Miksi ja miten lähteä yksin vaellukselle?

Vaelluskengät killittävät kenkätelineestä kutsuvasti. Vaeltamaan on päästävä, ja sopiva kymmenen päivän vapaakin löytyisi kalenterista. Kaveri vain uupuu! Yksin vaeltaminen etenkin suosittuja merkittyjä vaellusreittejä pitkin voi osoittautua hyväksi vaihtoehdoksi. Siinä yhdistyy parhaimmillaan yksin vaeltamisen vapaudentunne sekä taukopaikkojen ja iltojen sosiaaliset hetket muiden vaeltajien kanssa.

”Aamulla heräsin siihen, että teltan ulkopuolelta kuului askelia. Raotin teltan kangasta ja näin kaksi poroa. Ne jäivät seurakseni koko aamupalan ajaksi ja söivät jäkälää 20 metrin päässä teltasta. Kuukkelikin lehahti paikalle. Juttelin sille. Kapustarinnat viheltelivät jossain kauempana. Eihän täällä yksin tarvitse olla!” Ote päiväkirjasta, Kevo 2009.

Totuttele tutuissa paikoissa

Yksinvaellusta kannattaa harjoitella aluksi yön tai kahden retkillä jo valmiiksi tuttuun retkipaikkaan, josta on tarvittaessa helppo palata ihmisten ilmoille. Muutaman päivän retkillä on myös hyvä kartuttaa perusretkeilytaitoja, etenkin jos on vasta melko aloitteleva retkeilijä. Ruuan riittävyyden arviointi, oikea pukeutuminen, ensiaputaidot, kartanluku- ja suunnistustaidot on osattava. Rinkka painaa yksin vaeltaessa enemmän, kun ei ole ketään jakamassa taakkaa. Siitä huolimatta voivat kävellyt kilometrit taittua nopeammin kuin seurassa patikoidessa. On myös hyvä tietää miten oma mieli reagoi vastaantuleviin ongelmatilanteisiin. Kokemuksen karttuessa voi vaelluksia pidentää.

Vaikka maisema on avointa, usva kätkee nopeasti muut Kevon reittiä kulkevat.

Moni kummastelee, onko yksin vaeltaminen ylipäätänsä turvallista. Itse olen kääntänyt kysymyksen toisin päin: eikö ole paljon terveellisempää lähteä luontoon vaeltamaan, saamaan raitista ilmaa ja liikuntaa, kuin vaikkapa jäädä kotiin sohvan uumeniin katsomaan televisiota? Kun perus retkeilytaidot ovat hallussa ja tietää omat rajansa ja jaksamisensa, ilman kumppania pärjää hyvin. Merkityillä reiteillä eksymisen riski vähenee entisestään, ja apukin on monesti suhteellisen lähellä.

”Nainen oli päättänyt toteuttaa unelmansa 45-vuotislahjaksi ja lähteä elämänsä ensimmäiselle vaellukselle. Ja hänkin oli yksin matkassa. Kunnioitettavan rohkea päätös! Toivotin hänelle onnea matkaan.” Ote päiväkirjasta, Karhunkierros 2010.

Yksinvaeltaja saa helposti seuraa

Yksin vaeltavan kanssa jäädään juttelemaan paljon herkemmin kuin kaksin tai porukassa vaeltavien kanssa. Etenkin yksin retkivaatteissa ja rinkka selässä kulkeva nainen herättää helposti huomiota missä tahansa. Monesti sosiaalisuus alkaa jo ennen kuin varsinaiselle vaelluspaikalle on päässyt. Junassa hyttitoveri osoittautuu tuttavan äidiksi. Bussissa saa toimia tulkkina italialaismiehen ja bussikuskin välillä. Vieressä istuva on suuntaamassa samalle vaellusreitille – niin ikään yksin. Matkailukeskuksissa ja niiden päiväreiteillä törmää helposti ihmettelijöihin. ”Oletko yksin matkassa? Eikö sinua pelota?” Tämä voi loppumatkasta alkaa ärsyttää, kun joutuu vastaamaan samoihin kysymyksiin saman päivän aikana jo kuudetta kertaa.

”Tampereen juna-asemalla oli odottelua tunnin verran. Siitä se sosiaalinen vaellus sitten alkoi, kun minua tuli jututtamaan vanhempi herrasmies, torniolainen biologian lehtori. Häneltä sai vinkkejä harvinaisten kasvien kasvupaikoista reitin varrella.” Ote päiväkirjasta, Hetta-Pallas-Ylläs 2012.

Sioskurun tupa tupaten täynnä. Suositun Hetta–Pallas-reitin varrella tapaa paljon muita vaeltajia, joiden kanssa voi vaihtaa kokemuksia.

Moni yksinvaeltaja pitää yksinvaelluksen huonona puolena sitä, että kokemuksia ei voi jakaa. Nykyaikana tosin monilla kulkee älypuhelin mukana, ja kokemuksia jaetaan usein virtuaalisesti. Itse pidän pidemmillä vaelluksilla kännykkää ainoastaan turvavälineenä, jolla päivitän olinpaikkani ja vointini tietyin väliajoin lähiomaiselle, ja eksymistilanteessa voin käyttää kännykkää sijainnin määrittämiseen sekä varsinaisessa hätätilanteessa avun soittamiseen.

Muidenkin vaeltajien seuraan kannattaa uskaltautua. Vastaantulevilta kannattaa kysyä tulevan etapin haasteita, mikäli jokin paikka mietityttää. Monesti yksinvaeltajien välille syntyy helposti yhteenkuuluvuuden tunne, vaellussisaruutta. Suosituilla reiteillä samassa tahdissa kulkevat tapaa joka ilta uudestaan, joten silloin on hyvä vaihtaa päivän kokemuksia. Keskustelu on helppo aloittaa vaikkapa kuljettavasta reitistä ja vaelluksen pituudesta. Mikäli keskustelut tuntuvat sujuvan, voi iltaa jäädä istumaan pidemmäksikin aikaa, mutta tarpeen tullen voi ruuanlaiton ja syömisen jälkeen jatkaa matkaa tai lähteä luontevasti iltapesulle ja kömpiä oman teltan uumeniin. Etenkin iltanuotiolla keskustelut voivat edetä pintapuolisesta keskustelusta hyvinkin henkilökohtaiselle tasolle, kun on aikaa jutella ja kuunnella. Joskus on helpompi puhua ventovieraalle ihmisille, jota tuskin koskaan enää tulee tapaamaan. Tupien ja laavujen vieraskirjoista voi tarvittaessa yrittää urkkia nimitietoja mielenkiintoisen henkilön myöhempää jäljittämistä varten.

Hetki Hetta–Pallas-reitiltä, jonka olisin halunnut siinä hetkessä jakaa jonkun kanssa. Äänimaailma laulujoutsenten töräytyksineen tai muutaman pakkasasteen kirpeys ei välity kuvista.

Tee omasta teltasta turvapaikka

Jos yksinvaelluksella ei tapaakaan muita ihmisiä, voi illan hämärtyessä hiipiä mieleen turhia pelkoja ja huoli omasta selviytymisestä. Väsymys, jano ja nälkä aiheuttavat helposti mielialan laskua. Tällöin kannattaa tehdä omasta teltasta mukava turvapaikka. Keinoa kannattaa käyttää myös kesken päivän, mikäli vaellus takkuaa ja mieli on maassa. Iloisena ja levänneenä on saa paljon enemmän vaelluksesta irti. Myös oman turvallisuuden kannalta on tärkeää, että mieli on virkeä ja keho saa välillä kaipaamansa lepoa.

”Mieleen oli hiipinyt outo pelko. En pelännyt sitä, että olin yksin metsän keskellä. Ennemminkin pelkäsin sitä, että joku muu ihminen tulee paikalle.” Ote päiväkirjasta, Pukalan virkistysmetsä 2015.

Syö ennen telttaan menemistä hyvin ja hoida iltatoimet. Kömmi lämpimän makuupussin sisään ja vuoraa teltan tyhjä pohjatila vaikkapa vaatteillasi – ne luovat yllättävää kodikkuuden tunnetta, kun on tuttuja asioita ympärillä! Kirjoita huolesi päiväkirjalle. Uppoudu hetkeksi mukavan kirjan juoneen, sillä lukeminen on oiva keino päästä hetkeksi eri maailmaan, jossa huolet loitontuvat. Kääriydy makuupussin uumeniin, sillä makuupussin huppu eristää ulkoa tulevia ääniä, jolloin jokainen tuulen rasahdus ei laita mielikuvitusta liikkeelle. Kun yön saa nukuttua hyvin, aamulla herätessä on todennäköisesti taas uutta intoa täynnä!