Rautjärven Kilmäen luola yllättää suuruudellaan

Vuosi vaihtui ja useita retkikohteita mennneeltä vuodelta on vielä juttuja vailla. Nyt päätin kaivaa arkistoja ja ottaa esiin erään rauhoitetun luolakohteen.

Rautjärven kotiseutuyhdistys on maininnut sivustollaan, että Miettilän kylän Kokkomäellä olisi Killävuoren luola. Tarkempi katsastus karttaan osoitti, että alueelta todellakin löytyi paikka, joka kantoi nimeä Kilmäki ja sen juurelle oli merkitty rauhoitettu luola. Tuosta luolasta aioimme ottaa selkoa, koska satuimme lomailemaan samoilla suunnilla.

Kilmäen läheisyyteen pääsi helposti hiekkatietä pitkin henkilöautolla ja aivan kuin tehtynä paikalta löytyi myös auton mentävä levennys, johon päätimme pysäköidä. Hiekkatien jatkuessa eteenpäin tien oikealle puolelle jäi metsänreunaan jonkinlainen poluntapainen painanne maastossa. Mietimme hetken olisiko tuo luolalle vievä polku kenties?

Aloimme uskoa asiaan, kun puihin oli ripustettu punaisia nauhoja aivan kuin oppaiksi johonkin paikkaan johdattaakseen. Joten päätimme lähteä kulkemaan polkua pitkin syvemmälle metsään. Pitkään ei tarvinnut matkaa taivaltaa, kun keskelle polkua olivat maa-ampiaiset tehneet pesänsä ja eikös ne pirulaiset hermostuneet tömistelystämme.

Niinhän siinä sitten kävi, että matkan muuttuessa pikamarssiksi katosi koko polku ja suuntakin, että missä oikein ollaan. Onneksi edessä alkoi siintää pystysuora kallioseinämä, joten sinne päätimme navigoida menomme. Kalliokammalle saavuttaessamme meitä onnisti kerralla, näet osuimme suoraan luolan suuaukolle.

kilmäenluola (8)

Luolan suu oli noin metrin levyinen ja kahdesta kolmeen metrin korkuinen ylöspäin kapeneva kiilamainen aukko. Jätimme nopeasti ylimääräiset varusteet luolan ulkopuolelle ja ahtauduimme kaikki kerralla sisään, sillä ulkopuolella pörräsi melkoisia herhiläisiä, joita epäilimme ampiaisiksi, jotka olimme saaneet peräämme.

Valokiilojen lakaistessa luolaa tarkemmin se osoittautui todella pitkäksi, pohjaltaan tasaiseksi kalliohalkeamaksi, joka oli ylhäältä ummessa, joten valoa ei kuiluun päässyt sitä kautta sisään.

Seinistä tihkuva kosteus värjäsi kallionseinämät todella kauniiksi kaikkiin sateenkaaren väreihin. Mieleeni luolasta tuli jotenkin Sulkavan linnavuorenluola, siinä oli hyvin paljon samoja elementtejä.

Pituutta luolalle kertyi toistakymmentä metriä, ylöspäin kapeneva katonharja oli useiden metrien korkeudella ja kaksi ihmistä pystyi melkoisen hyvin leveimmissä kohdissa ohittamaan toisensa. Todella hieno ja vaikuttava luolakokemus. Ihmetys onkin lähinnä, että tästä kohteesta ei ole mitään tarkempaa selontekoa esim. internetissä? Melkoisella varmuudella voisi kuitenkin arvailla, että luolaa olisi käytetty jonkinlaisena piilopaikkana idästä saapuneiden uhkien aikana.

kilmäenluola (6)

Saimme aikaa kulutetuksi sisällä varmasti liki tunnin ihastellessamme luolaa, toiseksi meitä hieman mietitytti luolan suuaukolla tummana pilvenä pörräävät hyönteiset, olivatko ne edellä mainittuja ampiaisia, paarmoja tai jotain pienempiä mäkäräisiä? Virpi päätti toimia varmanpäälle ja kiskoi ylleen kertakäyttö sadetakin varmuudeksi. Itse rohkaisin mieleni ja astui pimeästä kirkkaaseen päivänpaisteeseen, jossa voinkin todeta pörriäiset vain paarmalaumaksi. Sisältä katsottaessa päivän kirkkaus todellakin antoi olettaa jotain aivan toista.

Autolle palatessamme koitimme löytää uudestaan tuo kadottamamme polun, mutta turhaan sitä haimme, sen oli kuin maa nielaissut mukanaan. Hiekkatielle saavuttaessamme totesimme polun kulkeneen aivan vieressä, no kerrankos sitä ennenkin tultu läpi ryteikön kuin hirvi.

Kilmäen luola on Suomen mittapuulla pitkä ja näyttävä luola, joka todella ansaitsisi tulla paremmin esiin. Toivottavasti kotiseutuyhdistys saisi paikalle opasteet ja vaikka kohteesta kertovan historiikin. Näinkin kohde on täydet viiden tähden omaava luolaretkikohde Itä-Suomessa. Suosittelen.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6798142 E 620301

Kuvat: Harri Leino ja Virpi Bee

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi