Kuukauden retkeilyblogi: Kaikki inkkarit ahkiossa

kk_blogi_2015_09Kun Mari Uotila ja Markus Kangas kertovat ihmisille uusista suunnitelmistaan, saavat he usein kuulla olevansa ihan hulluja. Onneksi retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen vihkiytynyt pariskunta pitää harrastuksistaan blogia. Niinpä mekin saamme seurata kuinka käy, jos kaikki inkkarit eivät ole kanootissa, vaan ahkiossa.

Päijät-Hämeestä kotoisin olevat Mari ja Markus asuvat nykyään Kauniaisissa. Molemmat ovat retkeilleet omilla tahoillaan lapsuudesta asti ja luontosuhde on kehittynyt mutkattomaksi.

Marilla luontoharrastus alkoi seitsenvuotiaana partiossa. Markuksen vei mennessään kymmenvuotiaana luettu novelli Erämaan kutsu. Molemmat harrastavat luonnon ohella monipuolisesti liikuntaa, mikä näkyy myös blogissa.

kaikkiinkkaritahkiossa1

Markus ja Mari Kilpisjärven-matkallaan.

Idea blogista oli ennemmin samanaikainen kuin yhteinen.

– Meille oli kertynyt jos jonkun verran kerrottavaa ja jaettavaa retkeilyyn liittyen, halusimme jakaa valokuvia ja kuulumisia retkiltämme sekä tallettaa myös itsellemme muistoja ylös. Aluksi nolostelimme hieman yhteistä pariskuntablogi-ideaamme, mutta kun kaikki kaverimme eivät nauraneetkaan meille, päätimme toteuttaa idean, he kertovat.

Pääsääntöisesti Mari kirjoittaa tekstit yhteisiltä reissuilta, kun taas Markus huolehtii valokuvaamisesta ja kuvien käsittelystä. Omat postauksensa Markus toki kirjoittaa itse. Jutut suunnitellaan yhdessä. Koska Mari ja Markus haastavat itsensä mielellään myös uusien juttujen parissa, toivovat he innostavansa monenlaisia lukijoita kokeilemaan ennakkoluulottomasti eri lajeja ja lähtemään luonnon helmaan. Myös epäonnistumisen hetket jaetaan lukijoille.

– Kun aloimme pitää blogia, luulemme että sitä kävi lukemassa vain perheemme ja ne ystävät joilta säännöllisesti tenttasimme, että onhan teksit luettu. Sittemmin olemme huomanneet, että vapaaehtoisia lukijoita on tullut myös pakotettujen lisäksi!

Pariskunnan mukana juoksee brasilianterrieri Ringo. Kuusivuotias karvatassu nukkuu mielellään makuupussissa ja jahtaa kaikkea mahdollista. Ringo on ollut mukana muun muassa jääkiipeilemässä, ja sen seikkailuja raportoidaan blogissa niin ikään.

– Ringo on sinänsä haastava retkikaveri, että lyhytkarvaisena se ei kestä kovinkaan kylmää ja että se on kova poika karkailemaan sekä lähtemään omille seikkailuilleen. Kutsumme Ringoa jokus leikkisästi brasilianhuskysksi, sillä latinoksi se on joutunut aika arktisiin menoihin mukaan, Mari kertoo.

Brasilianhusky Ringo on aina riemuissaan lähdössä mukana reissuille.

Brasilianhusky Ringo on aina riemuissaan lähdössä mukana reissuille.

Toimistotyötä tekevä pariskunta inspiroituu suunnittelemaan retkiään esimerkiksi lehtiartikkeleiden pohjalta. Mari kertoo olevansa jokseenkin allerginen pitkille automatkoille, joten hänelle mieluisin retkikohde löytyy yleensä lähitienoilta ja mieluiten veden ääreltä.

– Pääkaupunkiseudulle muutettuamme luonto tuli monella tapaa vähän lähemmäksi meitä. Nuuksioon on vartin ajomatka ja merikin on lähellä, Mari kertoo.

Hän toteaa kuitenkin pitävänsä esimerkiksi Lieksan Patvinsuota ja Lyngenin niemimaata Norjassa epätodellisen kauniina paikkoina. Pohjois-Norjan karu luonto vetoaa myös Markukseen, joka rakastaa puuttomia ylämaita ja jopa jäätikkömaisemia.

– Toinen lemppari ovat Itä-Suomen alueet, joissa on kuivia kangasmetsiä ja lampia. Niissä tulee aito erämaafiilis ja tunne että voisi vaikka tulla jokin villieläin vastaan seuraavan puun takaa, Markus miettii.

Luonnollisesti myös reissuihin käytettävä aika ja raha määrittelevät retkikohteiden valintoja.

– On sitä tullut ajettua 16 tuntia suuntaan ihan vaan pitkäksi viikonlopuksi Lyngeniin kiipeilemään, kun mieli teki.

Vuorissa on vetovoimaa. Tässä Markus on huiputtamassa Mont Blancia vuonna 2013.

Vuorissa on vetovoimaa. Tässä Markus on huiputtamassa Mont Blancia vuonna 2013.

Mari ja Markus saivat hiljattain idean huiputtaa kaikki Suomen yli tuhat metriä korkeat tunturit. Tätäkin seikkailua blogin lukijat ovat saaneet seurata huikeiden valokuvien ja tunnelmallisten, yksityiskohtaisten kirjoitusten kera blogin välityksellä. Idea haasteeseen syntyi simppelisti Latu & Polku -lehden artikkelin pohjalta. Projektia alettiin suunnitella viime keväänä.

– Emme kumpikaan ole kovinkaan innostuneita ihan perusvaeltamisesta painava rinkka selässä, joten suunnittelimme myös tämän reissun siten, että huipuilla käytäisiin kevyillä päiväretkikamoilla, pariskunta kertoo.

Sarjahuiputukseen he päättivät yhdistää juoksuharrastuksen. Elokuun lopulla Käsivarren Lapissa vietetyn reilun viikon aikana kaikki 15 huippua tulivat huiputetuiksi, joskaan rinkankantamiselta ja telttayöpymisiltä ei lopulta vältytty. Kilometrejä reissulla kertyi yli 250.

– Kivirakassa juokseminen ei sitten ollutkaan niin leppoisaa touhua kuin olemme kuvitelleet. Toisaalta rinkan kantaminen ei sekään sitten ollut niin ikävää kun olimme muistelleet.

Pariskunta aikoo jonakin päivänä palata Kilpisjärven maisemiin, mutta sukset jalassa, eikä enää yhtä raskaan suorituksen merkeissä.

Markus ja Meekonvaara tänä vuonna.

Markus ja Meekonvaara tänä vuonna.

Retkeily ja itsensä haastaminen luonnon olosuhteissa opettaa yhtä jos toista paitsi retkikaverista, myös itsestä. Mari ja Markus kertovat oppineensa vuosien varrella muun muassa, että erämaassa ei auta tapella. Riitoja ei pöpelikössä synny ja pari arvelee, että sillä on jotain tekemistä itsesuojeluvaiston kanssa.

Opettaa retkeily muutakin.

– Retkeilytaidot kehittyvät sitä paremmiksi mitä enemmän metsässä aikaa viettää. Myös ongelmanratkaisukyky joutuu usein koetukselle, kun miettii, millä kotiin jääneet varusteet voi korvata, Mari kirjoittaa.

– Olemme joutuneet tilanteisiin joissa olemme pelänneet, olleet täysin uuvuksissa ja väsyneitä, mutta myös kokeneet mielettömiä onnistumisen tunteita ja liikutusta saavutuksista ja paikoista joihin olemme päässet. Näiden tunteiden ja kokemusten käsittely niin yhdessä kuin erikseen on opettanut meille paljon.

Mari hiihtelemässä Sarekissa aiemmin tänä vuonna.

Mari hiihtelemässä Sarekissa aiemmin tänä vuonna.

Retkistään ja retkisuunnitelmistaan raportoiminen blogissa tuo Marin ja Markuksen mielestä lisäkipinää harrastukseen. Kun toitottaa julkisesti aikovansa tehdä jotakin, on sitä enää hankala perua, vaikka äkkilähtö Kanarialle houkuttaisi enemmän kuin Suomen sateentäyteinen kesäsää.

– Tänä vuonna olemme haastaneet itsemme viettämään yhteensä 100 yötä ulkona, joten kyllähän tuo haaste on myös motivoinut metsään, vaikkei noin muuten olisi tullut mentyä.

Blogi innoittaa myös suunnittelemaan reissuihin jotain extraa esimerkiksi ruokaan ja varusteisiin liittyen.

Kaikki inkkarit ahkiossa -blogin lukijoille on jatkossakin tiedossa kiinnostavaa luettavaa. Pari ei ole vielä päässyt kokeilemaan fatbikeja, ja toteuttamatta on edelleen myös haave Perämeren ylittämisestä hiihtämällä Ruotsista Suomeen.

– Ja niinhän me olemme jatkojalostaneet tätä ideaa ja suunnitelleet, että josko tämän reissun toteuttaisikin läskipyörillä, pariskunta paljastaa.

Samaan aikaan mielessä kuitenkin pyörivät vaihtoehtoiset ulkomaanreissut Argentiinaan tai Korsikalle.

– Jää vielä nähtäväksi mihin loppupelissä pädymme, vai päädymmekö minnekään. Jos ei pidempää reissua tule mahdollisuutta toteuttaa, niin useampi lyhyempi sitten.

Marin, Markuksen ja Ringon elämään pääset tutustumaan tästä: Kaikki inkkarit ahkiossa, olkaa hyvät!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi