Glimsinjoen luontopolku, paratiisi keskellä Espoon kaupunkia

Tie vei Espooseen, ja Kuninkaantie on vienyt jo vuosisatoja. Niinpä päätin pistäytyä siellä, missä nämä kaksi kohtasivat, eli kahvikupilliselle Bembölen kahvituvalle. Siinä paikan historiaa lueskellessa osui silmiin tieto Glimsinjoen luontopolusta. Koska olin aivan kulmilla, niin päätin lähteä käymään polulla siltä istumalta.

Ensimmäiseksi otin suuntiman kohti reitin lähtöpistettä, Glimsin talomuseota. Tila on ollut niillä sijoilla ainakin 1500-luvulta, ja vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta. Kaikkiaan museoalueelta löytyy 11 alkuperäisillä paikoillaan olevaa rakennusta. Nyt museo oli kiinni, joten tyydyin vilkaisemaan pihaan ja suuntasin itse polulle. Halusinhan metsään.

Seuraavaksi olin vanhalla holvisillalla. Voi että kiviholvit ovatkin kauniita! Paikalla oli myös muita retkeilijöitä, jotka käytös ja juttutuokio paljastivat nopeasti geokätköilijöiksi ja erittäin mukaviksi ihmisiksi muutoinkin. Terveisiä vaan sinne, jos tunnistatte itsenne tästä tekstistä.

Holvisiltaa seuraa reitin tylsin osuus, jossa kierretään vanhan Turuntien toiselle puolelle. Siellä historiateema väistyy taemmas ja pääosaan asuu reitin toinen kantava teema, virtavesiluonto ja jokivarsimetsät.

Ensimmäisenä silmä tarttui rantapenkereen juurakoihin, jotka olivat kuin Espoon omat mangrovemetsät. Itse Glimsinjoki virtasi siinä kohtaa rauhallisena ja suorana. Rannat olivat juuri kaikkein vihreimmillään. Tästä eteenpäin kaikki kukkisi kiivaasti, vihreän sävyt tummenisivat ja taipuisivat viimein jossain kesäsydämen tuolla puolen ruskeaan.

Vapaana oman uomansa valitsevat virtavedet ovat harvassa Etelä-Suomessa. Glimsinjoki onneksi kuuluu siihen joukkoon. Se on niin luonnontilainen, että parin sadan metrin kävelyn jälkeen unohtaa, että selän takana on yksi Suomen suurimmista sairaaloista. Liikenne kohisee jossain kaukana, mutta siitä ei välitä. Veden solina ja pienten koskien kohina lintujen säestämänä täyttävät tajunnan.

Jokivarren polku kiermurtaa joenmutkia myötäillen ohi koskipaikkojen ja suvantojen. Rantoja reunastavat monin paikoin tukevat ja tuuheat tuomet ja tervalepät. Niiden juurella kostea maa ruokkii vehreitä kotkansiipiä.

Kotkansiivissä on jotain hyvin inhimillistä. Ne näyttävät maasta kurottaessaan paljon enemmän kuin kasveilta. Ihailin niitä pitkän kotvan, joka kirvoitti myös sinisen ajatuksen. Saniaisaukean jälkeen, tai kulkusuunnassaan juuri ennen sitä, joki leveni pieneksi suvannoksi.

Seuraavaksi ohitin yhden joen ylittävistä silloista. Nyt polku kohosi ylemmäs jyrkkenevälle penkalle, jossa se viisti Jorvin pysäköintialueen reunaa kadotakseen taas kaupunkiviidakkoon.

Joen yli kuin sillaksi kaatunut sammaleinen runko viehätti kovin. Astelin sitä pitkin sinne ja takaisin. Istahdin hetkeksi kasvot ylävirtaa kohden ja heiluttelin jalkoja ilmassa. Taisi kasvoilla olla melko onnellinen hymy. Tämä paikka oli jäänyt vuosien ajan kulkureittieni varrelle, niiden sisään, mutta koskaan en aavistanut, millainen aarre sinne oli piilotettu. Mutta nyt olin sen löytänyt.

Pro Espoonjoki ry:n mukaan Glimsinjoki todettiin Espoon virtavesiselvityksessä 2008 valtakunnallisesti arvokkaaksi virtavesikohteeksi siellä havaittujen uhanalaisten luontotyyppien ja lajien vuoksi. Vuonna 2010 Espoon ympäristökeskus listasi Glimsinjoen kaupungin arvokkaimpien luontokohteiden joukkoon. Se on helppo allekirjoittaa kun katsoo jokea.

Seuraavaksi maisema muuttuu taas. Vallan ottavat kuuset, ja joki katoaa jyrkkien penkkojen välissä kulkevaan kouruun. Iltavalo pirstoutuu oksistossa. Jossain rannalla tikanpojat huutavat emoaan.

Luonnolla on ihmeellinen vaikutus. Se imaisee mukaansa ja täyttää kaiken. Haltioi kulkijan, joskus niin, että se on melkein liikaa. Silloin tuntee olevansa yhtä kaiken kanssa, täydellisesti kotonaan. Se tunne on niin suuri, että sen edessä tuntee melkein pakahtuvansa. Sen tunteen Glimsinjoki herätteli esiin ja kasvatti sitä joka askeleella.

Minne katseensa vain suuntasi, tavoittivat silmät aina uutta ihasteltavaa. Vaikka tämän varjojen leikin. Kuin eteeni olisi levitetty raidallinen matto, jota pitkin sain kävellä. Tai kuin puiden juurella olisivat kohdanneet kaksi maailmaa. Tämä tuntemamme ja varjojen maailma, joka oli sen tyvessä kiinni. Siellä maailmassa meillä jokaisella on kuvamme, kuten meillä on myös alemapana purolaaksossa aukeavassa, vedenkalvosta heijastuvassa peilimaailmassa.

Aina välillä sanat eivät vain enää riitä. Jokin maisemassa ja hetkessä vain miellyttää. Ja hyvä niin. Ei kaikella tarvitse olla nimeä.

Glimsinjoki oli minulle hyvä ja niin minä päätin olla sille. Jos menette sen luo, menkää sen takia. Tuokaa pois roskia ja kohdelkaa kaikkea elävää kunnioittaen.

Polun lähtöpaikka kartalla. Sijainti: N=6678350.317, E=371519.368 (ETRS-TM35FIN)

Mainos

Polkua ei ole merkitty maastoon eikä maastokartalle. Katso lisätietoja tästä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi