Pisan suora torni, Nilsiä
Taskulampun valossa etsin lämpömittarin pientä sinistä viivaa. Poloinen on mennyt yön aikana ujosti kyykkyyn. Lämmitän itseni hereille kuumalla kahvilla, pukeudun pyöreäksi, raavin sitkeän jään tuulilasista ja toivon ehtiväni Nilsiän Pisanmäelle ennen aurinkoa.
Vasta vuosien Tahkovuorella reissaamisen jälkeen tajuan, että lähistöltä löytyy kaunis Lastukoski ja aivan sen kupeesta upea Pisavuori. Miten olen voinut tämän ohittaa? Paikkahan esitellään Suomen maisemia -teoksessa ensimmäisen kerran jo vuonna 1909!
Kiitän sydäntalven kiireetöntä aurinkoa kiivetessäni polun viimeisiä metrejä. Ehdin mäelle juuri aamun punaisen valon saavuttaessa käkkärämäntyjen latvat. Mäen korkeimmalle kohdalle kiivettyään on jo 270 metriä merenpinnan ja 170 metriä lähiympäristön yläpuolella. Jos tämä ei vielä riitä, voi kiivetä vuonna 2014 uusittuun näköalatorniin ihailemaan sykähdyttävän hienoja maisemia.
Jo portaissa mahdollisesti pökertyviä tukee kapea porraskuilu. Juuri ja juuri mahdun monine villahousuineni ja untuvapallotakkeineni kiipeämään ylös asti. Kirkkaalla säällä tornista voi nähdä 45 kilometrin päässä komeilevan Puijon tornin. Aamuauringossa leveilevä maisema läkähdyttää kauneudellaan, mutta talven toistaiseksi kylmin aamu hätistää pian pois tornista viimaa piiloon.
Jo ennen Suomen maisemia -kirjan mainintaa Pisa on päässyt keikaroimaan kirjaan. Pisan puut esiintyvät Kalevalan sivuilla:
”Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla:
pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla.”
Puiden pituuden sijaan ihailen lukuisia käkkäräisiä ja kippuraisia mäntyjä. Näitä haluan palata ihailemaan, kun lämpötila sallii sammalikossa makailun. Samalla polkuvarpaat vaativat testaamaan koko Pisankierroksen, kahdeksan kilometrin mittaisen merkityn reitin.
Lähimmältä parkkipaikalta Pisan näköalatornille on vain parin kilometrin taival. Polun alku on helppokulkuista, joskin talvisäällä täytyy lukuisten jäätyneiden lätäköiden ja purojen kohdalla olla tarkkana. Lopun jyrkänteet pääsee kiipeämään tukevia, kaiteellisia portaita pitkin.
Pipo on peittynyt kuuraan, valokuvauskäsi kipristelee jäisenä, osa kameran nappuloista on jumiutunut pakkasessa. On aika laskeutua maanpinnalle. Mutta vain, jotta voisi palata.
Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N=7010369, E=566618
Juttu on julkaistu alkuperäisessä asussaan Endorfiininmetsästäjä-blogissa: Pisan suora torni
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!