Konian luolakirnu, Vihti

Kukko, jos sellainen olisi ollut, olisi tuskin ehättänyt vetää henkeä aamukiekaisunsa jälkeen, kun Retkipaikan pieni, mutta sitäkin sisukkaampi retkikunta otti kurssin kohti pohjoista Vihtiä ja siellä kohonnutta Konian vuorta. Ennakkotietojen mukaan siellä piti odotaa paitsi yksi Vihdin korkeimmista huipuista ja komeimmista näköaloista, myös erikoisen jääkauden synnyttämän muodostelman.

Näin aluetta kuvataan Ympäristöministeriön sivulla:

Konianvuori on Vihdin pohjoisosassa Moksjärven lounaisrannalla sijaitseva kallio- ja metsäalue. Konianvuori kohoaa jyrkkärinteisenä 58 metriä järven pinnan yläpuolelle. Vuoren koillissivulla on korkea jyrkänne, jossa on suuri hiidenkirnumainen muodostuma. Muodostuma on geologinen erikoisuus. Seinämässä on myös luolamaisia halkeamia. Kallion kivilajina on kiillegneissi.

Pohjoiseen aukeavaa avaruutta Konian huipulta. Sellaista, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä vapaaksi.

Koska tiedustelumme mukaan pohjoisesta lähestyessä tulijoita toivottaa tervetulleiksi kielletyn ajosuunnan osoittava merkki, päätti retkueemme lähestyä kohdetta ovelasti eteläkautta, läpi Herrakunnan Pussisuontielle. Lähestyminen osoitti valinnan onnistuneeksi. Tienviitta näkyi hyvän matkan päähän, eikä sen yhteydessä ollut edes mainintaa yksityistiestä.

Kotvan köröttelyn jälkeen tie alkoi käydä sikäli pieneksi, että päätimme parkkeerata sopivalle levikkeelle Palanutkallion juurelle. Parkkipaikan reunalla oli erikoinen sammanmuodostelma, joka osoittautui lähemmässä tarkastelussa rankapinoksi, joka oli jonkun vuoden odottanut poiskuljettamistaan. Tuskinpa lähtisi. Me sen sijaan lähdimme, nyt jalkapatikassa kohti Koniaa.

Polun sijaan päätimme mennä suoraan lyhintä reittiä vuoren juurelle ja kiertää sitä myöten, josko sieltä vaikka sieniä löytäisi suuremmalla todennäköisyydellä kuin taajaan tallatulla reitillä. Noin kilometrin kävelyn jälkeen askeleet veivät polulle ja kohta edessä avautui maisema, joka kertoi määränpään kohoavan etuvasemmalla, kyltti metsän reunassa kertoi, mikä paikka oli nimiään.

Etualalla oli luonto saanut tehdä rauhassa työtänsä ja taustalla kohosi jylhä kallioseinämä. Siellä täällä kaartuivat kauniista metsälehmuksen oksat. Etenimme hitain askelin ja annoimme katseiden haravoida vuoren seinämää. Sen enempää ihmettelemättä polku jäi taakse ja viimeinen nousu kohti määränpäätä alkoi. Huonojalkaisille ja pienille lapsille viimeiset kymmenet metrit lienevät turhan haasteelliset.

Kohta edessä kohosi upea kiviseinämä, kymmenmetrinen. Jäämassat ja niiden sulamisvedet olivat muovanneet sen aaltoilevaan muotoon. Jatkoimme eteenpäin jyrkänteen reunaa, nyt kohti pohjoista ja kuin yllättäin edessä avautui näkymä, joka onnistui ylittämään kaikki odotukset. Siinä kohosi korkeuksiinsa valtava vuoresta irtilohjennut kivipaasi, suuri hiidenkirnun puolikas, viisi metriä leveä ja tuplaten korkeampi. Painovoimaa uhmaten se kallistui kohti pohjoista ja muodosti lippaluolan, joka lienee näyttävyydessään ainoa laatuaan.

Kivipaaden vasemmalta puolelta avautuu hoikan miehen mentävä rako, jota pitkin pääsee etenemään syvemmälle kallioon. Sen pohjalta matkaan tarttui priimakuntoinen herkkutatti, tämän kesän ainoa täysin madoton löydös. Oikealta puolestaan pääsee kiipeämään ylemmäs rakoon. Kirnuluolasta vasemmalle on rinteessä jännittävä vaakasuora, kirnumainen hylly ja hieman loitompana pieni lippaluola. Ylempää kalliolta löytyy vielä pari pienempää koloa, sinne kohoavalta polulta torvisieniesiintymä ja viimein kertakaikkisen komea maisema, jossa kelpaa hengähtää uurastamisen jälkeen.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6706716 E 357675

5 replies
  1. Marko Leppänen
    Marko Leppänen says:

    Kiitos hienosta retkivinkistä! Jääkausi on ollut taas parhaimman luokan taiteilija.

    Kiitokset myös muista inspiraatiota tarjoavista retkiraporteistanne. Osa paikoista on ollut tuttuja, osa ei, osan kohdalla on muistinvirkistys ollut tervetullutta. Esimerkiksi Pentaln sisäjärvi on hienompi kuin muistinkaan käytyäni paikalla noin 15 vuotta sitten.

    Vastaa
    • Huttusen Antti
      Huttusen Antti says:

      Eipäs kestä. Mahtava juttu, että tarinamme ovat onnistuneet tavoitteessaan ja inspiroineet retkeilemään. Pyrimme siihen jatkossakin. Toki seuraamme saa liittyä, yksistään Uusimaa pitää sisällään kymmenittäin tutkimista odottaviakohteita, jotka hitaasti kiiruhtaen haluamme esitellä muitakin ilahduttamaan.

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi