamaa Lappi-maisemaa olisi silti luvassa.

Suppalampi

Ensimmäisenä pistivät silmään kangasmetsä ja pienet suppalammet, jotka tulivat vastaan jo muutaman sadan metrin jälkeen. Saavuimme Muurahaislammen tulipaikalle. Lampi oli suorastaan UPEA ruskan väreissä. Sumu antoi oman tunnelmansa maisemaan. Täysin tyyni sää teki veden pinnasta peilin. Ei ihme, että aikoinaan on puhuttu pinnan alla olevasta toisesta maailmasta.

Muurahaislammen vastarannalla

Tarkoitus oli kyllä keittää nokipannukahvit jossain vaiheessa, mutta ei ehkä vielä näin alkuvaiheessa. Retkipaikan mobiilisovelluksella tarkistin, olisiko lisää tulipaikkoja luvassa. Ei ollut. Luontopolulla on vain 1 tulipaikka. Jos siis haluat käristellä makkaroita retken loppuvaiheessa, kannattaa melkein kiertää luontopolkua väärään suuntaan.

Muurahaislammen tulipaikka

Jatkoimme matkaa ja pian saimmekin nousta hyvin terävän ja jyrkkäreunaisen harjun päälle. Lemmenjoen maisemia jo GoogleMapsilla katsoessa huomaa, että alue on hyvin kumpuilevaa.

Luontopolku kulkee harjun päällä

Jokilaakson vierustaa kaunistavat harjujonot ja supat, joissa on omat, ainutlaatuiset lajistonsa. Välillä tuli täysin kivipohjaisia tulvalampia, toisinaan soituneita suppia ja sitten lehtomaista maisemaa.

Tulvalammet syntyvät mataliin kohtiin, kun kevätlumet sulavat. Sora ja hiekka läpäisevät hyvin vettä, joten lammet tyhjenevät ajan kuluessa syvempiin lampiin ja puroihin. Näin syksyllä kuivat lammenpohjat ovat mielenkiintoinen näky.

Opasteet kertovat luonnon tarinaa

Reitillä tulee vastaan opastauluja, jossa kerrotaan alueen historiasta. Lopulta palasimme autolle. Juuri sopivasti ennen pimeää. Kahvitkin saatiin keiteltyä auton luona.

Ruskan värejä harjujen välillä

Itselle jäi sellainen fiilis, että tänne on pakko palata takaisin. Luontopolku raapaisi pintaa, mutta paljon on vielä näkemättä ja kokematta. Ensi kerralla teltta mukaan ja maastoon muutamaksi päiväksi. Ainakin Ravadaskönkään vesiputous on nähtävä!

Polku on paikoin hyvin juurakkoinen, joten jalkoihin joutuu hieman katsomaan harjuille noustessa. Muuten voin suositella lenkkiä koko perheelle. Kyseessä ei ole missään tapauksessa paha lenkki. Esteettömästi luontopolkuun ei valitettavasti voi tutustua. Enkä suosittele lähtemään polulle lastenrattaiden kanssa.

Pyyntikuoppia Lemmenjoella

Muinaiset lappalaiset kaivoivat ansan villipeuroja varten. Kuopat olivat noin 2 metriä syviä, joista on enää oikestaan pienen poteron kokoinen kuoppa jäljellä. Montun pohjalla odottivat epäonnista peuraa terävät seipäät. Laiskaa metsästystä sanon minä. Näitä hautoja löytyy luontopolun kyljestä useampia. Porotalouden yleistyessä kuoppapyynti sai jäädä. Vanhimmat Suomesta löydetyt kuopat ovat noin 5000 vuotta vanhoja. Luontopolun kuopat ovat kuitenkin tuoreempaa tekoa.

Kullankaivuu

Lemmenjoen kansallispuisto on tunnettu kullastaan. Kyseessä ei ole mikään iso kaivosoperaatio, vaan kultamainarit kaivinkoneilla nostavat maata ränniin, joka suodattaa kultaa maan seasta. Aihe on hyvin ristiriitainen ja tuorein laki lopettaa kaivinkonekaivamisen alueella vuonna 2020. Tämän jälkeen saa lapiolla vielä kaivella. Kun mainari lopettaa kaivamisen, täytyy käytetty alue maisemoida.

Kullankaivaminen alkoi toden teolla toisen maailmansodan jälkeen, kun alueen joista löytyi kultahippuja. Löysipä eräs mainari 167,4 grammaa painavan kultahipun tänä vuonna (2017). Hippu sai nimekseen Suomi100.

Google Maps -linkki parkkipaikalle

Mainos

Kansallispuiston esite

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi