Kalajanvuori, Rautalampi

Kävin Rautalammin Kalajanvuorella ensimmäisen kerran noin kaksikymmentä vuotta sitten. Vanhalta peruskartalta suorastaan hyppäsi silmille poikkeuksellisen jyrkkää ja korkeaa maastonkohtaa kuvaava korkeuskäyrien tihentymä, jota piti päästä katsomaan.

Pyöräilin metsäautotietä vuoren lounaispuolelle ja nousin vuoren laelle “loivaa” etelärinnettä pitkin. Vuori oli todella vaikuttavan jylhä, ja syksyinen metsä reitin varrella varsin varttunutta. Itäisellä jyrkänteelläkin tuli tuolloin kiipeiltyä sen verran, minkä taidot ja itsesuojeluvaisto sallivat.

Siihen aikaan näköalat vuoren laelta erityisesti länteen olivat esteettömämmät kuin nykyisin, mutta valitettavasti kamerakalusto oli aika alkukantainen, ja silloisella otoksilla on enää lähinnä nostalgista arvoa. Tein seuraavana keväänä vielä toisen retken vuorelle, mutta siihen käynnit sitten jäivätkin pitkäksi aikaa.

Viime- ja toissavuonna tuli sitten tilaisuus palata vuorelle oikein retkiporukalla. Kalajanvuorta ja sitä ympäröivää Etelä-Konneveden metsä- ja järvialuetta on nimittäin alettu kaavailla yhdeksi mahdolliseksi uudeksi kansallispuistoksi, ja paikallinen luontoväki järjestää paikalle retkiä.

Kalajanvuori on osa laajaa, hyvin rikkonaisen graniittisen kallioperän muodostamaa “vuoriseutua”, joka eroaa melkoisesti ympäristöstään. Kallioperää halkovat lukemattomat suuret ja pienet rotkot ja järvien täyttämät murroslaaksot, ja 20–40-metriset jyrkänteet ja rinnelouhikot ovat varsin yleisiä. Korkeuserot alueen suurimpien järvien ja korkeimpien vuorten välillä ovat parhaimmillaan reilusti yli 100 metriä. Kalajanvuori on seudun komeimpia vuoria, ei aivan korkein, mutta kenties maisemallisesti näyttävin.

Tällä kertaa Kalajanvuorta lähestyttiin pohjoisen puolelta. Autot jätettiin Vuori-Kalajan lammen pohjoispuolelle metsätien silmukkaan, ja käveltiin kapeampaa tietä puolisen kilometriä lammen rannan laavulle. Kalajanvuoren itärinteen  profiili näkyykin hyvin lammen pohjoispäähän.

Vuorelle lähdetään Vuori-Kalajan itärantaa kiertävää melko huonokuntoista polkua pitkin. Lammen eteläpään lähestyessä vuoren jyrkkä itärinne alkaa tulla yhä paremmin esiin, ja lopulta ollaan 50–60 metriä korkean, louhikkoisen kallioseinämän juurella. Jyrkänteessä erottuu ainakin yksi korpin pesäpaikka, ja kalliohyllyillä kasvaa arvovaltaisen näköisiä vanhoja petäjiä.

Lammen päästä noustaan vanhaan sekametsään, jossa on runsaasti suuria haapoja, osa pystyssä ja melkoinen osa maassa pitkin pituuttaan. Polku nousee edelleen ja kiertelee viime vuosien myrskyjen kaatamassa ryteikössä ja suuria lohkareita väistellen kohti vuoren lakea. Vuoren laki käväisee polun vieressä hieman yli 210 metrin korkeudella, mutta polku jatkuu länsirinteen nuotiopaikalle ja vanhalle korkeuskiintopisteelle, noin 208 metrin korkeudella olevalle tasanteelle.

Kun eväät on syöty ja katseltu kylliksi Konneveden maisemaa lännen suunnalla, on aika pistäytyä vielä itäjyrkänteen päällä ja kokeilla, miten pitkälle uskaltaa mennä kuvia näppäilemään. Näkymä alas Vuori-Kalajan lammelle on melko huimaava, eikä korkeiden metsäisten mäkien täyttämä itäinen horisonttikaan näytä hullummalta. Pilvisellä säällä vuoren laelta ei kuitenkaan välttämättä näe mitään, kuten lopussa olevalta vuoden 2010 retkellä tehdyltä videolta voidaan “nähdä”.

Vuorelta voi laskeutua joko samaa reittiä lammen eteläpään ja itärannan kautta, tai lyhyempää reittiä jatkamalla polkua vuoren pohjoispäähän ja sieltä edelleen alas lammen pohjoispään laavulle. Tällöin joutuu kuitenkin kulkemaan melko peitteisessä nuoressa metsässä ja menettää tilaisuuden ihailla toistamiseen vuoren itäistä jyrkännettä ja vanhaa metsää. Niiden katseluun ja kuvaamiseen ei nimittäin ihan heti kyllästy.

 

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6939012.000 E 484390.000

8 replies
  1. Sari
    Sari says:

    Eli kuljitte autolla yksityistietä, jolla AUTOLLA AJAMINEN on kielletty muilta kuin tieosakkailta. HUOM! Liikennemerkki tien alussa! Metsähallituksen mukaan tulevan kansallispuiston retkeilyliikennettä ei ohjata tämän yksityistien kautta, joten toivon, että muutkin retkeilijät noudattavat tätä ohjetta!

    Vastaa
    • Hannu Rönty
      Hannu Rönty says:

      Tottahan tuo on. Opasteet Kalajanvuorelle pitäisi saada selkeiksi. Eteläisempi reitti, josta pitäisi tulla pääyhteys vuorelle, ei taida olla kaikkien kulkijoiden tiedossakaan. Lukittu puomi yksityistien alussa vahvistaisi ehkä parhaiten liikennemerkin välittämän viestin.

      Vastaa
    • Antti Huttunen
      Antti Huttunen says:

      Tähän on tainut tulla muutos, koska Metsähallitus ohjaa nimenomaan tuonne Kalajan parkkipaikalle? Metsähallitus lienee myös tieosakas?

      Vastaa
      • Hannu Rönty
        Hannu Rönty says:

        En tiedä tarkemmin, mutta hyvä on jos ylipäänsä ohjataan. Puiston reitistön suunnittelussa riittää varmasti vielä puuhaa.

        Vastaa
        • AnteroR,
          AnteroR, says:

          Ollaankohan nyt vähän liian hätäisiä noiden opasteiden ja kunnostettujen polkujen vaatimisessa. Puistohanke kaikkiaan ja puisto ovat varsin nuoria. Ei edes Kalajanvuoren retkeilyreitistöä päivässä (ei edes vuodessa) rakenneta.

          Vastaa
      • Raimo Jalkanen
        Raimo Jalkanen says:

        Olen ollut aikanaan tekemässä sekä aloitetta että päätöksiä molemmista Kalajan suuntaan johtavista metsäautoteistä ja siksi tämä kommenttini. – 1) Metsähallitus ei ole tieosakas Rautalammin seurakunnan rakentamassa metsäautotiessä, joka lähtee Loukkuvuorentieltä seurakunnan maille. Rakensimme Laitoimme Vuorikalajan huoltoa varten jatkopätkän lähelle rantaa ja puomin tämän jatko-osan alkuun (kääntösilmukan luo) juuri siksi, että rantaan ei ilman lupaa pääsisi moottoriajoneuvoilla! – Kalajan ja Kituvuoren välissä on joskus mitattu jopa absoluuttinen hiljaisuuden piste. 2) Törmälän kohdalta lähtevä Törmälän metsäautotie on myös yksityisten maanomistajien toimesta rakennettu tie. Muutama vuosi sitten se rakennettiin tosin tietoisena siitä, että alueelle oli suunnitteilla kansallispuisto. Myös tämän tien kääntöpaikka haluttiin tuolloin jättää pienen matkan päähän Vuorikalajan rannasta edellä mainitusta syystä. – Mitä sitten kansallispuiston käyttösuunitelmassa tulevaisuudessa päätetään, on eri juttu.

        Vastaa
        • Antti Huttunen
          Antti Huttunen says:

          Kiitos Raimo, toivottavasti alueelle löytyy kaikille osapuolille hyvä kompromissi.

          Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi