Kesäinen seikkailu Norjassa

Pakkasimme rinkkoja merenrannalla, Norjassa. Takana oli valvottu yö ja 1400 kilometrin ajo. Olin liikkeellä kaverini Samin kanssa ja tarkoitus oli ensin nousta Frostisen vuoren huipulle. Vuori sijaitsee hieman Narvikin eteläpuolella.  Vuoren jälkeen loppuloma olisi kalastusta ja väliin mahtuisi pieni luolaseikkailu. Olimme osin Samin kokemattomuuden vuoksi valinneet vuorelle helpon reitin joka nousee Frostisenille muutaman matalamman huipun kautta. Osasyy helppoon reittiin oli loman tarkoitus – leppoisa nautiskelu.

Kun rinkat oli pakattu, ajoimme lyhyen siirtymän Storvatnet järven itänurkkaan. Säänhaltija oli taas puolellamme ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Nousimme väsyneenä metsäistä rinnettä ylös yli 700 metrin korkeudella olevaan laaksoon. Leirin pystytyksen jälkeen oli edessä läheisen joen, Iselvan tutkiminen.

Joki näytti kapealta ja helpolta ylittää mutta aikaisemmasta kokemuksesta viisastuneena tiesin ylityspaikan löytämisen olevan kaikkea muuta kuin helppoa. Virta oli syvä ja voimakas, pienet lumilaikut paljastuivat läheltä jopa kaksi metriä paksuiksi. Aikamme tutkittua löysimme helpohkon ylityspaikan ja palasimme takaisin teltalle, oli vihdoin aika käydä nukkumaan.

”Yöunet” nukuimme klo. 15 – 19.00 ja aloitimme sitten nousun kohti huippuja. Alkumatka meni kävellessä laakson poikki ja sen jälkeen oli edessä hieman jyrkempi osuus, ei kuitenkaan mitään kiipeilyä. Ylhäällä jäätikön laitaan päästyämme hämmästelin lumitilannetta.

Tiesin että kesäkuussa oli vuorelle satanut vielä pari metriä lunta, mutta jäätiköllä ei ollut heinäkuun alussakaan näkyvissä yhtään railoa. Kyseessä oli sentään 25 neliökilometrin jäätikkö ja nyt se näytti vain suurelta lumilaikulta. Lähestyimme jäätikköä pitkin Cahppescohkkan yli 1500 metrisiä huippuja. Oli keskiyö ja aurinko paistoi komeasti pilvien yläpuolella. Maisemat olivat täydelliset, pelkästään niiden vuoksi reissu oli jo täysin onnistunut.

Yöllä klo. 01.00 seisoimme Cahppescohkkan huipulla ja päätimme jättää vieressä olevan Frostisenin pari sataa metriä korkeamman huipun rauhaan. Sen lumi- ja jääseinämä oli vasta vyörynyt laattana alas ja lumi oli kaikkialla vyöryherkkää. Emme siis lähteneet riskeeraamaan elämäämme vaan tyydyimme ihailemaan mahtavaa maisemaa Cahppescohkkan huipulta.

Olin viimeksi seissyt samassa paikassa tasan 17 vuotta aiemmin, viereisen Frostisenin valloituksesta oli kulunut jo 15 vuotta, silloin paljon jyrkempää reittiä pitkin. Leiriin palatessa alapuolellemme oli levittäytynyt upea pilvimatto, jonka läpi sukelsimme keskelle laakson vihreyttä. Leirissä nukuimme muutaman tunnin ja autolle palatessa meinasin vielä kompastua hienoon hirvensarveen, joka oli pakko kaapata mukaan.

Kalapaikalla saimme merestä ruokaa aina kun halusimme, ihastelimme parin metrin päästä delfiiniä ja teimme lyhyen retken läheiseen luolaan. Luolan syvyyksissä kävin yksin, Samin päivystäessä luolan suuaukolla. Luola oli mielenkiintoinen, ylä- ja alamäkiä, kapeikkoja ja pieniä holveja. Pituutta luolalla oli yli 1000 metriä.

Mainos

Voin varauksetta suositella Cahppescohkkan reittiä kokeneille vaeltajille, jotka haluaisivat vaellukseen mukaan myös suurta korkeuseroa tai henkilöille, joita vuorilla käynti kiinnostaa.  Reitin jäätikköosuus on lyhyt ja jäätikkö, joka oli tällä kertaa lumen alla, ei sisällä railoja vaan on nousukohdassa lättänä, sulava pannukakku. Käytimme itse ko. pätkällä jäärautoja jotka helpottivat nousua oleellisesti, mutta ilman rautojakin tulee toimeen sillä jäätikkö on loiva. Cahppescohkkalta Frostisenille menevä osuus on sitten eri asia. Se vaatii valjaat, köyden ja jääraudat sekä osaamista turvalliseen jäätiköllä liikkumiseen.

3 replies

Trackbacks & Pingbacks

  1. […] Kuva (C) Amir Näveri, 2012. Lisää kuvia ja tarinaa löytyy Retkipaikasta […]

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi