Helsingin Taivaskalliolla on sotaisa menneisyys ja iloinen nykyisyys

”Oliko myös asuinpaikkani maisema – tietämättään – surullinen välinpitämättömyydestäni? Olinko matkustamista rakastaessani alkanut nähdä oman kotini pelkkänä välttämättömyytenä, paikkana, johon olen majoittunut mutta jota en oikein ymmärrä? Yrittikö se voittaa minut takaisin? Olitpa maantieteellisesti missä tahansa, matkailu tapahtuu aivoissasi, joten matkailijan mielenlaadun soveltaminen asuinympäristöön on kiinnostava tapa ajatella sitä, mitä lomailu merkitsee.”

Dan Kieran: Joutilas matkailija – hitaan matkustamisen taito

Kierania lukiessani mietin, voisiko lähiympäristöni kertoa minulle jotain uutta.

On tavallista juhlavampi itsenäisyyspäivä, kun Suomi täyttää sata vuotta. Pimeyden keskellä sään jumalat tai jumalattaret ovat päättäneet armahtaa pimeydessä vaeltavaa kansaa ja loihtineet kirkkaan juhlapäivän ainakin meille tänne Helsinkiin. Lähdemme perheen kanssa lähiretkelle Taivaskalliolle, jossa olemme käyneet lukemattomia kertoja.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi on Taivaskallion huipulle nostettu lippu liehumaan. Päivän sotilaallinen ja isänmaallinen luonne korostaa tämän, lähes 60 metriin kohoavan kallionnyppylän menneisyyttä. Kallion huipulla nimittäin toimi sotien aikana 1939–1944 ilmatorjuntapatteristo, jonka jykevät tuliasemat täplittävät lakea edelleen. Yhden bunkkerin suojissa ollut ilmatorjuntatykki on museoitu ja seisoo edelleen taivaalle osoittaen.

Museoitu ilmatorjuntatykki

Taivaskallio

Ilmatorjuntapatterin nimi oli Taivas, ja kallion huipulla on myös sotilaspoikien ja pikkulottien muistopaasi.

Taivaskalliolla ja nuorilla sotilaspojilla oli erittäin tärkeä rooli pääkaupungin ilmapuolustuksessa.

Voin olla vain kiitollinen siitä, että kallion nykyisyys on jotain muuta ja omat lapseni ovat saaneet kokea paikan aivan toisin.

Olemme istuneet lukuisia kertoja näillä jäätikön muovaamilla silokallioilla eväsretkellä ja katselleet kauas Helsingin kattojen yli. Olemme juosseet bunkkerista toiseen, leikkineet piilosta ja euroviisuja tai ihailleet auringonlaskuja. Olemme lentäneet tykillä avaruuteen ja käyttäneet sitä leipäkoneena, pizzaakin taisimme sillä joskus valmistaa.

Kesällä istumme näillä kallioilla eväsretkellä

Helsingin siluetti auringonlaskun aikaan

Talvisin täällä on kaupungin paras pulkkamäki (meidän mielestämme) ja laskiaisena kallion kupeessa juodaan kuumaa mehua yhdessä muiden paikallisten kanssa. Liukkaimpina aikoina pulkalla huristellaan aina Kuutamotien yli, joka onneksi on hiljainen asuntokatu. Historiaa tuntevat muistavat rinteeseen rakennetun hyppyrimäenkin. Itse olen bongannut rinteeltä lumisena talvena jopa lumilautailijan.

Kesäisin näemme usein nuoria pyöräilemässä kohti Taivaskalliota valtavat pehmustepakaasit selässään. Kalliokiipeilijät ovat ottaneet jyrkimmät kohdat omikseen.

Kallioita kansoittavat koiranulkoiluttajat, lapsiperheet, nuorisoporukat, maastopyöräilijät, lenkkeilijät ja uutena vuonna ilotulittajat. Iloon onkin monta syytä. Tykkejä ei tarvita enää tuhoamiseen vaan muistamiseen ja kiitollisuuteen, ja erityisesti niihin mielikuvitusleikkeihin.

Kartta. Taivaskallio sijaitsee Helsingin Käpylässä, aivan Käpylän juna-aseman vieressä.

Koordinaatit: N=6677656.141, E=386566.817